Ruokakuluissa säästäminen haasteena

Ruokakuluissa säästäminen on melkeinpä ainoa säästökeino muuten minimalistisesti kuluttavalle.
Ainakin minulle. Nyt asetankin itselleni haasteen alentaa taloutemme ruokakuluja.

Asumiskulut ja ruokamenot ovat oikeastaan ainoat asiat, joihin käytämme rahaa. Toki silloin tällöin tarvitsee ostaa jotakin muutakin, mutta kaikki se muu on lähes pakollista.
Siksi pohdin miten voimme säästää ruokakuluissa.

En aio antaa tässä vinkkejä miten voit säästää jättämällä päivittäisen latten ostamatta, enkä jaa muitakaan latteuksia.

Oikeastaan en jaa vinkkejä ollenkaan, vaan pohdiskelen meidän talouden menojen kautta missä voisimme säästää. Tämä on siis enemmänkin ääneen ajattelua ja ehkäpä sitä myöten myös inspiraationa kunkin omien kulujen tarkasteluun.

Olen usein kertonutkin pitäneeni budjettia jo lapsesta asti, joten tiedän hyvin tarkkaan mihin rahani kuluvat. Ruoka on se, missä meillä ei olla säästelty, emmekä ole edes halunneet.
Miksi siis haluan tehdä niin nyt?

Ruokakuluissa säästäminen antaa aikaa tulojen pohdintaan

Suomeen palaamisessa on mietityttänyt luonnollisesti työtilanne tai oikeammin tulonlähteet.
Puolisoni solmi juuri kymmenen kuukauden työsopimuksen. Minä taas en tiedä vielä mihin suuntaan yritystoimintaani kehitän ja mistä saan tuloja.

Matkailun estänyt pandemia pisti kaiken uusiksi, mutta nyt olen taas uuden edessä. Olen tehnyt työni pääsääntöisesti Suomen ulkopuolella jo viidentoista vuoden ajan ja viimeiset reilut seitsemän vuotta olemme olleet kokonaan pois Suomesta.
Tarkkaan ottaen meillä on siis ollut aiemmin paljon myös matkakuluja, mutta työmatkakulut kuuluvat yritykselleni ja nomadielämässä hitaasti matkustaminen ei ole tuonut merkittäviä matkustuskuluja.

Kuten silloin, kun puolisoni jäi työttömäksi ja jäimme maailmalle, en koe nytkään hyvänä vaihtoehtona jatkaa yksin työkeikkojen tekemistä maailmalla. Haluan olla puolisoni tukena Suomeen paluussa ja olla muutenkin yhdessä hänen kanssaan, kuten olemme olleet viime vuodet.
Kissaneitomme Nerokin tarvitsee sopeutumisaikaa uuteen maahan opettelussa.

Ensimmäinen askel on siis elää säästeliäästi.
Asumiskuluista emme voi tinkiä uuden oman kotimme myötä, korot ja vastikkeet ovat mitä ovat, joten ruokakulumme joutuvat tarkasteluun.

Miksi emme säästäneet ruokamenoissa aiemmin

Olemme molemmat kulinaristeja ja innokkaita kotikokkeja. Kirjoitan ruuasta ja hahmotan maailmaa ruuan kautta. Ruoka on mielettömän upea tapa perehtyä eri kulttuureihin ja historiaan. Paikalliseen ruokaan tutustumme myös ravintoloissa, vaikkakin ennemmin kansankuppiloissa kuin fine dining -paikoissa.
Hyvä ruoka on myös avain hyvinvointiin.

Toisaalta muistissa on edelleen 90-luvun lama-ajan taloudelliset haasteet, pennosten laskeminen ruokaostoksilla ja halvimpiin ja heikkolaatuisimpiin ruokiin tyytyminen.

En siis edes halua tinkiä ruuasta.
Joskus sekin on välttämätöntä ja juuri nyt on sellainen aika.

Se ei silti tarkoita, että alkaisimme syödä huonosti. Päinvastoin, olen vain ollut niin höveli ruokamenojen suhteen, että kitupiikki sisälläni komentaa lopettamaan törsäilyn.

Serbian budjetista Suomen budjettiin

Jokainen tietää, että Suomessa ruoka on kallista. Pelkästään aiemmassa Belgradin budjetissa pysyminen vaatii tarkempia valintoja ja edullisempien raaka-aineiden ostamista.

Joskin 2022-2023 inflaatio on ollut Serbiassa Suomea kovempi, eikä ruoka täällä erityisen halpaa ole muutenkaan. Paikalliseen palkkatasoon verrattuna hintataso on järkyttävän korkea ja jotkut tuotteet ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa.
Joka tapauksessa on selvää, että meidän ruokakulumme nousisivat Suomessa, jos jatkaisimme ruokaostoksilla samaan malliin kuin Serbiassa.

Belgradin hintatasosta olen kirjoittanut enemmän matkablogini puolella:

Kuinka kallista on asuminen Belgradissa
Ostoskorin hintavertailu Belgrad
Kuinka paljon Belgradin hinnat ovat nousseet

Ruokakuluissa säästäminen haasteena

Sehän olisi liian helppoa, jos pitäisi pysyä samassa budjetissa eli käyttää saman verran rahaa
– Ts. alentaa kulutustaan sen parikymmentä prosenttia, mikä on asuinkaupunkiemme hintaero.

Koska tykkään haastaa itseäni, ajattelin tehdä pienen ihmiskokeen ja kokeilla voisimmeko jopa alentaa ruokamenojamme Suomessa.

Siltikin haluan tehdä sen niin, ettemme syö heikkolaatuista ruokaa, valitsemme mieluiten luomua ja lähituotantoa.
Rahan säästäminen ei saa olla itseisarvo, eikä syy huonoille valinnoille, ellei taloustilanne todella pakota siihen.

Tämän sanottuani mainitsen vielä erikseen, että kyseessä ei siis ole testi kuinka halvalla voi elää. Tahdon vain alentaa meidän nykyisiä menojamme.
En myöskään halua larpata köyhää, enkä varsinkaan loukata ketään, jonka on pakko selvitä parilla kympillä viikossa.

Vaikka minulla ei ole vielä aavistustakaan mistä saan tuloja Suomessa, on minulla edelleen säästöjä.
En vain halua syödä niitä enää, kuten olen viime vuosina joutunut tekemään.
(Sivuhuomiona vielä, että yrittäjänä en ole oikeutettu mihinkään tukiin, joten säästöt ovat ainoa turvani. Puhuessani nollatuloista tarkoitan siis absoluuttisesti nollatuloja.)

Säästötavoitteeni

Tämä on sinänsä jännä koe, että kirjoitan tätä samalla kun vasta pyörittelen asiaa omassa päässäni. Tämä on siinäkin mielessä erilainen kuin postaukseni yleensä, etten ole pureksinut asiaa valmiiksi ja tuo ratkaisuja teille lukijoilleni. Tällä kerralla sinä saatkin olla minun sparraajani.

Ruoka tosiaan on intohimoni ja se ainoa asia mihin käytän (liikaa) rahaa, joten siitä tinkiminen on vähän kivuliasta. Mutta kun kerron tästä haasteesta heti teille, annan samalla itselleni tietynlaisen lupauksen toteuttaa tämän suunnitelman. Ja sittenhän minun on pakko tehdä asian eteen jotakin.

Annan silti itselleni luvan epäonnistua.
En aio tehdä tätä hammasta purren ja kituuttaen.
Senkin olen kokenut miten käy kun toteuttaa unelmiaan aliravittuna. (Keuhkokuume.)

Jos koen, että elämästäni viedään liian iso pala iloa, keksin jotakin muuta.
Ajattelen niin päin, että jos onnistun elämään kalliimmassa maassa edes samalla budjetilla kuin tähän asti muualla, voin riemuita onnistumisestani.
Kenties keksinkin tuloja niin, että voin säästöjen syömisen sijaan kääntää rahavirran taas toiseen suuntaan.

Mistä voin tinkiä ruoka- ja juomamenoissa

Noh, kuten jo alussa mainitsin, oikeastaan ihan kaikesta.
En ole asettanut vielä minkäänlaista budjettia, muuta kuin tavoitteen kuluttaa aiempaa vähemmän.
En ole myöskään päättänyt mitä yksittäisiä tuotteita ostamme ja mistä luovumme, joten harrastan tätä ääneen ajattelua kategorioittain.

Ravintolat & baarit

Tämä se onkin sekä helpoin että vaikein pala.
Serbiassa ulkona syöminen on erittäin halpaa, joskin monet ravintolat ovat nostaneet hintojaan noin 50 % tämän vuoden aikana.
Suomessa ravintolaruokailu taas on tunnetusti erittäin kallista.

Kun muutimme Belgradiin, totesimme, että voisimme periaatteessa syödä ulkona vaikka joka päivä. Se ei maksaisi juurikaan enempää kuin kotiruokailu.
Emme kuitenkaan halunneet tehdä niin, mutta pyrimme käymään ravintoloissa noin kerran viikossa, ihan jo sillä, että pystyisimme suosittelemaan paikkoja matkablogimme lukijoille.

Pandemian aikana ravintolat olivat kiinni, sitten tuli sota ja inflaatio. Ravintolaruokailut vähenivät vähenemistään.
Tänä vuonna olemme yrittäneet pitää kiinni siitä, että söisimme ulkona kerran kuukaudessa, jotta ehtisimme vielä käydä lempipaikoissamme ja testata uusia. Ei ole onnistunut.

Emme ole syöneet edes suunniteltuja syntymäpäiväaterioitamme ja vuosipäiväillallisiamme. Korttelibaarissamme olemme käyneet muutaman kerran, siis vuodessa.
Joskus olemme hakeneet noutopizzaa, kas kun kotiin noudettuna voi näppärästi säästää syömällä yhden puoliksi.
Marraskuussa oma osuuteni ravintolamenoistamme oli 5,76 € (se pizzanpuolikas), nyt joulukuussa 12,96 € (korttelibaari).

Eihän siinä mitään, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että jos haluan tinkiä rahallisesti tästä kategoriasta, emme voi käydä ikinä ravintolassa Suomessa.
Tampereella on monta suosikkipaikkaa, joihin olemme suunnitelleet menevämme heti kun mahdollista. On myös monia uusia testattavaksi.

Toisin sanoen tämä kategoria tuhoaa (koko) budjetin heittämällä heti alkuun.
Sitten toisaalta, noutopizza on Tampereella halvempaa kuin Belgradissa.
Mutta minä kaipaan niitä laaturavintoloita.

Alkoholi

Alkoholi sopiikin näppärästi ravintoloiden ja baarien perään.
Viini on minulle nautinto ja tykkään etenkin punaviinin mausta.
Olen WSET 2 -tutkinnon suorittanut sommelier. Kirjoitan viineistä ja muista aikuisten juomista.
Testaan mielelläni uutuuksia, jotta pysyn niistä kärryillä, ja ennen kaikkea tietääkseni miltä ne maistuvat.

Mutta. Alkoholi ei ole välttämättömyyselintarvike.
Laadukas viini on melkoisen kallista ja huonoon ei kannata tuhlata rahojaan senkään vertaa.
Puhumattakaan baarien hintatasosta; huonokin viini maksaa, öh, maltaita.

Juon viinit mieluiten niiden alkulähteillä, kera paikallisten ruokien.
Ja Suomi ei tunnetusti ole mikään viinituotannon kärkimaa.
Serbiassa taas tilasimme pari kertaa vuodessa viiniä kotiin suoraan paikalliselta laatutilalta.
Ammattitaitoni ei ruostu hetkessä, vaikka jättäisin viinit joksikin aikaa kokonaan ostamatta.

Budjetointi-idea:

Viineille voisin tehdä eräänlaisen käänteisen budjetin. Eli ei säästämistä nykyisiin menoihin verrattuna, vaan nollabudjetti ja ennalta säästettyä rahaa.
Koska en tiedä kuinka paljon ylipäänsä raaskin kuluttaa rahaa alkoholiin Suomessa, voisin laittaa säästöön vaikka muutaman euron päivässä.
Joka tapauksessa niin paljon, että summa kasvaisi nopeasti merkittäväksi. Halutessamme ostaa viiniä, se pitäisi ostaa “hupikassan” varoista.

Juju on siinä, että rahan kertyessä sitä ei raaskikaan tuhlata, vaan mieluummin kasvattaa pottia jotakin isompaa menoa varten (tai sijoittaa tuottomielessä).
Minulla se voisi olla esimerkiksi paluu Japaniin jatkamaan pitkään tauolla ollutta kirjaprojektiani. (Se keuhkokuumereissu, jolta muuten olen kirjoittanut tännekin monia juttuja vuonna 2015, kuten vaikka tämän.)

Tätä voi soveltaa mihin tahansa menoihin, mutta itse näen tämän toimivan parhaiten ei-pakollisissa menoissa.
Ravintolakäyntejä varten meillä on ollut jo aiemminkin erillinen yhteinen säästötili.
Harrastan muutenkin monia säästötilejä, mutta kirjoitan näistä lisää erillisessä postauksessa.

Kahvi & tee

Pakkohan tämäkin on ottaa ihan omaksi kategoriakseen, kun menin alussa vinoilemaan latte-säästövinkeistä.

En osta ikinä noutokahveja ja kotonakin juomme vain maksimissaan kupillisen päivässä.
Joskus saattaa mennä pitkiäkin aikoja, ettemme juo kahvia ollenkaan. Eilen illalla join kupillisen ja se oli ensimmäinen viikkoon.
Teetäkin juomme toisinaan enemmän, välillä emme ollenkaan.

Tässäkin lajissa uskon enemmän laatuun kuin määrään ja vaikka kahvi kallista onkin, en aio kiinnittää erikseen huomiota siihen tai teehen kuluvaan rahaan.

Kahvinkeitintäkään meillä ei ole, vaan keitämme kahvit pienellä turkkilaispannulla. Toisin sanoen valmistamme vain ne kupilliset, mitkä juommekin, eli yhtään ei mene hukkaan.

Muut virvoitusjuomat

Minulla on aikoja, jolloin juon lasillisen cokista aamulla, sitten taas voi mennä vuosikin, etten muista koko juoman olemassaoloa. Muuten juon vain hanavettä.
Puoliso taas juo kivennäisvettä.

Virvoitusjuomat ovat Suomessa niin kalliita, että jättämällä cokiksen kokonaan voi säästää jonkin verran. Täytynee myös tutkia onko Sodastream-koneisiin vielä saatavilla kaasupulloja, meillä kun on sellainen tallessa edellisen Suomen kodin jäljiltä. Kivennäisaineita se ei tietenkään veteen tuo, mutta kuplia kuitenkin ja huomattavasti ostovesiä halvemmalla.

Karkit & sipsit & muut “herkut”

En tykkää makeasta, enkä etenkään karkeista. Siksi “herkut” lainausmerkeissä.
Suklaata söin ennen talvisin, nykyään en juuri silloinkaan. Jouluksi ostimme kourallisen konvehteja, edellisen kerran viime jouluna.

Sipsejä tulemme luultavasti ostamaan pari kertaa vuodessa, siis Suomessa. En nimittäin tykkää pätkääkään kansainvälisesti tunnetuista Pringleseistä, Lay’seista tms. Suomalaisista Taffeleista sen sijaan pidän, vaikka harvoin niitäkään tulee ostettua. (Kai niitä vielä myydään?)

Tämä on siis helppo laji olla tuhlaamatta rahaa. Toisaalta ei tästä pysty kyllä säästämäänkään, kun ei ole mistä vähentää.

Liha

Olenkohan nyt kirjoittamassa tätä listaa jotenkin pahiksista kohti hyviksiä? Tai ehkä tarpeettomimmista tarpeellisempiin?

Mutta liha. Olemme sekasyöjiä, emmekä ole ajatelleet lopettaa lihan syömistä.
Se ei tarkoita, että kuluttaisimme lihaa joka päivä, saati joka aterialla.
Jos lihaa syömme, sitä on korkeintaan kerran päivässä. Leivän päälläkään emme harrasta leikkeleitä. (Ne muuten vasta kalliita ovatkin, tulin katsoneeksi viimeksi Suomessa ollessani.)

Ihanne olisi saada riistaa, mutta emme tunne metsästäjiä. Pyrimme siis valitsemaan kaupan tiskiltä parhaan vaihtoehdon; luomua ja läheltä.

Naudanlihaa emme osta ollenkaan, possua noin kerran viikossa. Kanaa saattaa mennä parikin kertaa viikossa, koska se on myös kissamme suurta herkkua. Kissa on pieni, mutta sillä on suuri ruokahalu.
Ainakin serbialaisilla kilohinnoilla laskettuna täyslihan syöttäminen tulee halvemmaksi kuin kissan ruuan ostaminen. Vaikka toki Nero kissanruokaakin syö päivittäin. Suomessa tilanne saattaa olla päinvastainen.

Serbiassa liha on lähiruokaa ja siksi myös halpaa. Historiallisista syistä possunliha on tärkeää ja kiinnostavaa onkin, ettei sen hinta ole noussut inflaation myötä ollenkaan.

On päivänselvää, että tämä kategoria tulee olemaan erittäin haasteellinen säästökohde pelkän Suomen ja Serbian välisen hintaeron vuoksi.

Koska lihankulutuksemme on muutenkin suhteellisen maltillista, tässä voimme säästää parhaiten annoskokoja pienentämällä. Lihan määrää voi helposti vähentää lisäämällä ruokaan muita ainesosia.
Tämä on ollut tapanani jo aiemminkin lähinnä eettisistä ja ympäristösyistä.
Esimerkiksi paistettua possun- tai kananlihaa on helppo jatkaa kourallisella maapähkinöitä.

Suomessa on hyvin tarjolla erilaisia lihaa korvaavia tuotteita ja aion kokeilla ainakin soijarouhetta lihan jatkeena tai sen korvaajana. Toisin kuin erilaiset valmiit lihankorvikkeet, soijarouhe on ymmärtääkseni erittäin edullistakin.

Varsinaisen lihan kohdalla täytyy vain bongailla punalaputettuja tuotteita tai muita tarjouksia.

Kala

Tässäkin säästäminen on käytännössä mahdottomuus.
Pikkuhiljaa mieleeni alkaa hiipiä epäilys, onko tämä haaste toteutettavissa onnistuneesti millään tavalla…

Serbia on sisämaa, joten kalaa ja mereneläviä ei ole kummoisesti saatavilla. Vuoristopurojen lähettyvillä kyllä, mutta se ei auta Belgradissa asuvaa. Paikalliset kalastavat Tonavasta ja Sava-joesta, mutta minua niiden puhtaus arveluttaa.
En ole ollut aiemmin kalan ystävä, mutta Belgradissa asuessamme aloin kaivata sitäkin.
Muista merenelävistä olen pitänyt aina, mutta niitä nyt ei ole kummoisesti saatavilla Suomestakaan.
Kalaa sen sijaan on, mutta sen hinta!

Fiksu kalastaisi itse, mutta en usko äkkiseltään innostuvani lajista niin paljon, että kannattaisi ostaa välineitä ja kalastuslupia ainakaan rahansäästöä ajatellen.
Ratkaisuksi jää siis ainoastaan kytätä tarjouksia.

Maitotuotteet & kananmunat (+ viljatuotteet)

Kananmunat ovat edullisia, vaikka ostaisi parasta mahdollista luomua ja vapaan kanan tuotoksia, kuten myös teemme. Emme syö kananmunia läheskään päivittäin, mutta vastaavasti saatamme syödä munakkaan illalliseksi.
Hintaeroa nykyisiin kulutustottumuksiimme tuskin syntyy, mutta aina voi valita munakkaan jonkin muun kalliimman ruuan tilalle.

Maitotuotteet ovat Suomessa huomattavasti edullisempia kuin Serbiassa. Harmi vain, että meillä maitoa kuluu vain siinä harvoin juotavassa kahvissa. Jugurttia ja kermaa sentään käytämme jonkin verran ruuanlaitossa.

Viljatuotteet

Paitsi että, melkein unohdin! Käytän maitoa myös kaurapuurossa.
Vaikkei tähän kategoriaan kuulukaan, niin mainitsenpa samalla, että Belgradista on vaikea löytää muita kuin Saksasta tuotuja kaurahiutaleita, mikä tarkoittaa, että ne ovat tuontitullien vuoksi järjettömän kalliita.
Koska suosimme muutenkin lähiruokaa, ovat kaurahiutaleet saaneet jäädä kaupan hyllylle.
Pidämme molemmat kaurapuurosta ja söimme sitä viimeksi Suomessa asuessamme usein illalliseksi. Tämä tapa siis palaa ehdottomasti käytäntöön. Varma tapa säästää, lähes mihin tahansa muuhun ruokaan verrattuna.

Viljoista kun tuli puhe, niin pari sanaa myös leivästä. Serbiassa leipomoja on edelleen lähes joka kadunkulmassa ja leipä on edullinen peruselintarvike. Suomessa leipä on järisyttävän kallista, mutta punalaputettuja ruisleipiä metsästämällä voi säästää. Ei Serbian hintoihin verrattuna, mutta edes niihin suomalaisiin normaalihintoihin.

Juustot & voi

Leivistä päästäänkin kätevästi leivänpäällisiin ja samalla takaisin maitotuotteisiin.
Olin aikoinaan melkoinen juustohiiri, mutta pitkiä aikoja Aasiassa viettäessämme juustonkulutus väheni heikon saatavuuden ja/tai kalliiden hintojen vuoksi.
Serbiassa taas valmistetaan lähinnä tuorejuustoja (tosi hyviä sellaisia), mutta kypsytetyt juustot tuodaan sieltä missä ne osataan parhaiten. Eli jälleen kerran ne rahtikulut ja tuontitullit.

Asioimme ranskalaisen juustokauppiaamme luona kerran vuodessa, jouluna. Niin myös viime viikonloppuna eli jouluaattona. Viisi palaa juustoa, 6500 dinaaria, eli 56 euroa.
Sillä syö jo viikon lähellä tuotettua ns. kunnon ruokaa. Eipä sillä, useampi tapas-illallinen me noista juustoistakin tehdään.

Suomessa kypsytetyt juustot ovat hiukan halvempia, mutta silti kalliita.
Luulen päätyvämme poimimaan marketista tarjous-Oltermannia leivän päälle ja elämään muuten juustotta. Kenties samaan tyyliin kuin Belgradissa, eli juustotarjottimia rakennetaan juhlapäivinä.
Pelkän maun vuoksi en enää juustoja kaipaa, mutta keski-ikäistyvän luustoni vuoksi pidän tärkeänä syödä edes pari siivua päivässä.

Voi, voi voi! Molemmissa maissa aika kallista, mutta sitä ostetaan se mitä tarvitaan. Margariiniin en suostu, eikä oliiviöljyä kannata tuhlata paistamiseen.
Serbiassa tilasimme voimme usein suoraan pientilalta, Suomessa kuskaamme sitten saman rahan markettiin.

Kasvikset

Huh, vihdoinkin jotakin edullista! Siinä missä Suomi häviää 6-0 Etelä-Euroopan tomaateille ja monille muille auringossa kasvaneille hedelmille ja vihanneksille, voittaa se juureksissa. Suomessa on aivan loistavia juureksia ja ne ovat puoli-ilmaisia.
Mikä parasta, niitä saa myös talvella.

Erilaisia keittoja, paistettuja juureksia ja pataruokia olen kaivannut jo muutenkin, joten säästökikkojen kärkeen nousee ehdottomasti runsas juureksien hyödyntäminen.

Kesäaikaan saa tietysti maailman parhaita perunoita pilkkahinnalla ja uusia perunoitahan söisi vaikka pelkältään. Tonnikalaa, silliä tai tarjoussilakkaa viereen ja hinta pysyy edelleen maltillisena.

Myös omenat ovat Suomessa erinomaisia ja edullisia, siis nimenomaan suomalaiset omenat. Syksyllä siellä ollessani ehdin pakastaa muutaman pussillisen omenalohkoja.

Marjastus & sienestys

Näemmä tästä tulikin jonkinlainen hintajärjestyslista. Viimeisenä mainitsen sienet ja marjat, koska molempiahan saa Suomessa vaikka ilmaiseksi. Ja niillä voi jopa tienata!

Mutta ei kiitos minun lajini.
Rakastan sieniä, mutta itse en niitä poimi. Tunnistan sienet niin huonosti, että pelkään tappavani ensimmäiset illallisvieraamme jos poimin sienemme itse. (Älä siis huoli jos tarjoamme sinulle sieniruokaa, ainekset on hankittu torilta.)

Marjoja olen aika huono syömään (paitsi vadelmia!) ja pakastimemme on niin pieni, ettei sinne mahdu säilömään muutamaa litraa enempää. Sen määrän poimin ihan mielelläni, mutta ei sillä suuria säästöjä aikaan saa.

Tavarapäiväkirjaani eli ostoja & poistoja, sekä yksittäisten kuukausien kokonaismenoja voit seurata Minimaattorin Instagram-tilillä.

Onko ruokakuluissa säästäminen mahdollista?

Saatuani tämän pitkän listan ajateltua ja kirjoitettua läpi, tajuan, ettei haasteeni todellakaan tule olemaan ihan helppo. Kaurapuuro, munakkaat ja juurekset auttavat pitkälle. Hernekeitto ja edulliset papuruuat ovat mainioita nekin. Mutta.
Oivallan, että kulinarismistamme huolimatta me olemme ostaneet jo ennestään varsin edullisia aineosia.
Ei täällä ennenkään olla sisäfileitä ja kaviaaria syöty.
Luomusta ja lähiruuasta en haluaisi tinkiä.

Ja nyt ruokavalioon tulisi lisätä kallista kalaa, eikä ulkona syömistäkään voi kokonaan unohtaa. Ravintoloista vinkkaaminen kun on olennainen osa matkablogiani.
Tai sitten kehitän uuden työn opastamalla turisteja halstraamaan mato-ongittuja ahvenia nuotiopaikalla.

P.s. Onko sinulla jokin tietty ruoka, jota syöt silloin kun on tarve pihistellä rahasta?
Vinkkaa kommenteissa!

+ Vitamiinit & muut lisäravinteet

Näihin suhtaudun vähän kaksijakoisesti. Pilleri purkista ei ole ravintoa, mutta siinä on niitä aineita, joita meidän kuuluisi saada ruuasta. Nimenomaan kuuluisi, mutta pitkälle prosessoitu ja ilman auringonvaloa kasvanut ja vesiviljelty ruoka ei sisällä tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita.

Olen huono syömään lisäravinteita, mutta keski-ikäisenä alan jo ymmärtää, että syytä olisi oppia.
Ylihintaisia verkostomarkkinointibrändien tuotteita en osta, mutta tulevat nuo pillerit silti kalliiksi. Budjettiin lienee lisättävä muutama purkki silloin tai tällöin.

Näitä yritän opetella syömään säännöllisesti:

C-vitamiini
D-vitamiini
Sinkki
Magnesium
Omega-3

Lisäys 04.02.24:
Aloitin oman haasteeni jo vähän vahingossa vielä Belgradissa ollessani.
Kirjoitin aiheesta kaksi juttua toiseen blogiini. Voit lukea ne täältä:

• Yksin kaksiossa vai kaksin yksiössä
• Pastaa, pastaa, enemmän pastaa