Ostimme pienen sijoitusasunnon

Nyt kerron teille salaisuuden, koska en malta pitää sitä enää sisälläni.
Me ostettiin uusi asunto!

Päästiin kyllä yllättämään itsemmekin aika totaalisesti.
Instagramissa Minimaattoria seuraaville tämän olenkin jo paljastanut, mutta kerron tässä paremmin yllätyshankintamme taustoja.

Kelataanpa siis vähän taakse päin ja aloitetaan alusta miten ja miksi tällaiseen ratkaisuun päädyimme.
Sekä tietysti itse siihen asuntoon, että millainen tuli hankittua.

Puolipakollinen paluu EU-alueelle

Mehän olemme olleet jo vuosia pois EU-alueelta ja voin kertoa, että Suomeen rekisteröityä yritystä pyörittävänä ratkaisu ei ole kaikkein helpoin.
Toisaalta en halua myöskään vaihtaa yrityksen kotimaata joka kerran kun itse vaihdamme paikkaa. Siispä yritykseni Creastock on pysynyt suomalaisena.

Nomadielämää ei lainsäädäntö kuitenkaan vielä kovin hyvin tunnista ja tunnusta.
Niinpä byrokratia pistääkin välillä kapuloita rattaisiin aika urakalla.
Sosiaaliturvaahan liikkuvilla ei muutenkaan ole, mutta vuosia pois olleen pankkipalveluitakin rajoitetaan.
Voin muuten kertoa, että yrityksen asioiden ja verotuksen hoitaminen ilman suomalaisia pankkitunnuksia, -tilejä ja luottokortteja on käytännössä aika mahdotonta.

Eivät nämä asiat mitenkään ylipääsemättömiä ongelmia ole, eikä niitä kannata pelästyä.
Tämä lähinnä, että osaat varautua vastaavien asioiden hoitamiseen, jos suunnittelet nomadielämää tai muuttoa ulkomaille. Ja taustana sille miten päädyimme pohtimaan asuntokuvioita.

Onneksi oma pankkini on siinä suhteessa joustava, että rajoitukset koskevat vain Euroopan unionin ulkopuolella asuvia, Suomessa ei tarvitse asua.
Niinpä tuumimme, että meidän on aika jättää Belgrad, jossa olemme viihtyneet vähän liiankin hyvin.

Hommahan siis meni niin, että pohdiskelimme mihin me muuttaisimme seuraavaksi.
Matkablogimme Takeoffin lukijoilta kyselin ehdotuksiakin, missä he haluaisivat meidän asuvan ja mistä siis kirjoittavan.
Aika villejä ehdotuksia saatiinkin.

Ei, emme muuta nyt Puolaan vaikka sitä moni ehdottikin journalisteille sopivana kohteena.
Maan poliittinen tilanne ja Ukrainan kriisin heijastukset maahan olisivat varmasti monia lehtiä kiinnostavia aiheita, mutta yksi osa tätä downshiftaamistani on se, etten halua enää palata hektiseen uutistyöhön.
Muutenkin mieluummin entistä etelämpään, eikä paluuta pohjoiseen päin.

Espanjaan meidän piti muuttaa jo viisi vuotta sitten, mutta silloinkin jämähdimme matkan varrella Belgradiin. Pitkistä reissuistakin huolimatta palasimme Belgradiin yhä vain uudelleen.
Espanja oli siis listallamme korkealla seuraavaksi asuinsijaksi.

Toisena vaihtoehtonamme oli Italia, jossa asumisesta olen haaveillut aina. Italian byrokratia taas on, noh, aika kenkkumainen.
Maltalla paperityöt sujuisivat helpommin, mutta viihtyisimmekö niin pienillä saarilla. Reissuihinkaan ei pääsisi maitse.
Kreikka olisi täällä Balkanilla, mutta taas pitäisi opetella kokonaan uusi kieli ja myös aakkoset.

Mihin kannattaa sijoittaa?

Samaan aikaan asumispohdintojemme kanssa pähkäilimme sijoitussuunnitelmaamme.
Myytyämme Helsingin kotimme syksyllä 2019 pääsimme eroon veloistamme ja meille jäi vähän pesämunaakin.

Puuttuva sosiaaliturva tarkoittaa, että meidän on kyettävä maksamaan hoitomme itse vakavastikin sairastuessa. Eläkekin on turvattava jollakin tavoin.
Sijoittaminen tuo myös vapautta tehdä vähemmän töitä.
Toivottavasti saamme käyttää säästömme tähän jälkimmäiseen tarkoitukseen.

Sijoitusstrategiaa on hyvä pohtia ja päivittää aika ajoin.
Osakkeet ovat olleet itselleni ykköskohde, Ismolla rahastot.
Vuokralaisten kanssa meillä on ollut aiemmin melkoisiakin ongelmia, joten asuntosijoittaminen ei ole juurikaan houkutellut.

Pari vuotta mietiskelimme pitäisikö meidän kuitenkin ostaa oma koti.
Mutta mistä maasta? Missä me haluamme asua pysyvämmin?
Sitä on ihan mahdotonta päättää, kun emme saa päätetyksi edes missä seuraavaksi asuisimme.

Selailin ahkerasti kiinteistönvälittäjien sivustoja, asuntoja Espanjasta, Italiasta ja täältä Serbiasta. Tutustuin eri maiden lainsäädäntöihin ja totesin jälleen kerran, että tieto lisää tuskaa.
Asunnon ostaminen vieraasta maasta on aika riskipitoinen projekti ja verotuskuviot usein mutkikkaita.

Mitäpä jos sittenkin ostaisimme asunnon Suomesta?
Tuttu lainsäädäntö, tutussa kaupungissa jopa yksittäisten taloyhtiöiden kunto ja maine on tiedossa.
Mitäpä sen on väliä, jos jatkaisimme itse vuokralla asumista, kun oman asunnon vuokralaiselta tulisi vuokratuloja, joilla vastaavasti kattaa oman asumisen kulut.

Tämä alkoi tuntua järkevimmältä ratkaisulta.
Helsingistä emme enää halunneet asuntoa ostaa, hinnatkin olivat karanneet tavoittamattomiin.
Syntymäkaupunkini Tampere tuntui parhaalta ratkaisulta. Siellä minulla on ennestäänkin 20-neliöinen minikotini.

Kauas karkaa Tamperekin

Hinnat alkoivat nousta sielläkin uhkaavasti. Moni kiinnostava kohde kilpahuudettiin ulottumattomiimme.
Olimme sattumoisin Suomessa, kun eräs sopiva kohde tuli myyntiin: 26 neliön yksiö Tammelantorin laidalta.
Sieltä olin katsellut asuntoa jo aikoja sitten omaa kotia etsiessäni.

Olin valmis ostamaan asunnon näkemättäkin, mutta koska olimme kivenheiton päässä, sovin treffit välittäjän kanssa. Ehdin neuvotella pankinkin kanssa asuntolainasta Tampereen rautatieasemalla seistessäni. Kaikki näytti hyvältä.
Asunto oli tarjouskaupassa, mutta hinta ei ollut kohonnut enää muutamaan päivään ja laskeskelin pikaisesti, että olisin valmis korottamaan hintaa vielä jopa kahdeksalla tuhannella, jos kunto vastaisi esitteessä mainittua.
Vaikutti siltä, että jo seuraavana päivänä omistaisimme taas yksiön.

Sitten välittäjä viesti, että hänellä olisi toinen näyttö alueella vähän myöhemmin, voisimmeko siirtää katselmusta samaan ajankohtaan. Se sopi meille.
Hetki ennen uutta ajankohtaa välittäjä ilmoitti myyneensä asunnon.
Nielin tappioni, mutta mietin mitäköhän myyjä olisi mahtanut ajatella, jos olisi kuullut isommankin tarjouksen olevan tulossa.

Tampereen asuntojen hinnat jatkoivat nousuaan.
Vanhaan tarvisi liikaa lainaa, uudiskohteista en kiinnostunut.
Selailin rakennuttajien katalogeja, mutten innostunut mistään.
Jos itse asunto olikin ihana, oli sijainti huono. Tai päin vastoin.

Luovuimme jo koko ajatuksesta.
Ei meillä olisi varaa mihinkään. Onhan ne osakkeet helpompi sijoituskohde etänä muutenkin, riskitkin hajautetummat, pähkäilimme, ja otimme aikalisän.

Täydellinen osuma

Tämän vuoden tammikuussa silmäni iskeytyvät nettisivuilla esittelyssä olevaan uudiskohteeseen.
Erään yksiön pohja vaikuttaa täydelliseltä!
Keskustaan on kävelymatka, Näsijärvi aaltoilee parin sadan metrin päässä.
Pitäisikö meidän..?

Jos itse ihastun asuntoon, olen varma, että se on myös helppo kohde vuokrata.
Otan yhteyttä rakennusyhtiöön. Teemme päätöksen samana päivänä ja päädymme 27-neliöisen yksiön omistajiksi.

Pikaisia suunnitelmia

Talon rakentaminen on vasta alkanut ja yllätymmekin, että materiaalivalinnat pitää tehdä heti.
Tihrustamme nettikatalogista materiaalivaihtoehtoja.
Minkälaiset lattiat, minkäväriset keittiön kaapistot. Entäpä tasot ja kaappien vetimet.
Huh, ollapa paikan päällä valitsemassa!

Vertailemme Ismon kanssa yhdessä ja erikseen. Istumme saman pöydän ääreen ja arvomme kumpi meistä sanoo ensin omat valintansa.
Sen jälkeen voisimme perustella valintojamme ja pohtia kumman valinta voittaa.

Olemme kaikesta varmasta samaa mieltä. Epävarmoissa emmimme samoja asioita.
Lopulta päätökset on tehty.
Tilaamme muutostöitä. Emme halua peruskaapistoja, vaan vähän erilaista ja laadukkaampia vaihtoehtoja.
Uskomme, että asuntomme on kiinnostavampi potentiaalisten vuokralaisten silmissä, kun se erottuu muista saman yhtiön vastaavista asunnoista.

Sitten vain odottelemaan

Kaupat teimme tammikuussa, jo kolmas maksuerä tuli hoidetuksi kesäkuussa.
Työmaalta ropisee tiedotteita. Siellä se koti rakentuu!

Ukrainan sodan vuoksi parketit menevät uusiksi.
Alkuperäisiä ei olekaan saatavilla. Valitsemme uudelleen.
Pikku juttu kun syyn tietää.

Sitten vain odottelemme.
Asiat etenevät aikataulussa.
Meidän asuinkerros on jo olemassa!
Jännää!

Hetkinen, kenen koti rakentuu?
Mikä meidän asuinkerros?
Eihän se meidän kotimme ole, vaikka sen omistammekin.
Paitsi mitäpä jos..?

Katsomme toisiamme.
Omistamme ensimmäistä kertaa aivan upouuden asunnon – tai tässä vaiheessa toki vasta ajatuksen siitä.
Olemme valinneet sinne mieleisiämme materiaaleja, integroidut kodinkoneet keittiöön, oman makumme mukaiset värit.
Miksi emme muuttaisi sinne itse?

Kun uusi kotimme Santalahdessa valmistuu, me muutamme sinne itse.
Ainakin joksikin aikaa. Eikä sitä meistä koskaan tiedä muutetaanko vielä mielemme matkan varrella.

P.s. Sijoittamiseni syistä kerroin aiemmin enemmän artikkelissani Minimalisti sijoittaa vapauteen.

8 thoughts on “Ostimme pienen sijoitusasunnon

    1. Tanja sanoo:

      Kiitos Veli! Ollaan samaan aikaan innoissamme ja silti myös jännää päätyä taas velalliseksi ja uuden Suomen kodin omistajiksi. Saas nähdä mihn me lopulta päädymme ja kuinka kauan Suomessa viihdymme. Sinne palaaminen tuntuu kyllä oikeasti tosi eksoottiselta ja ajatus vaatii totuttelua. Toisaalta olisi myös hauskaa, jos olisi oma tukikohta, josta reissata.

      Tykkää

  1. Tyylimurun Tiina sanoo:

    Onnea uudesta asunnosta! Jännä juttu miten elämä sitten välillä menee. Espanjan sijasta arpa osuikin Suomeen. Ainakin hetkeksi. Kiva kun saa itse valita asuntoon liittyviä materiaaleja, tulee omannäköinen.

    Tykkää

    1. Tanja sanoo:

      Kiitos Tiina! Juu, tuntuu kyllä melkein pelottavalta palata Suomeen näin pitkän ajan jälkeen.
      Tukikohta siellä olisi kyllä oikein kiva, mutta ihan pysyvästi sinne jääminen tuntuu tällä hetkellä aika hurjalta. Ihan vain jo säiden vuoksi Etelä-Eurooppa houkuttaisi enemmän, mutta sitten taas tuo asunto on niin ihana, että eihän sitä raaski ainakaan heti antaa muiden käyttöön.
      Onneksi mitään ei tarvitse kuitenkaan päättää lopullisesti.

      Tykkää

  2. kaunismaessagmailcom sanoo:

    Asunnon ostaminen on kyllä aina jännää puuhaa! Ihanaa kun pääsette ihan uuteen, on tosi kiva kun saa valita kaikki materiaalit itse. Itse päädyin myös asuntosijoittajaksi vähän sattumalta, kun tyttäreni muutti pois kotoa ja hoksasin, että siinähän olisi minulle luotettava vuokralainen😊

    Tykkää

    1. Tanja sanoo:

      On kyllä tosi kivaa kun pääsee itse valitsemaan! Tosin haluaisin olla paikan päällä valkkaamassa, kun olen niin tarkka väreistä, että jännää vähän mitä sieltä tulee, kun tekee valinnat katalogista näkemättä. Tuo sijoitusasunnon ostaminen oman lapsen käyttöön on kyllä tosi fiksu ratkaisu, jos siihen on taloudellinen mahdollisuus. Voi etsiä mieluisan, eikä nuoren tarvi jännittää kuinka pitkään saa asua ja samalla äidille kertyy varallisuutta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s