”Downshiftaajat ovat kaikki menestyjiä, jotka jäävät lepäämään laakereilleen, kunhan ovat keränneet vähintään ensimmäisen miljoonansa.”
”Minäkin haluaisin vähentää työtuntejani, mutta minulla ei ole tarpeeksi rahaa.
Muuttaisin ulkomaille ja pitäisin pitkiä lomia passiivisten tulojen varassa, jos minulla olisi riittävästi pääomaa.”
”Sitten kun voitan lotossa, niin…”
Kuulostaako tutulta?
Ajatteletko ettet voi toteuttaa unelmaasi vapaammasta elämästä ja kenties passiivisista tuloista ennen kuin olet rikastunut ja hankkinut paljon varallisuutta?
Et ole yksin ajatustesi kanssa.
Tämä on varsin yleinen uskomus, mutta onneksi vain uskomus.
Totta puhuen aika moni menestyvä ihminen ei uskalla jäädä lepäämään rahasalkkunsa päälle, vaan painaa liikaa töitä pitkälti yli eläkeiän.
Pienistä tuloista taas ei ole varaa nipistää yhtään, kun kaikki menee kädestä suuhun.
Paitsi että on.
Kun olet tottunut pärjäämään pienillä tuloilla, osaat sopeuttaa kulusi uusiin hyvinkin pieniin tuloihisi ja pärjäät sen vuoksi hyvin vähemmilläkin työtunneilla.
Toisin kuin luksuselämään tottunut.
Uskomukset vapauden esteenä
Et tarvitse rahaa, tarvitset uskoa itseesi.
Downshiftaamisesta ja passiivisten tulojen varassa elämisestä on tullut jopa pienoinen muoti-ilmiö viime vuosina.
Netti pursuaa e-oppaita siitä miten sinäkin voit tehdä oman e-oppaan ja rikastua.
Valitettavasti totuus on, että suuri osa näistä oppaista kasvattaa ainoastaan niiden tekijöiden passiivisia tuloja.
Hyvä heille, mutta on eri asia löytää joukosta se opas, joka auttaa juuri sinua tavoittamaan oman unelmasi.
Nomadielämäni kautta törmään jatkuvasti näihin oppaisiin ja rikastumislupauksiin, joiden turhat takuut saivat kirjoittamaan tämän postauksen.
Ja ei, en myy tässä sinulle mitään, vaan haluan kertoa sinulle kuinka voit saavuttaa omat unelmasi ilman yhtäkään opasta ja ilman isoa pankkitiliä.
Juuri niin kuin olen itsekin tehnyt.
Älä ymmärrä väärin; tiedän joitakin todella päteviä asiantuntijoita tällä saralla ja voin myös suositella (ja olen suositellutkin) esimerkiksi kirjoja ja kursseja, jotka tekevät tiestäsi kohti vapautta vähemmän kivikkoisen kuin se on itselläni ollut.
Viime aikoina olen osallistunut näihin koulutuksiin itsekin tasoittaakseni tietäni.
– Olisipa aikoinaan ollut yhtä helposti löydettävää tietoa aiheesta!
Mutta.
Et tarvitse paljon rahaa, tarvitset uskoa itseesi.
Joskus omien väärien uskomusten kumoaminen vaatii ulkopuolisia neuvoja, vaikkapa niitä opaskirjoja, sparraamaan kohti sitä omannäköistä elämää.
Samasta syystä kirjoitan tätä blogia: toimiakseni esimerkkinä sille, että kuka tahansa voi toteuttaa unelmiaan, olipa lähtökohdat mitkä tahansa.
(Vähintään nyt Suomessa kasvanut perusterve ihminen, but you got the point).
Kokemus luo uskoa
Olen kertonut aiemminkin, että tein aikoinaan yrittäjänä 60-100 tunnin työviikkoa.
Pelkäsin muiden korvaavan minut ellen vastannut heti puhelimeen ja meileihin.
Totta puhuen alallani journalistina oli sen verran hektiset aikataulut, että ihan oikeasti menetin joskus työkeikan vain sen vuoksi, etten ottanut kännykkää mukaan vessaan.
Soitin asiakkaalle takaisin muutaman minuutin kuluttua ja tämä totesi, että koska et vastannut heti, soitin jo toiselle. Jaha.
Silloin se tuntui kurjalta.
Olisin tarvinut senkin työkeikan.
Kalenteri oli täynnä, mutta tulot pienet.
Pohdin asiaa ja oivalsin, ettei tuo ollut ihmisarvoista elämää.
En voisi elää loppuelämääni ollen valmiudessa 24/7.
Tehden rakastamaani työtä pelko persauksissa, miettien saanko enää ikinä seuraavaa keikkaa.
Alani palkkiotaso ei ole sellainen, että sillä olisi rikastunut ikinä, paitsi jos olisi oppinut kloonaamaan itsensä.
Jollakin tasolla kohtuullisille (joskaan ei koulutusaikaa vastaaville) tuloille oli kyllä mahdollista päästä niillä todella suurilla työtunneilla, mutta rakaskin työ alkaa maistua puulta, jos muulle elämälle ja omille projekteille ei jää koskaan aikaa.
Olin ollut materian suhteen minimalisti jo nuoresta alkaen, mutta hektinen työelämä oli kaukana minimalistisesta elämäntyylistä.
Asiaan piti saada muutos.
Kohti uutta elämää
Yrityksen lainat oli jo maksettu.
Riitti kun tuloilla saisi maksettua miniasunnon asuntolainan ja ostettua ruokaa.
Uusia bisnesideoita alkoi syntyä.
Perustin pari täysin eri alan yritystä yhdessä muiden kanssa.
Otin velkaa, opiskelin uutta.
Näistä kokeiluista käteen jäi se lyhyt tikku.
Ja velkaa.
Palasin takaisin ensimmäisen yritykseni pariin.
Vietin muutaman kuukauden Japanissa tehden omaa projektiani pienen (osan matkakuluista kattavan) apurahan ja lainan turvin.
Se oli ollut monivuotinen haaveeni.
Muutaman yrityksen pyörittäminen yhtäaikaa velkarahalla, uuden opiskelu ja huoli toimeentulosta oli liikaa.
Stressi vaati veronsa.
Sairastuin ja lopulta keuhkokuume kaatoi petiin niin, etten pystynyt kävelemään edes kakkoskerroksen asunnostamme pihamaallemme vetämään happea.
Irtiotto oravanpyörästä
Aloimme suunnitella puolisoni kanssa pitkään haaveilemaamme vuorotteluvapaata.
Työtunteja ja stressiä oli pakko saada vähennettyä, maksoi mitä maksoi.
Muuten lähtisi henki.
Työsuhteinen voi saada vuorotteluvapaakorvausta, yrittäjä ei.
Vapaa tulisi vetämään asuntovelallisten talouden entistäkin tiukemmalle, varsinkin kun itselläni niitä epäonnistuneiden yrityskokeilujen velkoja oli muutenkin maksettavana.
Kaksi vuotta sitten lokakuun viimeisenä päivänä nostimme pienet reput selkäämme ja lähdimme Suomesta. Tarkoituksenamme oli hengähtää hetki ja palata sitten takaisin Suomeen.
Lopullinen irtipäästö
Kävimme vuorottelun jälkeen Suomessa, mutta ainoastaan tapaamassa sukulaisia ja ystäviä, sekä myymässä vähän omaisuuttamme.
Sen jälkeen palasimme maailmalle.
Päätös syntyi lopulta nopeasti.
Ei meillä olisi yksinkertaisesti ollut varaa jäädä asumaan kotiimme Helsinkiin.
Puolisoni olisi voinut saada työttömyyskorvausta, mutta se olisi mennyt pelkkiin asuntolainan lyhennyksiin.
Minulla ei Suomessa olisi ollut mitään töitä vuosien ulkomaankeikkarundin jälkeen.
Vuokrasimme asuntomme ja toistaiseksi pidämme siitä vieläkin kiinni.
Hyvin todennäköisesti myymme sen lähitulevaisuudessa päästäksemme irti massiivisista veloistamme.
Pienet tulot eivät haittaa, mutta velat rassaavat.
Koti on ollut rakas, mutta vaa’an toisessa kupissa painaa mielenrauha.
Toisaalta kun suhtautuu elämään avoimesti, se saattaa yllättää isosti.
Olimme jo ajatelleet loppusijoituspaikaksemme Espanjaa, Ranskaa tai Portugalia, kenties Italiaa, mutta muutaman sattuman summana päädyimme tyrmäävien uutisten jälkeen Serbian pääkaupunkiin Belgradiin.
Sen jälkeen olemme palanneet tänne jo muutaman kerran, välissä työkeikkojen perässä reissaten.
Aidosti vapaa elämä
Tulomme ovat äärimmäisen minimaaliset.
Siitäkin huolimatta saamme elää omannäköistämme elämää.
Ei luksusta, mutta emme sitä edes kaipaa.
Tavallinen arki riittää.
Belgradissa meillä on silti mahdollisuus käydä välillä syömässä ulkona ja tapaamassa kavereitamme korttelikapakassamme.
Vuokrakotimme on viihtyisä, harvoin täältä edes viitsii jalkautua kaupungille.
Kun elämä on heittänyt jälleen kerran aloittamaan alusta, voi tehdä radikaalejakin muutoksia.
Miksi palata oravanpyörään tekemään kuormittavia työtunteja, kun nollasta aloittaessa voi yhtä hyvin keskittyä rakentamaan saman tien niitä passiivisia tuloja.
Kokemus on osoittanut, että vähälläkin pärjää.
Vaikka on pienet tulot, on myös pienet menot perusarjessa, ja ne antavat mahdollisuuden tehdä jälleen kerran jotakin ihan uutta.
Pohtia sitä mikä on oikeasti tärkeää.
Rakentaa tulevaisuutta luottaen siihen, että elämä kantaa.
Monia vastoinkäymisiä on matkalla riittänyt.
Velkaakin on edelleen, mutta päivä päivältä vähemmän.
Elämä on vapaampaa, työtunnit ovat jo nyt vähentyneet.
Osittain siksi, että töitä ei enää ole tarjolla entiseen malliin, mutta myös siksi, että olemme aktiivisesti rakentaneet toimeentuloamme siihen suuntaan, että jokainen ansaittu euro ei vaatisi suurta työpanosta.
Olenko katunut lähtöämme?
En päivääkään.
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?
Elämänmuutoksen suurimpana esteenä on usein omat uskomukset, sekä muutoksen pelko.
Suurin syy minulle kirjoittaa tätä blogia on sparrata sinua seuraamaan unelmiasi.
Auttaa sinua toteuttamaan haaveesi.
Valaa luottamusta siihen, että vaikkei lähtökohdat olisikaan parhaimmat mahdolliset, niin itsensä näköisen elämän voi silti saavuttaa.
Kunhan ensin päättää mitä haluaa tavoitella.
Heittäytyminen uuteen on usein pelottavaa, se sisältää aina riskejä.
Mutta mikä on pahinta mitä voi tapahtua epäonnistuessa?
– Paluu lähtöpisteeseen.
Mutta jos et koskaan tavoittele enemmän, pysyt ikuisesti siellä lähtöpisteessä.
P.s.
Kerro kommenteissa mitä ajatuksia tämä sinussa herätti, ja jos haluat neuvoja mieluummin kahden kesken, niin minulle saa aina laittaa privaviestiä!
– Nykyisenä downshiftaajana en lupaa vastata heti, mutta vastaan kyllä kaikille kohtuullisen ajan sisään.
1 thought on “Uskomukset vapauden esteenä & pienituloisena unelmien perässä maailmalle”