Mikä tekee aidon joulun?
Onko se materia; annetut ja saadut lahjat, kenties lukuisat koriste-esineet tai siivottu vaatehuone?
Joulu tulee, oletko valmis?
Minulle joulussa parasta on lepo, läheisten kanssa vietetty aika ja hyvin syöminen.
Joulua edeltävää suursiivousta en tee lainkaan.
Ymmärrän toki tarpeen siistiin ja hyväntuoksuiseen kotiin, mutta päivittäinen jälkien siivoaminen auttaa nauttimaan arjesta, ja ihan oikeasti se perussiisteys riittää myös jouluna.
Ei tarvitse olla superihminen, sen enempää jouluna kuin muulloinkaan.
Jos villakoirat vaivaa, sammuta valot ja sytytä kynttilät.
Ja nauti.
Miksi pilata joulu stressillä, siivoamalla koti katosta lattiaan ja kaapeista varastoon.
Martatkin ovat tokaisseet, että älä siivoa kaappeja, ellet aio viettää niissä jouluasi.
Veikkaanpa, että rento emäntä ja isäntä ovat kyläilijöille parempi joululahja, kuin hampaita kiristelevä pölypallojen jahtaaja.
Lapsetkin laulaa iloisemmin ”joulun tähti on ehdoton”, kun ei tarvi kyräillä kiukkuisia vanhempia.
Unohda pölyrätti ja halaa rakastasi.
Joulun tärkein lahja
Mutta entä se materia?
Osa siivoaa ja tyhjentää kaappeja tehdäkseen tilaa uudelle roinalle.
Täysin tarpeettomalle sellaiselle.
Tulevana viikonloppuna kaupat ovat täynnä viime hetken lahjan ostajia.
Olisiko tämä joulu viimeinen, jolloin säntäilet heidän joukossaan?
Suurimmalla osalla aikuisia on jo aivan kaikki mitä tarvitsee.
Hätäpäissä ostetut maljakot vain ahdistavat lahjan saajaa.
Mihin senkin turhakkeen taas änkeää. Ei kai lahjaa saisi hävittääkään..
Tarkoitus on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä, ei stressiä.
Lastenkin kanssa voi sopia, että tänä vuonna pukki tuo vain yhden paketin.
Monelle lapselle yhdessä vietetty aika irti arjen kiireistä voi olla aivan tervetullutta luksusta.
Lahjaksi voi luvata vaikka yhteistä kivaa aikaa ensi vuodelle.
Lapset muuten rakastavat hyväntekeväisyyttä ja ilon tuottamista toisille.
Ota lapsi syliisi, kerro hänelle kehitysmaiden lapsista, saatat yllättyä kuinka helposti lapsesi on valmis vaihtamaan omalta lahjalistaltaan jonkin muotilelun afrikkalaiselle perheelle lahjoitettavaan vuoheen tai antamaan oman vanhan lelunsa vähävaraisen naapurin lapselle.
Läheisyyttä voi osoittaa muutenkin kuin materialla lahjomalla.
Läheisyyttä voi osoittaa ennenkaikkea muilla tavoin kuin tavaraa antamalla.
Arjen pienet huomionosoitukset, kauniit sanat, halaus, tai kuten puolisoni teki (edellisten lisäksi) aina kun tulin työreissulta kotiin; imuroi, jotta saisin palata puhtaaseen kotiin.
Vanhempani tuntevat minut minimalistina. He eivät jakele lahjoja, koska tietävät, etten halua mitään. Kyllä he aina kyselevät olisiko jotakin tarpeita, mutta eivät osta mitään ilman erityistä toivetta.
Pidän sitä aitona rakkaudenosoituksena, kunnioituksena valintojani kohtaan.
Jouluherkut
Vaikka joulu onkin meille erityisesti herkuttelun ja hyvän ruuan aikaa, niin silloinkaan ei osteta tarpeetonta. Kun meiltä ei lanttulaatikon ystäviä löydy, niin turha sellaisia on tavan vuoksi väkertää. Syömme jouluna sitä mikä tuntuu sillä hetkellä houkuttelevimmalta herkulta.
Eipä synny hävikkiäkään.
Suklaa, juustot ja punaviini pitävät kyllä pintansa meidän perinteissä.
Ainakin silloin kun olemme Euroopassa ja niitä on helposti saatavilla.
Viime jouluna söimme japanilaisessa hotellissa shabu-shabua, eräänlaista kasvis-lihakeittoa, mikä ei totisesti kuulu omiin suosikkeihini erityisesti sen sisältämän tofun vuoksi, mutta sillä mentiin mitä tarjolla oli.
Tänä vuonna kokataan kotona ja valitaan Belgradin ruokatorin (omasta mielestämme) parhaat antimet. Myös niitä tuontijuustoja, joita ei totisesti arkeen ostella hintansa, eikä kuljetusmatkojensa vuoksi.
Jouluperinteittä
Viime joulu meni siis Japanissa. Tarkoitus oli rauhoittaa muutama päivä levolle, mutta yhteistyökumppanimme pommitti meileillä vaatien pikaista vastausta. Nyt heti.
Yritin kertoa, että haluaisimme viettää muutaman päivän lomaa, koska joulu, mutta kulttuurit törmäsivät ja töissä oli pysyttävä.
Edellinen joulu meni Balilla. Ei ihan suomalainen joulutunnelma sielläkään kala-ateriaa varpaat rantahiekassa nauttiessa, mutta yksi rennoimmista jouluista ikinä.
Sitä edeltävä meni Madridissa varsin eurooppalaisissa joulutunnelmissa, joskin tapaksia kinkun sijasta nauttien. Ullakkoasuntomme kattoterassilla oli hyvä hengähtää.
Aiemmin olemme viettäneet jouluja muun muassa Tallinnassa ja ruotsinlaivojen buffet-pöytien äärellä.
Sukumme ovat sen verran hajallaan eri puolilla Etelä-Suomea, että vierailut kaikkien luona vaatisivat kiireistä suhailua kaupungista toiseen heikkojen joukkoliikenneyhteyksien varassa.
On ollut helpompaa viettää joulua kahden kesken.
Rakkaita voi nähdä myös muina vapaapäivinä, varaten joka porukalle oman päivän tai viikonlopun.
Yhteistä aikaa voi viettää hitaasti nautiskellen, rauhassa yhteisistä aterioista nauttien.
Onneksi sukulaisemme ovat ymmärtäväisiä ja kaikilla on sama käsitys joulunvietosta;
Joulu pyhitetään levolle.
Täällä Serbiassa joulua vietetään vasta tammikuun alkupuolella.
Me pohdimme viettäisimmekö suomalaisessa ajankohdassa, vai paikallisittain.
Kun luntakin on maassa ja meillä jo jouluvalot ikkunalla, ensimmäistä kertaa vuosiin, ajattelimme viettää joulua ihan suomalaisittain.
Saatamme kuitenkin vielä muuttaa mielemme.
Tulimme juuri työkeikalta Bratislavasta, missä hankin äkäisen flunssan.
Tämä viikko on mennyt pääasiassa lepäillessä, vaikka työkiireet painavatkin.
Tässä helpottaa kuitenkin ajatus, että yhteistyökumppanimme ja haastateltavamme eivät ole vapaalla vielä ensi viikolla, voin levätä nyt ja paikata ensi viikolla.
Ehtii sitä lomaa pitää tammikuullakin.
Maassa maan tavalla.
Tai ehkäpä vietämme joulua kahdesti.
Levollista joulua sinulle lukijani <3