Yksi simppeleimmistä lisukkeista, joita syömme suhteellisen usein, ovat Neron pallot eli paistetut ruusukaalit. Herkuttelemme näitä usein pihvin kaverina.
Tämäkin ruokalaji kuuluu sarjaan vartissa valmista. Ruusukaali lisukkeena toimii hyvin kiireisessä arjessakin.
Neron pallot ovat ruusukaaleja, joita valmistamme kahtena eri versiona; sitruunalla tai valkosipulilla höystettynä.
Ruusukaali lisukkeena – ainekset
- Ruusukaaleja
- Sitruuna tai valkosipuli
- Suolaa
- Öljyä
- Vettä
Valmistus
Sitruunaruusukaalit
- Huuhdo ruusukaalit, poista kannat ja halkaise (kymmenkunta per nuppi on sopiva määrä lisukkeena)
- Kaada paistinpannuun tilkka vettä, esim. desilitra, niin että pannun pohja peittyy
- Lisää suolaa ja hiukan sitruunamehua ja tietty ne ruusukaalit
- Keitä kunnes vesi on haihtunut kokonaan
- Lisää pannulle öljyä
- Purista päälle loput sitruunamehusta (yhteensä noin puolen sitruunan mehu per kaksi ruokailijaa)
- Paista pari minuuttia
Valkosipuliruusukaalit
- Huuhdo ruusukaalit, poista kannat ja halkaise
- Pilko valkosipulinkynnet (maun mukaan, noin pari kipaletta per syöjä)
- Kaada paistinpannuun tilkka vettä ja ruusikset
- Lisää suolaa
- Keitä kunnes vesi on haihtunut kokonaan
- Lisää pannulle öljyä
- Heitä sekaan valkosipulipilkkeet
- Paista pari minuuttia
Samaan aikaan valmistelet tietysti pääruuan.
Tosin esim. se pihvi on niin nopea valmistaa, että meillä paistelen (tai Ismo paistaa) sen kun ruusukaalit ovat ns. vetäytymässä pannulla.
Mitkä ihmeen Neron pallot?
Noh, Nero (she/her) on oma rakas kotiotuksemme, entinen kujakatti, joka muutti meille kaksi vuotta sitten omasta aloitteestaan.
Eli ilmestyi pihaamme tavattuamme kerran aiemmin kadulla ja kysyi saisinko asua teidän kanssanne.
Eihän tuota nappisilmää voinut vastustaa, joten pian tuo pieni musta kirppupesä (juuh, niistäkin tuli kokemusta) nukkui jo samassa sängyssä meidän kanssa (saa nykyään säännöllisen kirppulääkityksen).
Lapsukaista on hemmoteltu kissanleluilla, joita ystävämme ovat antaneet ja jollaisia itsekin kerran ostimme.
Mutta eipä tuota neitokaista turha muovikrääsä kiinnosta, äitiinsä on tullut.
Sen sijaan ihan paras lelu on ruusukaali.
Sellaisia meillä siis on nykyään jääkaapissa aina kun kausi sallii. Ja jos ei salli, niin pakastamme niitä Neroa varten.
Tuo tyttö on niin taitava käsipalloilija, että on aivan selvää, että sen biologiset vanhemmat ovat serbejä.
Me suomalaiset ottovanhemmat jäämme auttamatta kakkosiksi Neron harhauttaessa meitä palloleikeissä.
Mustaakin mustempi kattimme muuttuu entistäkin synkemmäksi kun ruusukaaleja paistetaan.
Mitä te teette mun leluille? Pilaatte ne!
Sitten se jo kiittää omasta pienestä pihvistään puskemalla ja kehräämällä.
P.S. Kaipaatko muita yksinkertaisia arkireseptejä?
Kurkkaa kategoriaan Yksinkertainen ruoka.
Olipa kiva muistutus. Kiitos! Kaapissa on ruusukaaleja.
Hauska sattuma! Ja kiva kun olit tänään mukana Japanin-matkalla!
Pitää kokeilla lisätä ruusukaaliin sitruunamehua. Aikaisemmin paistoin ne ihan vaan öljyssä.
Teidän Nero ei muuten ole syntyperältään katukissa. Käytöksestä päätellen hän on syntynyt kotikissana ja oli hylätty vasta aikuisena. Leikkiminen on opittu käytös, ei instinktiivinen, erikoisesti jos kissa käyttää leluja. Se, ettei muovi kelpaa, tarkoita, että todennäköisesti hän on köyhästä perheestä, jossa kaupan leluja ei ollut tarjolla.
Kokeile ihmeessä, on nannaa!
Nero itseasiassa on katukissa. Ismo törmäsi taannoin häntä pentuna ruokkineeseen naiseen. Oli noin yksivuotias meille tullessaan ja elänyt sitä ennen kadulla satunnaisia ruokapaloja saaden. Tänä kesänä täyttää jo neljä vuotta, mutta käyttäytyy edelleen monin tavoin kuin pentu.
Nero on ihan uniikki tapaus!