Moni perustelee valtavan vaatemäärän tarvetta vaihtelunhalulla.
Lomamatkallekin otetaan mukaan viidet kengät, kun ei voi tietää mitkä niistä haluaa minäkin päivänä pukea.
Ja kun ei voi tietää haluaako pukea punaiset vai siniset housut, pitää ottaa myös molempiin sopivia yläosia mukaan.
Matkalaukku pursuilee.
Saati sitten se vaatekaappi kotona.
Täydellinen vaatekaappi mahtuu vaikka pieneen reppuun
Olen usein pohtinut, miksi en koe vaihtelun tarvetta vaatteissa, vaikka olen olen muuten lyhytjänteinen ja vaihtanut vuosia paikkaa siinä missä toiset paitaa.
Miksi parikymmentä vaatetta riittää mainiosti, eikä koskaan tunnu siltä, että ei olisi mitään päälle pantavaa?
Päinvastoin, kuljetin vuosia maailmalla kymmenkuntaa vaatetta, mutta nyt kun olemme pysyvästi reissussa, otin lisäksi mukaan kotona säilytettyjä, jotta voisin kuluttaa ylimääräiset pois.
Vaihtelevat keliolosuhteetkin pakkasista tropiikkiin lisäsivät laajemman valikoiman tarvetta.
Parikymmentä vaatetta tuntuu täyttävän reppua ärsyttävästi.
Olemme jo harkinneet käväisevämme keväällä Suomessa jättämässä talvivarusteet sinne säilöön, koska tiedämme viettävämme Aasiasta palattuamme seuraavat puoli vuotta eteläisessä Euroopassa.
Neulepaitani ei ole kätevä, neuletakista olisi paljon enemmän iloa monikäyttöisempänä.
Edellinen hajosi lopullisesti ja uuden ostan vasta kun paita tulee tiensä päähän.
Suomessa asuessamme neulepaita oli hyvä arjen perusvaate. Kun vaatekaappiin mahtui helposti vähän enemmänkin vaatteita, ei ollut tarve valita neulepaidan ja -takin välillä.
Kun joutuu kantamaan selässään kaiken, ei synny hinkua omistaa.
Mukana kuljettaminen ei kuitenkaan täysin selittänyt sitä, miksi oikeasti halusin omistaa hyvin vähän vaatteita.
Tajusin, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että tunnen oman makuni hyvin.
En osta mitään, mikä ei ole ehdottoman täydellistä ja omat tarpeeni kohtaavaa.
Tiedän tismalleen mitä vaatteita missäkin oloissa käytän ja korvaan vain hajonneen uudella.
Vaihtelunhalu on tekosyy
Kun olen seurannut monia tavarankarsimisryhmiä, sekä kotimaisia että ulkomaisia, olen tullut siihen tulokseen, ettei vaihtelunhalu olekaan välttämättä mikään todellinen syy omistaa paljon vaatteita. Se saattaa olla tapa selittää tarpeita.
Eri karsimismetodien avulla on havaittu, että suuri osa ison vaatemäärän omistavista ei oikeasti käytä kuin murto-osaa vaatteistaan.
Vaate, mistä ei raaskisi luopua, roikkuu vielä vuodenkin päästä odottamassa käyttöänsä.
Miksi näin?
Tavoitevaatteet
Yksi syy on ns. tavoitevaatteet. Tämä taitaa olla erityisesti naisille yleistä.
Paino vaihtelee. Vartalon vanha malli ei enää palaakaan lasten syntymien jälkeen ennalleen, vaikka paino sattuisikin alenemaan takaisin teini-iän lukemiin. Silti pidetään kiinni niistä pieneksi jääneistä vaatteista, odotellen teiniminän paluuta.
Ihanneminän täydellinen vaatekaappi
Toinen tyypillinen ajatuskuvio on ihanneminän luominen.
Tiedäthän: mielikuvissani liihottelen niityllä keveissä kesähepenissä perhoset hiuksissani. Tai olen se kova jätkä, joka tarvii kasapäin kalliita urheiluvaatteita osoittaakseen, että joskus vielä osallistuu sinne boot camp -leirille.
Mutta jos se aito minä pukeutuukin mieluiten farkkuihin ja t-paitaan tai lukee mieluummin sohvannurkassa kirjoja kuin lähtee salille, niin silloin puvustokin pitäisi muokata vastaamaan elämäntapoja.
Ei kannata tuntea syyllisyyttä siitä käyttämättömästä kesämekosta tai vaatteista, joihin ei enää mahdu, vaan lähteä rakentamaan omaa nykyelämää vastaavaa vaatekaappia.
Miksi suotta tuntea haikeutta, häpeää, syyllisyyttä tai muita negatiivisia tunteita aina vaatekaapin avatessaan.
Eikö olisi paljon mukavampaa kokea iloa aidosti itselle toimivasta puvustosta?
Miten löytää oma tyyli
Miten sen oman tyylin sitten löytää?
Mistä tietää mitä kannattaa säästää ja mitä hävittää?
Miten pienen vaatemäärän saa mätsäämään ilman, että pitää pukeutua pelkkään mustaan?
Mistä edes tietää mikä itselle sopii?
Aloittaisin tutustumalla omaan vaatekaappiin. Mieti miksi jotkut vaatteistasi jäävät aina henkariin, kun taas toisia vaatteita voisit käyttää vaikka joka päivä.
Mikä yhdistää lempivaatteitasi?
Onko se niiden leikkaus, väri tai kenties materiaali?
Itse tiedän keinokuitujen ja värikkäiden vaatteiden jäävän käyttämättä. Samoin monimutkaiset leikkaukset ja hankalasti puettavat vaatteet eivät ole juttuni, vaikka kuinka hyviltä näyttäisivät.
Henkarikikka
Jos et vielä tiedä mitkä vaatteet jäävät henkariin, kokeile klassikkokikkaa: Käännä ensin kaikki henkarit takaperin ja käytettyäsi vaatetta palauta se pesun jälkeen kaappiin henkari toisin päin käännettynä.
Jos viimeistään vuoden päästä osa henkareista on edelleen kääntämättä, tiedät, ettei ainakaan nämä vaatteet edusta omaa tyyliäsi.
Ne voi laittaa saman tien eteenpäin.
Kokoa oma tyylikirjasi
Tyylikirjan kokoaminen on yksi vaihtoehto oman tyylin kartoittamiseen. Selaile Pinterestissä kuvia vaatteista ja pinnaile suosikkejasi. Tai leikkaa vaikka perinteiseen tyyliin kuvia lehdistä ja liimaa ne vihkoon. Näin alat hahmottaa oman tyylisi.
Mieti miten nämä pinnaamasi vaatteet toimivat yhteen, millaisen kokonaisuuden niistä voit luoda.
Pinterest-taulusi toimii myös ostoslistanasi, mutta älä säntää heti ostoksille.
Kokoa puvustoasi rauhassa ja ajan kanssa. Anna muotien tulla ja mennä.
Opit erottamaan mikä on oman puvustosi punainen lanka.
Siitä syntyy täydellinen vaatekaappi.
P.s. Oma makuni on tylsyyteen asti varma, mutta jos haluat katsoa vinkiksi minun Pinterest-tauluni, niin täältä se löytyy. Sen avulla hahmotat taatusti mitä tarkoitan oman tyylin löytämisellä. Kuvia on kuudelta vuodelta jaoteltuna kansioihin, mutta kuten huomaat, tyylini ei ole muuttunut tällä vuosituhannella, mitä nyt ehkä vähän rennommaksi.