Ensimmäinen muuttokuorma Suomeen

Hei me palataan Suomeen!

Reilu vuosi sitten tammikuussa ostimme Tampereelta pienen sijoitusasunnon.
Kesällä aloimme pohtia pitäisikö meidän sittenkin muuttaa siihen itse.

Epävarma maailmantilanne, epävarmat tulot, byrokratiaongelmat EU:n ulkopuolelta suomalaista yritystä pyörittävänä ja mahdollisuus asua ihan upouudessa asunnossa ratkaisivat asian.
Eikä ihan pieni syy ole sekään, että saamme olla pitkästä aikaa lähellä perhettämme, jota emme varsinkaan pandemian aikana päässeet tapaamaan edes kerran vuodessa.
Me palaamme Tampereelle, ainakin joksikin aikaa!
Tarkemmin sanottuna puolisostani tulee tamperelainen ensimmäistä kertaa, kuin myös karvalapsestamme Nerosta.

Tutustuminen uuteen minikotiin

Helmikuussa missasin Ismon synttärit. Hän jäi kissan kanssa Belgradiin ja minä lensin Suomeen.
Kolmentoista kuukauden jännittävä odotus oli vihdoin päättynyt.
Pääsin tekemään asuntomme muuttotarkastuksen. Kotimme on valmis!

Isäni ajoi minut Santalahteen ja tuli samalla kyläilemään meille ensimmäistä kertaa.
Tapasimme työmaajohtajan kotitalomme pihamaalla. Hän ymmärsi jännittyneen innostukseni ja kertoi huomanneensa papereista, että olimme niitä pisimpään odottaneita, niin alkuvaiheessa rakentamista olimme minikotimme ostaneet.

Pidätin hengitystäni eteiseen astuessani.
Miltä sisällä näyttäisi?
Mitä jos en tykkäisi koko asunnosta?

Aivan turhaan, uusi kotimme on ihana!
Valoisampi kuin odotin ja mikä parasta, keittiö tilavampi kuin osasin unelmoida.
Varsinainen huone oli pelottavan pienen oloinen, mutta mittanauha osoitti, että kyllä sinne meidän kalusteet mahtuvat.

Eikä minulle ole oikeastaan mitään väliä, vaikka mahtuisi vain futonpatja lattialle ja lamppu kattoon. Unelma-asuntoni on oikea minimalistin klisee. Tämä on juuri sellainen.
Mahtuu tänne muutakin, muttei liikaa.

Mutta se keittiö on tärkeä!

Hämmästykseni tajusin, että keittiömme on lähes kopio edellisen oman kotimme keittokomerosta. Sillä erotuksella, että tässä kalusteiden järjestys on järkevämpi ja I-mallisen keittiön leveys aiempaa selkeästi isompi. Täällä kaksi kotikokkia mahtuu työskentelemään paremmin yhtä aikaa ja myös ohittelemaan törkkimättä toisiaan haarukoilla ja kuumilla padoilla.

Olisin kovasti halunnut päästä jo sisustamaan omaa kotiamme, mutta vielä piti odottaa kuukausi ennen kuin saisimme avaimet.
Kevät ja kesä menee Suomen ja Serbian väliä matkaten.
Suurimpana syynä on se, että pikku piipanallamme ei ole vielä EU-passia. Belgardin kaduilla pentuaikansa eläneen Nero-neidin rabiestestit ja muut järjestelyt ottavat aikansa.

Nero muuten on erittäin kiinnostunut seuraamaan kokkailujamme, – varsinkin kanaa valmistaessamme – ja olenkin lohduttanut pian lapsuudenkotinsa menettävää Piipistä sillä, että seuraava keittiömme on yhtä musta kuin Nero, sinne se voi sulautua helposti joukkoon.

Minimalistin harkittu muuttokuorma

Nykyään emme enää elä myöskään pienten reppujen varassa, kuten nomadiaikoina.
Kun aikoinaan selvisi, että asetumme pidemmäksi aikaa Belgradiin, toimme joka kerran Suomessa käydessämme sinne varastoituja tavaroitamme; kirjoja, keittiövälineitä ja muuta kodin tarviketta.
Nyt ne luonnollisesti pitää rahdata pikaisesti takaisin päin.

Emme edes omista matkalaukkua, joten sulloin kahteen käsimatkatavarakokoiseen kassiin niin paljon tavaraa kuin vain sain mahtumaan ja lensin Suomeen ensimmäisen muuttokuormamme kera.
Isäni antoi lainaan oman matkalaukkunsa, joten seuraavalla kerralla saan tuotua enemmänkin tavaraa.

Ajatuksenamme on viedä uuteen kotiimme vain se mitä oikeasti tarvitsemme tai tahdomme muuten säilyttää.
Olemme eläneet 6,5 vuotta maailmalla niin pienellä tavaramäärällä, että vaikka Suomeen varastoitua tavaraakaan ei ole valtavasti, on niissä varmasti karsimisen varaa. Emmehän me niitä ole näiden vuosien aikana kaivanneetkaan.

Serbiasta Suomeen palaavat vain ne tavarat, jotka varmuudella haluamme uuteen minikotiimme. Toistaiseksi en kuitenkaan ole keksinyt kummempaa karsittavaa.

Teen listoja tavaroistamme ja yritän järkeistää milloin mitäkin kannattaa viedä.
Esimerkiksi työvälineet on kuljetettava käsimatkatavaroissa, joten niitä ei voi painorajoitusten vuoksi kuljettaa kaikkia kerralla.
Vastaavasti kovin aikaisessakaan vaiheessa niitä ei voi viedä, koska töitäkin on tehtävä.
Ainoaa läppäriä pitää kuljettaa edestakaisin, koska ilman sitä en pärjää kummassakaan maassa.

Se ensimmäinen muuttokuorma Suomeen

Mitä ensimmäinen muuttokuormamme Suomeen piti sisällään?

Järkeilin, että talvivaatteita voisi jo viedä, koska kevät etelässä on lämmin.
Yleensä onkin.
Talvitakin Suomeen jätettyäni saimme Belgradiin kunnon takatalven: Tällä viikolla satoi lunta, vaikka normaalisti tähän aikaan kevättä ollaan helposti parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Usein jo kuukautta aikaisemmin.

Mietiskelin, että patikoimaan emme enää Balkanilla ennätä, joten painavat vaelluskengät kannattaa viedä jo Suomeen. Siellä ne ovat muutenkin kätevät kevään lumisateissa.
Mitä nyt unohdin ottaa vaihtokengät mukaan, joten palasin Belgradiin samoissa vaellusbuutseissa.

Käsimatkatavaralaukutkin toin takaisin isäni matkalaukun sisällä. Ne sentään tarkoituksella, jotta olisi riittävästi kantovälineitä sitten kun lennämme Ismon kanssa yhdessä Suomeen päin.
Jotakin sentään sain jätettyä Suomeen ja tämän jutun loppuun kirjoittamassani listassa mainitut tavarat muuttavat kanssamme uuteen kotiimme.

Näiden postausten avulla saan itsekin kätevästi kartoitettua tavaroidemme määrää.
Toivottavasti ne auttavat myös sinua hahmottamaan millaisella tavaramäärällä minimalistit elävät.
Minään ohjenuoranahan näitä ei kannata pitää, – ei minimalismissa ole oikeita tai vääriä määriä, jokainen päättää mikä on itselle sopivasti.
Kirjoitan näitä listoja ihan vain siksi, että näitä on minulta kovasti toivottu, enkä lupauksistani huolimatta ole jaksanut viime vuosina keskittyä miettimään rojujemme kappalemääriä. Minimalismiini kuuluu olla keskittymättä tavaraan millään tasolla.

Ehkä nämä muuttokuormalistaukset ja myöhemmin muu uuteen kotiin tulevien tavaroiden kirjaaminen (jos saan aikaiseksi), antaa sinulle inspiraatiota oman minimalismisi polulla tai ihan vain vaikka sparrauksena tavaroiden karsimiseen.

Aiemmin olen kirjoittanut maallisen omaisuutemme lukemista esimerkiksi artikkelissa Tuhannen tavaran pariskunta.

Tarvitseeko uusi koti uuden sisustuksen?

Uuden kodin rakentamisessa periaatteenamme on se, ettemme osta mitään uutta harkitsematta. Emmekä sen paremmin vanhaa, kuin myöskään ota vastaan lahjatavaraa, jos sille ei ole aidosti tarvetta.

Emme siis ole ryntäämässä suinpäin Ikeaan tai innoissamme hankkimaan koko kodin kalustusta kerralla.
Meillä on Suomessa varastoituna melkein kaikki tarpeelliset perusjutut: Sohva ja keittiövälineitä.

Sänky, petivaatteet ja pyykkikone ovat varmoja tulevia hankintoja ja näistä osan saamme käytettyinä perheenjäseniltämme tarpeettomaksi jääneistä.
Kaksi ensin mainittua ovat ne ensisijaiset hankinnat, pyykkikoneetta kyllä pärjää hetken.

Itse asiassa olemme nyrkkipyykänneet jo muutaman kuukauden Belgradin asuntomme pesukoneen hajottua joulun aikaan.
Ei uuden koneen hankkiminen meille vuokra-asukkaina kuulu, kunhan nyt ollaan säästetty vuokranantajamme menoja.
Täällä inflaatio on ollut Suomea reippaasti isompi ja olemme suunnilleen ainoat belgradilaiset, joiden vuokra ei ole tuplaantunut tai jopa triplaantunut vuoden aikana.

Ei kahden ihmisen pyykkien peseminen käsin erityinen vaiva ole, joten ei vuokranantajan talousahdingon ajatteleminenkaan mikään suuri sankariteko ole.
Samoin pärjäämme kyllä ensimmäiset Tampereen kuukaudetkin ilman pyykkikonetta, vaikka Suomessa käytettyjen koneiden markkinat ovat niin suuret, että aivan varmasti emme jää ilman, kunhan ehdimme perehtyä asiaan muiden paluumuuttokuvioiden keskellä.

Palataan tarpeellisiin hankintoihin myöhemmin, aloitetaan ensin muuttokuormista.

Ensimmäinen paluumuuttokuorma lukuina

Lensin Belgradista Helsinkiin Istanbulin kautta Turkish Airlinesilla, jolla matkalipun hintaan kuuluu käsimatkatavaroiden lisäksi ruhtinaalliset 30 kg ruumatavaraa. Kerrankin pääsin hyödyntämään tätä maksutonta ruumalaukun mahdollisuutta, tavallisesti kun lennän pelkillä käsimatkatavaroilla. Nomadielämässämme kannoimme mukanamme vain pieniä peruskoulureppuja, joihin mahtuivat niin työvälineemme kuin henkilökohtaiset tavarammekin.

Onnistuin tunkemaan ensimmäisen ison muuttokuorman kahteen käsimatkatavarakokoiseen laukkuun. Tosin laitoin molemmat kassit ruumaan.
Painoa laukuilla oli 15 + 9 kiloa.
Lähtöselvitysvirkailija jopa hämmästyi, kun kysyin saanko laittaa molemmat laukut ruumaan. Tyypillisempää on yrittää sluibailla ylipainoista laukkua hattuhyllylle.
Itseäni tuo tapa lähinnä ärsyttää; periaatteeni on se, että joko kuljetaan kevyillä kamppeilla tai lähetetään tavarat ruumaan, maksutta tai maksusta.
Mutta näistä reissaamiseen liittyvistä yksityiskohdista voit lukea enemmän Please be seated for Takeoff -matkablogistamme.

Tässä lista niistä kamppeista, jotka ensimmäisessä muuttokuormassa uuteen kotiimme kuskasin:

Keittiövälineet

• Leikkuulauta
  puinen, serbialaista käsityötä, kaunis! (Katso vaikka kuva Minimaattorin Instasta!)
• Haarukka x 2, Hackmanin Artikia, kuin myös seuraavat mainitut aterimet
• Veitsi x 2
• Lusikka x 2
• Pikkulusikka x 2

Vaatteet

• Sisäturkki
  Luottovaatteeni jo parinkymmenen talven ajan
• Mekko
  Bossin laatutuote, joka on pelastanut monet työtilaisuudet viitisentoista vuotta
• Liituraitajakku
  Bossia tämäkin ja myös työvaatteeksi aikoinaan hankittu, ikää myös se n. 15 v.
• Villakangastakki
  Kotimaisen Ril’sin talvitakki on aikoinaan hyvästä alesta hankittu ja moitteettomana pysynyt, tämäkin n. 15 v. ikäinen.
• Makuupussitoppatakki
  Tällaisesta olin haaveillut jo pitkään, jotta voisin pukeutua talvellakin mekkoon. Serbiassa sisätilat lämmitetään älyttömän kuumiksi, joten paksu takki ja kevyemmät sisäkamppeet ovat paras yhdistelmä. Ostin takin vasta marraskuussa Novi Sadin reissulla ja se on ehtaa Henkkamaukan halpislaatua. Vaikkei ehkä pelkällä mekko+takki -yhdistelmällä, niin toivottavasti sillä pärjää muuten tulevat Suomen pakkastalvet.
• Mokkasaappaat
  Tunnustan ostaneeni kympillä kiinalaiset halpissaappaat Venetsian reissultamme, ne vain olivat niin hienot. Hintaansa nähden kengät ovat olleet käsittämättömän laadukkaat. Olen käyttänyt niitä todella paljon, mutta niissä ei näy minkäänlaista kulumaa. Toisaalta ostin ne juuri ennen pandemiaa, joulukuussa 2019, joten ei niillä nyt ihan mahdottomia taipaleita ole ehtinyt kävellä.
• Vaelluskengät
  Asolon buutsit on kävelty jo vuosia sitten loppuun, mutten ole raaskinut luopua näistä, vaikkei näillä kyllä enää patikoida kannattaisi. Viimeksi Montenegrossa kokeillessani sain törkeän rakon kantapäähäni. Aiemmin nämä kapealestiset italialaiset ovat istuneet jalkaani kuin hansikas.
  Nämä ovat siis ne kengät, jotka jouduin palauttamaan Belgradiin, kun en viitsinyt paljain jaloinkaan palata.

Asusteet

• Legginsit
• Hanskat
• Sukkia
  Stay uppeja ja nilkkasukkia, en muistanut kirjata lukumäärää, mutta muutamat.
• Kaulahuivi

Sekalaiset

• Kirja x 11
• Henkari x 5
  Tämä on lähes vitsi. Me oikeasti toimme Suomesta puiset perushenkarimme Serbiaan, koska en halua hävittää ja ostaa uudelleen.
  Ei siinä mitään, mutta Jugoslavian aikaisen vaatekaappimme vaatetanko romahti lähes heti sen jälkeen kun saimme vaatteemme ripustettua.
  Lähes käyttämättömät henkarit matkaavat takaisin Suomeen.
• Hajuvesi
• Venetsialaiskorut x 3
  En juurikaan käytä koruja, mutta aikoinaan keräilin jonkinlaisen kokoelman muranolasisia koruja Venetsian matkoiltamme.
• Suomen yrittäjien hopeinen ansioristi
  Olen ylpeä, että olen aikoinaan saanut yrittäjäjärjestöni hopeisen ansiomerkin. Sittemmin olen saanut myös jo kultaisen. Molemmat säilytän, vaikka hopeista en voikaan enää koskaan käyttää, sen veinkin jo talteen Suomeen.
• Mikrofoni
  Työväline, mutta en tee tällä hetkellä töitä radiolle, joten uskalsin jo kantaa tämän Suomeen.
• Salama
  Siis kuvaus- eli työväline tämäkin.
• Joogamatto
  Tämän vitsi piilee siinä, että koronarajoitusten alkaessa joogasalit suljettiin, eikä kotonakaan tullut joogattua. Ei meillä kyllä ole oikein lattiatilaakaan. Tosi kannattavaa rahdata tätä helsinkiläiseltä kaupunginosanettikirppikseltä hankittua mattoa ympäri Eurooppaa. Varsinainen lentävä matto.
  Ehkä tämä on se oma unelmaminä-tavarani, josta on vaikea luopua.
  Jooga on oikeasti tärkeää sähköjänisluonteelleni ja tykkään siitä. Aloitan uudelleen kunhan karkoitan ensin nämä kymmenen koronakiloa, tai ehkä karkoitan ne just sillä joogalla.
• Keittiöpyyhe
• Ikoni x 2
  Olemme ostaneet vanhoista serbialaisista luostareista ikoneita muistoksi.
  Tosin huomasimme nopeasti, että niitä kertyisi melkoisesti, jos ostaisimme sellaisen jokaisesta käymästämme. Kokoelmamme kulmakivinä ovatkin ikonit, jotka on joko saatu lahjaksi tai ostettu luostareista, joissa olemme vierailleet yhdessä ystäviemme kanssa.
  Tässä ensimmäisessä kuormassa mukaan lähti entisen naapurimme meille lahjaksi antama ikoni, sekä muisto ystävän kanssa tehdyltä retkeltä.
• Tanen kivi
  Edellä mainittu retkiystävä on vanha koulukaverini Suomen lukioajoilta.
  Kaimani asuu ja työskentelee Roomassa asiantuntijatehtävissä. Hän on taiteellisesti erittäin lahjakas ja maalasi koronasulkujen aikaan kotonaan monenmoisia taideteoksia. Rantakiviin maalatut miniatyyrit puhuttelivat minua erityisesti ja kysyinkin voisinko ostaa sellaisen.
  Tane ilmoitti hinnaksi miljoona euroa ja maalasi varta vasten meille oman kiven, ilmaiseksi.
  Tanen kivi pääsi luonnollisesti mukaan uuteen kotiimme.