Minimalistit tuntuvat rakastavan numeroita. On Project 333, jossa käytetään kolmen kuukauden ajan vain 33 vaatetta, 365 less things-ryhmäläiset hävittävät joka päivä yhden tavaran.
Yksi koulukunta on päättänyt tulla toimeen sadalla henkilökohtaisella esineellä, ja jotkut laittavat vielä paremmaksi omistaen vain 69 tai 39 esinettä.
Minimalismi on joillekin käänteistä kilpavarustelua.
Eri koulukuntaa edustavat kiistelevät keskenään siitäkin, miten tavarat tulisi laskea oikein.
Laskeminen saavuttaa huvittavia tasoja: Onko lompakko sisältöineen yksi esine vai lasketaanko sen sisällä olevat luottokortit, ajokortti ja muut esineet erikseen.
Entä sukat, onko sukkapari yksikkö vai kaksi esinettä?
Matematiikan vihaajia voi lohduttaa; kyllä sinustakin voi tulla minimalisti.
Ei ole olemassa mitään yhtä ainoata oikeata lukua omistaa jotakin.
Yhteistä kaikille minimalisteille on tahto omistaa mahdollisimman vähän, numeroista viis.
Länsimainen ihminen omistaa joidenkin arvioiden (ja laskentojen) mukaan keskimäärin noin satatuhatta esinettä, Yhdysvalloissa peräti 300 000.
Siitä riittää taatusti vähennettävää!
Numeroita käytetään helpottamaan kaaoksen hallintaa.
Etenkin niille, jotka eivät vielä elä minimalistisesti, mutta haluaisivat karsia omaisuuttaan, numeroista on hyötyä.
Kun päätät omistaa esimerkiksi vain kaksikymmentä kirjaa, pyrit määrätietoisesti kohti tavoitettasi, kunnes jäljellä todella on vain ne kaksikymmentä kirjaa.
Myöhemmin numerot tulevat apuun itselle sopivan tavaramäärän ylläpitämisessä.
Harkitset tarkemmin ostoksiasi, kun tiedät, että sinun on luovuttava jostakin vanhasta kantaessasi kotiin jotakin uutta.
Kun jäljellä on vain tiettyyn lukumäärään sidotut lempikirjat, ei se uusi tunnukaan enää niin tärkeältä ostokselta.
Olisihan tuossa lähellä kirjastokin…
Nykyinen kulutuskulttuuri ajaa lähes jokaisen ihmisen ostamaan tavaroita, joita ei välttämättä tarvisi.
Yksikään toinen ihminen ei voi kertoa mikä on jollekin muulle sopiva määrä vaatteita, kirjoja, harrastusvälineitä. Oikea luku on se, mikä tuntuu itsestä hyvältä.
Toiset ovat synnynnäisesti minimalisteja, toiset ostavat vuosia liikaa tavaraa ja ahdistuvat täysiin kaappeihin ja kaikkialla lojuviin pinoihin vasta myöhemmin.
Ne, jotka alkavat vasta havahtua tavaroiden tuomaan ahdistukseen, ovat usein pulassa yksin. Kaikkea tuntuu olevan liikaa, mutta mitä jos hävittää jotakin, mitä myöhemmin tarvisi?
Tällöin muiden tuesta voi olla apua, esimerkinomaisesti:
Meidän kahden hengen taloudessa pärjätään neljällä haarukalla, neljällä pyyhkeellä ja kahdella lakanalla. Toiset pesussa, toiset käytössä.
Ja ei, en kaipaa yhtään enempää.
Uuden lakanan voi ostaa koska tahansa tai saada kaverin kaapista, jos pakottava tarve tulee.
Toivon voivani auttaa blogillani juuri sinua, joka tunnet hukkuvasi tavaravuoren keskelle.
Toivon motivoivani sinua kaaosta kesyttäessäsi.
Yksinkertaisen elämän tavoittelu ei ole kilpailu, jossa pitää todistella jollekin olevansa erinomainen tai pyrkiä voittamaan naapuri tavaran vähyydessä.
Elämän yksinkertaistamisen tarkoitus on poistaa stressiä ja helpottaa arkea.
P.s. Olen aina haaveillut että omaisuuteni mahtuisi neljään muuttolaatikkoon.
Miksi juuri neljään.
Ei aavistustakaan.