Voiko minimalismista valmistua?

Nuorena kuljin farkuissa ja nahkarotsissa. Kun nahkatakit tulivat muotiin ja niitä tuli myyntiin kaikkialle Henkkamaukkaa myöten, lakkasin käyttämästä omaani.
Tavaramerkistäni oli tullut trendi. 

En minä mitään päätöstä luopumisesta tehnyt, mutta jostakin syystä synnynnäinen ominaisuuteni on uida vastavirtaan.

Olen kyseenalaistaja ja heittäydyn helposti vastarannan kiiskeksi omiakin mielipiteitäni vastaan. 
Jos ”liian” moni on kanssani samaa mieltä, kysyn, mitäpä jos me kaikki olemmekin väärässä?

Yksinkertaiseen, minimalistiseen ja omalla kohdallani joiltain osin jopa askeettiseenkin elämäntyyliin uskon edelleen. Sekin on syntymäominaisuus, jonka en usko koskaan muuttuvan.

Arvannette mihin pyrin?

Minimaattorilla alkoi nyt seitsemäs vuosi, mutta kuten olette huomanneet, en ole kirjoittanut viimeisen vuoden aikana montaakaan postausta. 

Matka minimalismiin on matka materiakeskeisyyteen?

Aikoinaan iloitsin kuinka Marie Kondo popularisoi tietyllä tavalla minimalismia, vaikkei se hänen tarkoituksensa ollutkaan. Hän herätti kuitenkin miljoonia ihmisiä pohtimaan tavarasuhdettaan ja kuluttamistaan. 

Vaikken konmarituksesta innostunutkaan, niin japanilaisuutta kovasti fanittavana ja maassa paljon aikaa viettäneenä allekirjoitin kyllä monet Kondon (silloisista) ajatuksista. 
Etenkin sen, että tavaraa pitää kunnioittaa ja kohdella hyvin.

Kun tavara ei ole jotakin, jota ostetaan harkitsemattomasti ja heitetään pois kyllästyessä, ollaan oikealla polulla. 
Kritiikkini konmaritusta kohtaan ei kohdistukaan itse metodiin, vaan sen lieveilmiöihin.

Osa marittaneista siirtyy pysyvästi harkitumpaan kuluttamiseen, mutta osa palaa vanhaan. 
Kenties ostaa poisheitettyjen tavaroiden tilalle uudet.

Toiset siirtyvät kohti minimalismia. 
Minimalismiblogeja on tullut lisää, Facebookissa aiheeseen liittyvien ryhmien jäsenmäärät kasvavat. So far so good. 

Mutta. Yksi kerrallaan minimalismiryhmät siirtyvät kohti tavaran raivausta. 
Extremempi porukka perustaa uusia ryhmiä sitä mukaa, kunnes väsyvät.
Itselleni on käynyt vähän näin.

Mitä on materian jälkeen?

Yritin sitkeästi puolustaa minimalistista elämäntapaa sellaisena kun sen itse näen. 
Sitä minimalismia, jossa keskitytään olennaiseen ja karsitaan elämästä kuormittavia tekijöitä. 
Opetellaan elämään tässä hetkessä. 

Ei niin, etteikö tulevaisuutta suunniteltaisi, vaan niin, että muistetaan nauttia siitä mitä nyt on. Kaikista jo toteutuneista saavutuksista ja ennen kaikkea siitä, että tämä pieni hetkeni tässä on hyvä. Juuri nyt on hyvä, minä elän ja olen siitä kiitollinen. 

Minulle tavaran karsiminen on materiaan keskittymistä siinä missä muukin materiakeskeinen elämä. Joukot kuitenkin päättävät. Jos minimalismi nähdään jo ostetun tavaran hävittämisenä, niin sitä se sitten on. 

Älä ymmärrä väärin. Tunnistan täysin tarpeen rakentaa itselleen rauhallinen ympäristö tavaraa karsimalla. Kuulun niihin, joita levoton ympäristö kuormittaa aivan valtavasti. 
Kun viimeinen vuosi on mennyt tiiviisti kotona, suurin stressin aiheuttaja on ollut kaikki esineet ympärilläni. 

Kun olemme asuneet Belgradin kodissamme jo pitkään, harkitsen puolivakavissani jonkin tyhjän valkoisen huoneen vuokraamista. 
En voi vaikuttaa vuokranantajamme omaisuuden määrään asunnossamme, joten välillä suljen silmäni ja mielikuvittelen yksiön, jossa on vain patja lattialla ja lamppu katossa. 
Mielikuvakin rauhoittaa.

Siinä missä tavara ympärilläni kuormittaa, huomaan kuormittuvani myös siitä puhumisesta. Huomaan tavaran karsimisen ympärillä pyörivän keskustelun ja kuvien näkemisenkin vaikuttavan negatiivisesti mielialaani ja sen vuoksi en juurikaan enää käy Facebookin ryhmissäkään. 

Erakkoaika

Olen palannut jollakin tasolla siihen yksinäiseen minimalismiini, jota elin ennen someaikaa. 
Aikaan, jolloin minimalistinen elämäntapa sai aikaan lähinnä silmien pyörittelyä, joten ei siitä viitsinyt kauheasti ääneen puhuakaan. 

Ehkä tämä hiljaiselo on ollut itselleni se askeettinen munkinkammio. 
Ainakin olen keskittynyt kirjoittamaan omassa rauhassani. 

Samalla minulla on ikävä teitä ihania lukijoitani, joiden kanssa on syntynyt hedelmällisiä keskusteluja aiheesta. Etenkin juuri siitä itselleni erityisen tärkeästä kysymyksestä mitä minimalistisen elämäntavan avulla voi saavuttaa. 
Se kun on perisyy omaan minimalismiini visuaalisen hälyn minimoimisen lisäksi. 

Mutta minun on myös pakko hyväksyä se tosiasia, että teitä kiinnostaa kuitenkin eniten mitä tavaroita omistan, mitä ostan ja hävitän. Mikä on se määrä, jolla pärjää.

Toissavuonna laskin tavaramme myydessämme kotimme ja varastoidessamme tarpeelliseksi kokemamme odottamaan pysyvää kotia. 
Kirjoitin tuosta operaatiosta ja siitä kuinka mekin karsimme tavaraa. 
Sen jälkeen tuli tunne, että en jaksa edes ajatella, saati kirjoittaa tavarasta. 

En saanut kirjoitettua tänne edes perinteistä ostot & poistot -listaani vuodelta 2019. 
Pidän edelleen kirjaa kaikesta tavarasta, joka käsieni läpi kulkee. Siitä on tullut vuosien varrella rutiini, jota en edes sen kummemmin ajattele. 

Näin hiljaiselon jälkeen ajattelin, että voisin taas vetäistä koosteen kokoon, kun niistä kerran olette tykänneet. Ehkäpä tänä vuonna jaksan kirjoittaa muutenkin edes silloin tällöin. 
Jopa vähän tavarasuhteestani ja siitä mitä omistamme. Mutten lupaa. 

Tänäänkään en ostanut mitään

Ei tuo virtuaalinen tavaraähky kuitenkaan ole ainoa syy, jos edes merkittävin, sille, etten ole kirjoittanut sinulle rakas lukijani. 

Jouduin pohtimaan, mistä kirjoittaisin: Siitäkö, etten tänäänkään ostanut mitään?
Onko kaikki oleellinen minimalismista sanottu jo moneen kertaan?

Niin moni muukin bloggaa nykyään minimalismista ja sitä liippaavista aiheista, että ehkäpä tekin kuulisitte jo mieluummin uusien ihmisten ajatuksia. Vasta matkalla minimalismiin olevien polku olisi kenties parempaa vertaistukea, kuin oma aika poikkeuksellisen askeettinen nomadielämäntapani.
Itsekin tykkäisin seurata samanhenkisten taivalta.

Tosiasiassa keksin kyllä aina ideoita juttuihin ja niitä on puhelimeni muistiinpanot pullollaan.
Yksinkertainen syy kirjoittamattomuuteen on siinä, että viime vuoden rajoitusten vuoksi olen istunut kotona. 

Olen joutunut käyttämään aikaa etsiäkseni korvaavia töitä, kun sattuneesta syystä matkustamisesta kiinni olevat työni ovat olleet jo vuoden verran tauolla. 
Olen käyttänyt tilaisuuden hyväkseni opiskelemalla uutta ja kirjoittamalla matkablogini puolelle niitä tarinoita, joita en ole aiemmin ehtinyt työstää.

Kirjoittaminen on laji, jota ei yksinkertaisesti voi tehdä kellon ympäri, jos aikoo kirjoittaa yhtään kelvollista tekstiä. 
Siksipä olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, etten ehdi jakaa ajatuksiani Minimaattorin puolella kovinkaan usein.

En halua kirjoittaa jotakin vain siksi, että blogiin kuuluisi kirjoittaa tietyllä tiheydellä. 
En halua ylipäätään tehdä mitään siksi, että niin muka kuuluu tehdä. 
Eipä se ole sellaisia askelmia tämä omituinen elämäni mennytkään, mutta se on kulkenut juuri minun näköisiäni polkuja. 
Siinä on myös syy, miksi haluan jatkaa Minimaattoria, edes satunnaisesti. 

Haluan tsempata sinuakin löytämään oman näköisesi elämän. 
Oli se haave sitten mikä vain. 
Minimalismi ei ole päämäärä, se on tie. 
Se on väline päästä tavoitteeseen. 
Kuten muutkin ajatuksia selkiyttävät ja keskittymistä helpottavat menetelmät.

Tässäkö tämä nyt oli?

Mutta se suurin syy. 
Tajusin, että oma minimalismini on valmis. 

Miten minimalismi voi olla valmis?
Eihän elämäkään koskaan ole, ennen kuin se päättyy.
Eihän minimalismista valmistuta. 

Niin se silti on. Olen saavuttanut sen elämän, josta silloin teininä haaveilin. 
Sen, johon uskoin pääseväni kun omistaisin vain neljä muuttolaatikollista tavaraa. 
Aikaa meni kolmekymmentä vuotta, mutta tarkoituskaan ei ollut pyrkiä hampaat irvessä tavoitetta kohti, vaan elää ja kasvaa matkan varrella. Pikatietä ei ole. 

Miten voisin enää kirjoittaa minimalismista, 
kun en ajattele erikseen minimalismia. 
En ajattele erikseen elämääni. 
En ismejä. En halua lokeroida mitä tämä elämäni on.
Tämä on minun elämäni. 
Tässä, juuri nyt, on hyvä. 

Että valmista tuli. Oho. 
On aika miettiä mistä sitä seuraavaksi haaveilisi.
Unelmia täytyy olla, silloinkin kun nyt on hyvä. 
Ihminen on kehittyvä eläin.


Minimalismi on elämäntapa, muttei itseisarvo, tavoite ja päämäärä. 
Se tukee polkua kohti omia tavoitteita, mutta se ei itsessään tuo onnea. 
Minimalismi, kuten meditointi, auttaa keskittymään olennaiseen, karsimaan sen mikä ei ole tärkeää ja keskittymään siihen mikä on.

Se on ajan antamista tärkeiden asioiden pohdiskelulle. 
Siinä piilee koko minimalismin salaisuus. 

Ennen kuin lähtee lapioimaan omaisuuttaan roskikseen, on hyvä tiedostaa miksi niin tekee. 
Mitä se mahdollistaa? Mikä on päämäärä? (Muu kuin tyhjät kaapit).

Keskittymällä tavaran karsimiseen, koittaa lopulta tyhjyys.
Kodin lisäksi mielessä. 

Tämän pitkän pohdinnan käytyäni olen taas valmiimpi kirjoittamaan aiheesta.
Siis jopa niistä tavaroista. Ainakin silloin tällöin. 
Kutsutaan vaan sitä minimalismiksi ja yksinkertaiseksi elämäntavaksi jatkossakin. 

Ehkä minun tehtäväni sittenkin on muistuttaa mitä minimalismi on. Ehkä kuitenkin voin auttaa jokusta muutakin saavuttamaan sen haaveillun elämän. 

Mukavaa kun luit tekstini. 
Kerro kommenteissa millaisia ajatuksia mietteeni sinussa herättivät. 
Voit myös kertoa mistä haluaisit lukea lisää. Poikkean kirjoittelemassa täällä silloin tällöin. 
Jos haluat kuulla kuulumisiani useammin, poikkea matkablogini puolelle.

5 thoughts on “Voiko minimalismista valmistua?

  1. Mari sanoo:

    Minimalismin henkisistä puolista syvällisemmin. Mielestäni on hieman lukijoiden aliarvioimista jos ajattelee kuten kirjoitat että ”kirjoitetaan nyt sitten tavaroista kun niistä haluatte lukea”. Lukijat löytävät kyllä tavaraan keskittyneitä blogeja, sinulla lienee olisi syvällisempää jaettavaa. Sitä haluaisin lukea.

    Tykkää

    1. Tanja sanoo:

      Hei, kiitos kommentistasi!
      Ajattelen vähän toisin: Kuuntelen lukijoiden toiveita – enhän minä tätä blogia itselleni kirjoita.

      Ylivoimaisesti eniten kysytään materiaan liittyviä kysymyksiä: kuinka monta tietyn lajin esinettä omistan, millainen on vaatekaappini sisältö ym.
      Koen tärkeäksi vastata siihen, mitä lukijani odottavat ja toivovat.
      Useimmille ensikosketus minimalismiin on kuitenkin se oman ympäristön tyhjentäminen ja sen vuoksi kiinnostaa kuinka vähällä tavaralla voi elää.

      Se on täysin ymmärrettävää, mutta kuten sanottu, en halua itse keskittyä tavaraan ja kun minimalismiin liittyvä keskustelu alkoi pyöriä liikaa sen ympärillä, koin tarvitsevani taukoa.
      Plus tuo, että joskus ei vain jaksa pohtia asiaa, joka on niin itsestäänselvä osa omaa elämäntyyliä, ettei se ole mikään erillinen ismi.
      Se ei silti estä sitä, ettenkö voisi sparrata minimalismin alkutaipaleella olevia kertomalla omista valinnoistani ikään kuin esimerkkinä.
      Näiden vuosien aikana omakin elämäni on muuttunut aika radikaalisti.
      Kodista luopuessa mekin luovuimme tavaroista ja pohdimme mitä haluamme säilyttää, sitten taas nomadielämässä materiaa piti pohtia siltä kantilta mikä on niin tärkeää, että se ansaitsee paikkansa sen 7 kilon maksimin joukossa. Materiaa siis joutuu jokainen käsittelemään, mutta olennaista on se, ettei se tavaran karsiminen ole pääasia.
      Tärkeää on se, mitä sen avulla voi saavuttaa.
      Mikä on minimalistisen elämäntavan syy, mihin sen on tarkoitus johtaa.

      Haluan olla lukijoilleni rehellinen ja kertoa myös sen, että kyllästyn välillä koko aiheeseen.
      Kuusi vuotta tietyn aiheen blogia on kuitenkin aika pitkä aika, enkä usko, että alusta asti mukana olleet lukijatkaan haluaisivat enää lukea kovin tiuhaan uusia postauksia.
      Varmasti monilla uudemmilla bloggaajilla on taas ihan uusia, erilaisia ja innostavampia ajatuksia aiheesta.

      Lopulta kaikki minimalismista kirjoittavat ja sitä elämäntapanaan pitävät päätyvät kuitenkin aikalailla samoihin johtopäätöksiin.
      Mutta silloin kun oma polku on kuljettu loppuun, ei aina jaksaisi katsoa taaksepäin.
      Tarvitaan se tauko, jotta voi pohtia onko minulla jotakin uutta annettavaa lukijoilleni.
      Koen sen pelkästään lukijoita kunnioittavana.

      Toisaalta blogini alkuvuosina tällaista minimalismin trendiäkään ei vielä ollut ja aiheesta keskusteli huomattavasti pienempi porukka. Silloin kymmenien tai satojen ihmisten someryhmät ovat muuttuneet jopa kymmenientuhansien jäsenten ryhmiksi ja sitä myöten keskustelu on muuttunut.
      Minimalismista on tullut valtavirtaa. Samalla minimalismin määritelmä muuttuu. Se on luonnollista.

      Kirjoitan jatkossakin lukijoiden suosikkiaiheista, kuten esimerkiksi näistä kestosuosikki ostot & poistot -listauksista, mutta kuten sanottu, tarvitsin välillä taukoa.
      Toisaalta en tule jatkossakaan antamaan raivaus- tai järjestelyohjeita.
      Blogin sisältö tulee siis pysymään varsin samanlaisena kuin aiemminkin.
      Julkaisutahti ei varmastikaan tule olemaan yhtä tiheä kuin vielä jokunen vuosi sitten – minimalismiini kuuluu myös netissä vietetyn ajan minimoiminen.
      Ja tietysti myös kirjoitustyöni vaatii veronsa ja haluan pyhittää vapaa-aikaa muualle kuin läppärin ääressä istumiselle.

      Eli missään nimessä en tarkoita väheksyä tai aliarvioida lukijoitani, vaan kertoa avoimesti tämän hetken ajatuksiani, sekä sen, miksi en ole kirjoittanut viimeisen vuoden aikana kuin satunnaisesti.

      On tosi mukava kuulla, että minimalismi kiinnostaa laajemminkin, kokonaisvaltaisempana elämäntapana. Eihän meitä monia ole, eikä tarvitse ollakaan.
      On kuitenkin mukava löytää samanhenkisiä ihmisiä.

      Liked by 1 henkilö

  2. In Via sanoo:

    Hei Tanja!

    Nyt kävi ilmi, että vähintään kolme lukijoistasi ovat enemmän kiinnostuneista minimalismin henkisestä puolesta, kuin materiaalisesta 😁. Tämä artikkelisi oli aivan mahtava, erilainen kaikista mitä olen aikaisemmin lukenut. Niin, se lohdutti. Ei minun tarvitsekaan nukkua lattialla, syödä käsin ikkunalaidalta ja käyttää värittömiä vaateita, että täytän omia minimalismivaatimuksiani.

    Kiitos sinulle inspiroitavasta kirjoituksestasi!

    T:Nadine

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Tanja Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s