Kun vaihdat Facebook-profiilikuvaasi Ranskan lipun osoittaaksesi myötätuntoa ranskalaisille, joku kiiruhtaa raivoamaan, että etkö ollenkaan välitä syyrialaisista.
Kun tuet kenialaisen lapsen koulunkäyntiä, sinua valaistaan, että kyllä Suomessakin on lapsilla nälkä.
Kun adoptoit romanialaisen kulkukoiran, sinulle kerrotaan, että kyllä naapurin Ranenkin koira sai ainakin kahdeksan pentua, että mitä niille nyt sitten tapahtuu.
Entäs sitten kun haluat yksinkertaistaa elämääsi ja päätät vähentää tavaroita kaapeistasi.
Taatusti joku huutaa netissä kuinka hullu olet.
Rikkaiden ämmien hupia!
Kyllä jo vanha kansa tiesi, että on paras säästää kaikki kahdeksan kattilaa jälkipolville, niitä voi vielä tarvita!
Jalointa nykyään on, kun ei perehdy mihinkään, eikä auta ketään.
Pääasia on saada huutaa ja ivata. Sehän on vain osoitus omilla aivoilla ajattelemisesta.
Suvakeille räyhääminen on jo passé. Nyt möyhkätään konmarittajille, suosittua japanilaista metodia noudattaville yksinkertaistajille.
90-luvun jälkipuoliskolla kulutuskriittisyys näytti jo hetken olevan lisääntymässä kun minimalistisesta tyylistään tunnettu John F. Kennedy Juniorin vaimo Carolyn Bessette Kennedy nousi tyyli-ikoniksi ja sai monet naiset vähentämään kosmetiikan kulutustaan ja kulkemaan jopa kokonaan meikittä.
2000-luvun alussa Naomi Kleinin suuryritysten toimintatapoja tarkasteleva No logo-kirja puhutti.
Laajemmaksi ilmiöksi minimalismi ei kuitenkaan kasvanut, vaan kuluttaminen sen kuin kiihtyi vuoden 2008 pankkikriisiin asti.
Kunnes viime vuonna japanilainen Marie Kondo osui kultasuoneen ja onnistui popularisoimaan minimalismin. Kondon metodi on villinnyt miljoonia ihmisiä ympäri maailman perkaamaan ylimääräisiä tavaroitaan.
Konmarittaminen ei tähtää varsinaisesti minimalismiin ja sen suosio perustuukin sen lempeään otteeseen tavaran karsimisessa. Kenenkään ei tarvitse alkaa askeetikoksi, mutta suhdetta tavaroihin ja niiden hamstraamiseen pohditaan.
Metodin juuret kuitenkin ammentavat perinteisestä minimalismista.
Sen avulla opetellaan luopumista, harkiten kuluttamista ja merkityksellisemmän elämän löytämistä tavaravuorten takaa.
Jostakin syystä minimalismi on ollut monelle punainen vaate jo ennen kultaista nettiaikaa.
Syntymäminimalistina en ole itse päässyt Konmari-menetelmästä hyötymään, mutta nostan hattuani kenelle tahansa, joka onnistuu herättämään ihmisiä pohtimaan ostokäyttäytymistään.
Siksi en voi ymmärtää (netti)raivoa, joka aiheesta on syntynyt.
Facebookin Konmari-ryhmästä puhutaan lahkona ja salaseurana.
Kommentointi aiheuttaisi ainoastaan huvittuneisuutta, ellen olisi joutunut omin silmin todistamaan asiasta bloganneeseen kohdistunutta törkeää ivailua.
En ole itsekään kovin pitkään julkisesti puhunut minimalistisesta elämäntavastani, koska harvat vuosien varrella aiheesta syntyneet keskustelut opettivat valitsemaan seuran, jossa pienessä asunnossa vähällä tavaralla elämisestä kannattaa puhua.
Jostakin syystä se, että omistin vain kaksi kattilaa tai kaksi lakanaa, herätti suunnattomasti pahennusta. Ei niin voi elää, ei mitenkään!
Sitäpaitsi talouden pyörät täytyy pitää pyörimässä, osta osta!
Ja kyllä, minimalistitkin ostavat, mutta enemmän palveluja kuin tavaraa.
Absurdein on tuo yleinen väite, että on etuoikeutettua elää vähällä tavaralla. Ihanko oikeasti köyhä tarvitsee ne kahdeksan kattilaa? Ilahduttaisiko se kaapin perälle jemmattu kattila kuitenkin lahjoitettuna enemmän sitä oikeasti köyhää, jolla ei ole vielä ensimmäistäkään?
Kaikki uudet trendit aiheuttavat myös ylilyöntejä ja olen itsekin kritisoinut Konmari-metodin väärinkäyttämistä; sitä että heitetään vanha tavara roskikseen, jotta voidaan ostaa uutta.
Se ei kuitenkaan ole metodin vika, eikä kyseisellä tavalla toimi kuin erittäin harva, – jokainen heistä luultavasti ennestäänkin ihminen, joka löytää kyllä keinon puolustella yltiöpäistä kuluttamistaan, Konmarilla tai ilman.
Paras oppi yksinkertaistamisessa on kuitenkin se, että kukin rakentaa itse omaa elämäänsä mieleisekseen.
Ei tarvitse nostaa verenpainettaan siitä mitä naapuri omistaa tai työkaveri harrastaa.
Ei tarvitse riekkua netissä toisten ajatuksia tai arvoja pilkkaamassa.
Voi keskittyä siihen, mikä on itselle arvokasta ja merkityksellistä.
P.s. Jos pystyviikkaus kuulostaa huvittavalta, niin mietipä miten itse säilytät kirjoja hyllyssä tai lautasia kuivauskaapissa, pysty- vai vaakatasossa?
P.p.s. Jotta ei tarvitse pohtia keskustelupalstoilla, oma vastaukseni on tässä:
ensimmäiset pystyssä, jälkimmäiset vaakatasossa.
Ja sukatkin on ihan makkaralla.