Kaapit pursuavat tavaraa. Tuskaillaan mihin kaiken saa mahtumaan.
Kannetaan tavaraa kirpparille ja hyväntekeväisyysjärjestöille.
Ostetaan lisää erilaisia säilytysjärjestelmiä. Kivoja laatikoita, lokeroita ja lipastoja.
Sitten on taas tilaa uudelle.
Jossakin vaiheessa kuluttamisen saturaatiopiste tulee vastaan. Onko tässä mitään järkeä?
Kaverit puhuvat Konmarista. Shoppailureissulle ei tahdo enää löytyä kavereita, eikä kirppareilla kiertelykään enää innosta.
Vain harva on minimalisti syntyjään. Ja kauniit tavarat kiehtovat kyllä minimalistiakin.
Kiersin aikoinaan työni vuoksi sisustusliikkeitä kuvaten esineitä lehtijuttuihin ja mainoksiin.
Monet tavarat houkuttivat niin, että olin toisinaan vähällä ostaa turhakkeita.
Jouduin miettimään tarvitsenko tätä oikeasti.
Melkein aina vastaus oli ei.
Kaunis esillepano, markkinointi, luksuselämän hehkuttaminen; tätä ostamalla tulet kauniiksi ja paremmaksi.
Vaikeahan sille on sanoa ei.
En siis edes minimalistina ihmettele miksi moni ostaa turhaa, kuluttaa yli varojensa ja täyttää kotinsa ääriään myöten.
Viime aikoina on taas onneksi taas alkanut olla ”sallitumpaa” siirtyä harkitsevampaan kuluttamiseen. Enää ei moitita niin kovin usein maan talouden ahdinkoon ajamisesta ostamisen vähentämisellä kuin vielä muutama vuosikymmen – tai ihan muutama vuosi – sitten.
KonMari-kirjat ovat herätelleet monia pohtimaan kulutustaan ja luonnollisena jatkumona karsimisprojektille moni vannoutunutkin hamsteri on alkanut siirtyä jopa minimalismia kohti.
Facebookin Konmari Suomi -ryhmän kautta on löydetty ammattijärjestäjä Ilana Aallon Paikka Kaikelle -ryhmään ja osa on jatkanut vielä pienempiin marginaaliryhmiin kaappiensa tyhjentämisen lomassa.
Minimalistisempi elämä alkaa vähissä vaatteissa
Monilla kulutuksen vähentämisen pohtiminen alkaa vaatekaapin sisällöstä.
Kun vaatekaapin ovi ei mahdu enää kiinni, aletaan fundeerata, josko niitä vaatteita onkin liikaa, eikä kaappi liian pieni.
Kapselivaatekaappi on kätevä tapa siirtyä hillitysti ja hallitusti kohti pysyvästi pientä vaatevarastoa.
Siinä vaatteet pidetään esillä vuodenaikojen mukaan. Valitaan muutama kymmenen syys- tai kesävaatetta ja pakataan muut kellariin.
Jenkkiläisiä blogeja aiheesta on paljon, mutta nykyään Suomestakin löytyy aktiivinen Iina Lappalaisen ylläpitämä Facebook -ryhmä Capsule wardrobe Finland, minkä keskusteluissa pohditaan paljonko on paljon.
Kapselivaatekaapin suosion lisääntyessä minultakin on usein kysytty kuinka paljon vaatteita omistan. Olen kertonut niitä olevan nykyisin noin kolmekymmentä kappaletta. (Lasken lukuun sisä- ja ulkovaatteet, mutta en alusvaatteita ja kenkiä, enkä asusteita).
Niistä noin kolmannes on takkeja, joista olisi varaa karsia.
Varsinkin kun nykyisessä reissuelämässämme en voi kuljettaa mukanani vaihtotakkeja, saati kantaa ensimmäistäkään tilaa vievää villakangastakkia. Suurin osa takeista lojuukin varastossa Suomessa. Vain yksi mahtuu kerrallaan mukaan matkaan.
Nomadin kapselivaatekaappi vaihtuu kahdesti vuodessa
Reppuelämässä mukana ei voi kuljettaa vaatekaapillista tavaraa.
Mukanani maailmalla kulkee yleensä noin kymmenkunta vaatetta. Moni on ihmetellyt miten voin pärjätä pienen repun varassa (7 kg) ja näin vähällä vaatemäärällä. Osa on kommentoinut sen olevan varmaankin mahdollista trooppisissa olosuhteissa, – eiväthän hellevaatteet paljon tilaa vie.
Tosiasiassa ulkomailla ei aina paista aurinko, eivätkä lämpötilat ole jatkuvasti hellelukemissa.
Minulla onkin tavallaan kaksi kausikapselia; syksyisin käyn vaihtamassa kesäkapselin talvivarustukseen.
Silti suurin osa vaatteistani on käytössä ympäri vuoden. Samalla reissulla lämpötilat saattavat vaihdella kiperistä pakkaslukemista tropiikin kuumankosteisiin päiviin, joten pienen puvuston avainsana on monikäyttöisyys.
T-paidat toimivat kylmillä keleillä villatakin alla, jolloin neuletta ei tarvitse pestä vähän käytön jälkeen. Talvisin käytän hellemekkoa tunikana leggingsien kanssa.
Eniten tilaa vievät kengät. Matkustan vaelluskengät jalassani ja repussa on sandaalit kuumia olosuhteita varten.
Usein pärjäisin vieläkin pienemmällä varustuksella: Olimme juuri neljä viikkoa Venäjällä, matkasimme koko valtavan maan halki Helsingistä Vladivostokiin ja junailin koko matkan kahdella vaateparrella.
Pysähdellessämme matkan varren kaupunkeihin hoidettiin pyykkäys. Toinen vaatekerta oli päällä toisen kuivumista odotellessa.
Osa vaatteistani on merinovillaa, joka raikastuu hyvin myös pelkällä tuuletuksella.
Tavoitteenani onkin kerätä pikkuhiljaa koko puvusto merinosta, hellemekkoa myöten.
Viime viikot olen käyttänyt neulepaitaa, sekä merinoleggingsejä ja -hametta.
Usein olen pukenut molemmat vaatekerrat yhtä aikaa päälle kylmyyden vuoksi.
Tälle matkalle otin mukaan enemmän vaatteita kuin yleensä. Niitä on nyt mukana 17 kappaletta. Saatamme käydä Suomessa seuraavan kerran vasta reilun vuoden päästä, joten en halunnut jättää vaatteita sinne tyhjänpantiksi. Osa on myös sen kuntoisia, että haluan käyttää ne loppuun ja hävittää.
Siperian pakkasista siirryimme Japaniin, jonka keskiosissa lämpötila on vielä yli kymmenen asteen hujakoilla. Tammikuussa Balilla on odotettavissa helteitä, kun taas helmikuinen Uusi-Seelanti saattaa olla kesäisen lämmin tai sitten ei. Viime vuonna Eteläsaaren kesälämpötilat olivat vain joitakin asteita plussan puolella.
Samat hengittävät merinovillavaatteet toimivat kuitenkin kaikkialla.
Japanissa yksi vaateparsi kerrallaan riittänee alkuun, talvella taas kerrospukeudutaan.
Kevään puolella siirtyessämme kuumempiin oloihin repusta kaivetaan hellemekko tai t-paita ja hame.
Harvoin vaate hajoaa täysin yllättäen, vaan useimmiten vähitellen kulumalla.
Varmuuden vuoksi vaatteita ei kannata mukana kantaa. Vaikka pari vaatetta hajoaisikin lopullisesti, kymmenestäkin vaatteesta löytää aina päällepantavaa.
P.s. Nomadielämämme matkakohteista voit lukea Please be seated for Takeoff -matkablogistamme.