Minimalistinen elämäntapa ymmärretään usein väärin,
ja kuvitellaan sen tarkoittavan askeettisessa munkinkammiossa elämistä.
Että kaikki tavarat tulisi yhtäkkiä hävittää.
Jokainen saa rakentaa itselleen juuri sellaisen kodin kuin itse haluaa.
Jopa silloin kun tavoittelee minimalismia.
Voi asua kauniisti sisustetussa kodissa rakkaiden aarteidensa keskellä,
vaikka ostaminen ei olekaan pääasia elämässä.
Monesti tavaroiden karsiminen auttaa keskittymään olennaiseen,
siihen mikä elämässä on oikeasti tärkeätä.
Moni meistä kokee helpommaksi hengittää avarammassa kodissa ilman suuren tavaramäärän aiheuttamaa stressiä,
mutta se, että heittää tavaransa pois ei automaattisesti, (ja etenkään ainoana keinona) yksinkertaista elämää.
Eikä käyttökelpoisten tavaroiden roskikseen heittämisessä ole mitään järkeäkään.
Karsi vain se mistä haluat luopua
Osallistuin aamulla keskusteluun yhden minimalismiblogin kommenttiketjussa.
Siellä eräs lukija suri, kuinka vaikeaa hänen on luopua rakkaista kirjoistaan ja kysyi miten sen voi tehdä, henkisesti.
Eihän niin tarvitse tehdä.
Annoin hänelle vinkkejä, mutta muistutin samalla, ettei kirjoista ole mikään pakko luopua.
Toki voi karsia ylimääräiset, päättää mikä on sopiva määrä omaan kotiin ja mitkä voi lainata tarvittaessa kirjastosta,
mutta kyllä ne useasti luetut, tärkeiksi koetut saa aivan hyvin säilyttää kotonaan, jos se tuntuu itsestä parhaalta vaihtoehdolta.
Minimalismi ei ole siivousta, se on keskeisen sisällön löytämistä elämään.
Pysähtymistä, hetkestä nauttimista.
Tärkeille asioille ajan raivaamista tavaroiden raivaamisen sijaan.
Kun karsii elämästään tarpeettoman, kuten turhat tunteet ja tehtävät,
ylityötunnit töissä, harrastukset joista ei oikeastaan pidä,
onkin yhtäkkiä aikaa lukea niitä rakkaita kirjoja.