Jossakin matkan varrella, kenties yöllä Unkarin tullissa rajanylitystä tuntikausia odotellessamme mietiskelin jonkinlaista kevyttä minikodin filosofiaa, mitä minikodissa asuminen minulle merkitsee.
Julkaisin minikodin aakkoset jo Minimaattorin Instagram-tilillä, mutta kokoan ne vielä tännekin
– minimalistit eivät välttämättä ole kovin aktiivisia somessa.
Tämä kooste tulee isompia editoimatta alkuperäisistä Instapostauksista, vaikka olenkin jo uudessa minikodissamme ja tiedän jo monia asioita, joista en ollut tietoinen somepostauksia kirjoittaessani.
Tuoreimmista fiiliksistä kerron kun olen ensin saanut keskittyä tärkeimpään;
kodin rakentamiseen ja koko pienperheemme tänne saamiseen.
Päällimmäisiä tuntemuksiamme purinkin jo Emme palaa koskaan -postauksessa.
Minikoti ABC
Minikoti kirjain kerrallaan, ei oikeastaan minikodin aakkoset ABC, vaan m-i-n-i-k-o-t-i.
Nämä minikodin aakkoset on muuten kirjoitettu alunperin lopusta alkuun, joten kronologia ei toimi täällä ja teksti saattaa näyttää vähän hassultakin.
Jos haluat lukea kirjoitus- ja fiilisjärjestyksessä, skrollaa ensin ihan loppuun ja kelaa sieltä takaisin päin.
Tai kurkkaa sinne Instaan.
M niin kuin minimalismi
Minimalismi on minikodin perusta.
Aikoinaan muuttaessani 20 neliön yksiöön, moni kauhisteli kovasti miten niin vähissä neliöissä voi asua.
Vakuuttelin, että aivan mainiosti: Ei ihminen tilaa tarvitse, vaan tavarat.
Edelleen olen samaa mieltä.
Väliin mahtui vuosia kaksin 41 neliön yksiössä, sitten nomadielämää pienten reppujen varassa, hostelleja, valmiiksi kalustettuja asuntoja…
Nyt meillä on taas pitkästä aikaa ihan oma koti, 27 m2.
(Me tarkoittaa kahta aikuista ihmistä ja yhtä pientä kissaa.)
Kesäkuun alussa kannoimme sisään ne tarpeelliset tavarat varastoitujen joukosta.
Hyvin mahtuivat.
Varastoon jäi vielä pari huonekalua, sekä monen monta laatikollista kirjoja, levyjä ja yritykseni paperitavaraa.
Mietimme niiden kohtaloa rauhassa.
Pohdimme mitä me oikeasti haluamme kotiimme, miten säilytämme ne mitä pitää säilyttää.
Kaikelle löytyisi paikka, mutta haluaisin esim. kaikki vaatteet henkareihin, jota noin puoli metriä leveä eteiskaappimme ei mahdollista.
Onneksi ei ole kiire päättää, mietiskelemme meille sopivia ratkaisuja rauhassa.
Keittiö on jo kunnossa, siitä huolehdittiin ensimmäisenä.
Kaikki astiat mahtuivat hyvin kaappeihin ja perusruokatarpeetkin tuli jo ostettua.
Joitakin juttuja on silti omaan makuuni vähän liikaakin, joten saatan päätyä tekemään pienimuotoista karsintaa.
i niin kuin ilo
Meille minikodissa asuminen on yhtä kuin ilo, ilmavuus, mukavuus ja viihtyisyys.
Minikoti ei tarkoita ankeutta ja ”koirankopissa asumista”, ilmavuus tulee minimalismin myötä.
Kotiimme mahtuu kaikki mitä tarvitsemme, muttei toisaalta mitään turhaa, joten tarpeetonta ei pääse kertymään nurkkiin.
n niin kuin nukkuminen
Sänky onkin minikotimme ensimmäinen kaluste.
Saamme onneksemme perheenjäsenillemme tarpeettomaksi käyneen sängyn.
Lepo on tärkeää ja sen riittävästä saamisesta olisi hyvä pitää huoli. Tunnustan nukkuvani liian vähän ja yritän aktiivisesti opetella rauhoittamaan sähköjäniksen mieltäni.
Ollaan muuten noin puolimatkassa Suomeen ja muuttokuorman kanssa busseilla maitse rymyäminen on aika uuvuttavaa touhua.
Jos haluat nähdä kaikkea muuta kuin minimalistisen muuttokuormamme, siitä on video Instagramissa päätililläni. Kannattaa katsoa pelkästään viihteenäkin tai kirjaimellisesti vain viihteenä.
i niin kuin itsestä huolehtiminen
Meidän minikodeissa on aina ollut pieni kylppäri. Siis todella pieni.
Tarkoittaa noin yhtä neliömetriä.
Helsingissä pyykkikone oli keittiössä, kaikkialle sellaista ei ole voinut mahduttaa ollenkaan.
Uuden kodin kylppäri ei ole järin suuri sekään, mutta kuitenkin niin iso, että sinne mahtuu jopa pesutorni.
( Edit. Tässä kohdassa on pakko mainita, että näin livenä paikan päällä totean kylppärin noin neljä kertaa isommaksi kuin Helsingin kodissa. Se on suuri, asunnon neliöihin suhteutettuna jopa valtava.)
Kuivaisin mieluiten pyykit sähköttömästi ulkona, mutta talossa ei ole pyykinkuivaustilaa, joten tässä on ehkä annettava periksi ja hankittava myös kuivuri.
Asunnossa riiputuskuivaaminen ei tee hyvää rakenteille.
Kylpyhuone on silti ensisijaisesti itsestä huolehtimiseen.
Mieleeni on jäänyt erään länsiafrikkalaisen nuorukaisen tarina. Hänelle päivän kohokohta oli sivellä vartalovoidetta peseytymisen jälkeen.
Iso perhe asui paikalliseen tyyliin ahtaasti, mutta peseytymisen ja pukeutumisen ajan tila oli varattu vain yhdelle ihmiselle.
Mies koki tuon yksin vietetyn ihovoiteen laittamishetken omana pienenä rentoutumisriittinään.
k niin kuin keittiö
On kliseistä sanoa, että keittiö on kodin sydän, mutta meille keittiö on tosi tärkeä.
Yksi syy minikotimme valintaan olikin sen mainio keittotila, joka on neliöihin nähden suuri.
Monissa uudiskohteissa avokeittiö on tungettu johonkin pimeälle eteiskäytävälle, yök!
Meillä keittiö on jonkinlainen avokeittiön ja keittokomeron välimuoto.
Se avautuu olohuoneeseen ja mikä tärkeintä, se on asunnon ainoalla ikkunaseinällä.
Siellä on jopa ranskalainen parveke!
Tärkeydestä huolimatta meidän keittiöön ei ängetä miljoonia härpäkkeitä.
Astioita on maltillisesti ja ruuanlaiton tärkeimmät välineet ovat kunnon veitsi, pata, paistinpannu ja leikkuulauta.
Laitteita on minimaalisesti, eikä meillä ole leipäkoneita ja sen sellaisia. Ei edes kahvinkeitintä.
Mikroaaltouuniakaan meillä ei ole ennen ollut, mutta uuteen asuntoon sellainen kuului ja vaihdoimme sen saman tien parempaan.
Koska ostimme asunnon alunperin sijoituskäyttöön, ajattelimme, että vuokralaisille mikro voi olla tärkeä.
Ehkäpä se on nykyisten sähkönhintojen aikana ihan hyödyllinen kapistus itsellekin, joten pitänee opetella lämmittämään siinä useamman päivän ruokia, vaikka mielestäni paistettu maistuu paremmalta.
Tiskikonekin kuuluu asuntoon vakiona ja se on ihan kiva kapistus.
Myös keittiökaapit vaihdoimme perusmallisista antrasiitin värisiin ja kodinkoneet integroitiin.
Eipähän tarvitse katsella jääkaappia sohvalta.
o niin kuin osio
Yksiössäkin on eri huoneet.
Rakennusmestari saattoi vähän kohottaa kulmiaan kun puhuin minikotiamme tarkastaessa huoneista.
”Kaikki kaksi” virnisti hän tarkoittaen kylppäriä ja sitä varsinaista huonetta.
Mutta mun mielestä siellä on ihan selkeästi kylppäri, eteinen, makuuhuone, olohuone ja keittiö.
Vaikka neliöitä on vähän, niin eri toiminnoille on selkeästi oma paikkansa. Hyvä pohja on tärkeä, että tilanjako toimii.
Valitsimmekin uuden kotimme juurikin sen erinomaisen pohjan vuoksi.
Tilankäyttöä kannattaa silti miettiä aina omien tarpeiden mukaan.
Alkovista voi tehdä työhuoneen ja sängyn voi laittaa olohuoneeseen, jos se palvelee niitä omia tarpeita paremmin kuin rakennusarkkitehdin suunnitelmat.
Mä en kuulu niihin, jotka vaihtelee kalusteiden järjestystä, vaan mietin miten tila toimii omaan käyttöön ja sitten kalusteet paikoilleen.
Toimivassa tilassa huonekaluja ei tarvi pyöritellä, vaan niille löytyy luontevat paikat helposti.
Kun olemme poikkeuksellisessa tilanteessa, ettei muuttoa tarvi tehdä päivässä, meille tulee ensin vain sänky.
Fiilistelemme kotia ja sen kulkureittejä ennen kuin päätämme muut kalusteet ja niiden paikat.
t niin kuin työvälineet & työskentelytila
Koska työskentelemme kotoa, myös työvälineemme säilytetään siellä ja tarvitsemme tilan työskentelyyn.
Belgradissa olemme tehneet töitä sohvapöydän ääressä, mikä ei totisesti edusta mitään ergonomian huippua.
Vielä vähemmän sitä on kirjoittaminen, sekä kuvien ja videoiden valitseminen ja editoiminen reissun päällä, kuten busseissa tai lennoilla.
Kun nomadielämäämme tulee tauko, voimme palata tyyliin, jolla työskentelin aikoinaan.
Eli kotona suunnitellaan tulevat reissut ja työkeikat, sekä kasataan edellisen reissun matskut valmiiksi jutuiksi.
Uuden minikotimme harvoihin hankintalistalla oleviin tavaroihin kuuluukin työpöytä.
Omistamme entuudestaan tosi hyvän pöydän, jonka olen ostanut kirpparilta yli 20 v sitten. Viimeksi se toimi Helsingin kodisssamme työ- ja ruokapöytänä.
Kaksi metriä pitkänä se ei kuitenkaan taida mahtua uuteen kotiimme, joten harmikseni saatamme joutua korvaamaan sen uudella.
Tai siis itsellemme uudella, ajatuksenamme on hankkia pääsääntöisesti vanhaa, jos jotakin joudumme ostamaan.
i niin kuin irtotavara, tai iik, niinku
Joka kodissa, mutta etenkin minikodissa on tärkeää, että jokaiselle tavaralle on paikkansa.
Meidän uudessa kodissa säilytystilaa on hyvin vähän.
Keittiössä on kunnon kaapistot, jotka ovat about samankokoiset ja jopa samanmalliset kuin meillä oli Helsingin kodissa. Keittiövälineille on siis helppo miettiä paikat.
Kylppärissä on allaskaappi ja peilikaappi, joihin meidän kempparitarvikkeet, pesuaineet ja vessapaperirullat menee heittämällä.
Alkovissa on pienet kaapit seinällä.
Näitä en olisi edes halunnut, mutta ei niitä kannattanut jättää pois, koska kaappitilaa ei muuten tosiaan liikoja ole.
Eteisessä on kaksi kaappia, yksi, joka on tarkoitettu ulkovaatteille ja toinen siivouskomero.
Yhteensä noin metrin verran.
Näihin kaappeihin tulisi mahduttaa kaikki vaatteemme ja kenkämme, sekä laukut ja sen sellaiset, joten siivousvälineet eivät saa omaa kaappia.
Eteiseen olisi kuulunut myös yksi erillinen vaatekaappi, mutta pyysimme jättämään sen pois.
Tilalle tulee joko työpöytä, lipasto tai vaatekaappi. Tätä mietimme vielä.
Joka kodissa on taatusti ainakin yksi sälälaatikko, jonne sullotaan kaikki pieni sekalainen tavara, jolle ei ole oikein omaa paikkaa. Tuo ryönälaatikko on inhokkini, mutta olen aika varma, että meillekin sellainen muodostuu. Jossainhan ne kynttilät, ruuvit ja muut epämääräiset sälät täytyy säilyttää.
Viitaten edelliseen postaukseeni (edit. viittaus Minimaattorin Instaan), tämä tavara-ahdistus näköjään alkaa heti kun saamme taas oman kodin. Tavaravapaa nomadielämä oli ihanan huoletonta: Kaikki tarpeellinen mahtui pieniin reppuihin.
Jossakin muodossa haluamme jatkaa samaa ja laittaa kotiinkin vain sen mitä aidosti tarvitsemme tai oikeasti haluamme. Ei yhtään enempää.
Toisaalta Belgradin vuokrakodissamme on ollut hillitön määrä vuokranantajamme tavaroita, joten on tosi ihanaa kun mitään ei tarvitse jatkossa säilytellä, jos ei itse halua.
P.s.
Uusi minikotimme on kooltaan 27 neliötä. Minimaattorin Instassa on jo kuviakin.
Tänne bloginkin puolelle tulee lisää juttua myöhemmin, mutten lupaa olla nopea.
Kurkkaa Instaan, niin näet heti miltä meillä nyt näyttää!
Tuo on niin totta, jotta tavaraa kerääntyy aivan liikaa. Olen yrittänyt pitää periaatetta, jotta jotain uutta tullessa sama määrä vanhaa lähtee. Ei ole toiminut kovin menestyksekkäästi.
Muuttaessamme Itävaltaan meillä oli vain pakettiautollinen tavaraa ja kaikki mikä ei kyytiin mahtunut myytiin tai annettiin pois. Nyt viiden vuoden jälkeen ei taida paku enää riittää, tarvitaan kuorma-auto 🙂 No, toki tullessamme meillä ei ollut muuta kalustetta kuin melko uudet sängyn patjat ja olohuoneen höyläpenkkipöydän osat.
Olihan muuten mahtava tunne, kun ei ollut tavaraa kuin pakullinen 🙂
Meillä on tavaraa just se pakullinen (iso sohva ei mahdu pienempään autoon), mutta mulla on edelleen se ikuinen haave omistaa ainoastaan neljä laatikollista tavaraa.
Nomadielämän jälkeen kaikkien varastoitujen tavaroiden kohtaaminen tuntuu kyllä rasittavalta.
Toisaalta ajattelen, että vanhassa vara parempi. En haluaisi myydä ja ostaa uutta, vaan kaikki on hankittu periaatteella loppuiäksi.
Jos tavaraa tuntuu olevan omaan makuun liikaa, suosittelen kokeilemaan vaikkapa sellaista metodia, että yksi uusi tavara sisään, kaksi vanhaa pois. Itselläni tuo toimi hyvin aikoinaan kun muutin isosta vuokra-asunnosta omaan 20-neliöiseen minikotiin.
Tärkeintä onkin siis vahtia sisään tulevan tavaran määrää karsimisen sijaan.
Vaikka onhan meilläkin tullut viimeisen parin viikon aikana uutta tavaraa sisään enemmän kuin normaalisti puolessa vuodessa.
Juurikin esim. sänky kuului ns. pakollisiin hankintoihin, vaikka kyllähän sitä voisi nukkua vaikka lattialla.
Järjenkäyttö on sallittua minimalismissakin, eikä äärimmäisyyksiin asti tarvitse mennä, jos se ei ole juuri se oma toive. Tai parisuhteessa molempien toive.
Tunnustan sili kaipaavani tässä vaiheessa erityisen paljon sitä nomadielämän pienen repun varassa elämistä.
Varmasti tulemme myös karsimaan tavaroitamme siitä pakullisestakin.
Uuden kodin kaappeihin tavaroita asetellessani totesin jo meidän omistavan edelleen liikaa kirjoja ja juomalaseja. Puhumattakaan cd- ja dvd-levyistä, sekä vinyyleistä, niille ei heti löydy luontevaa paikkaa uudesta minikodistamme.
Teidän minikoti näyttää niin ihanalta ja kuvistakin välittyy, että siellä ihan selkeästi on monta huonetta. 🙂 Toiminnallisuus ja hyvä pohja rajaa tilaa vähissäkin neliöissä.
Ensimmäinen kotini oli 13 neliön yksiö. Hyvin mahtui kun ei sitä tavaraa niin paljon ollut. Monesti olen haikaillut sen perään.
Pariin otteeseen on elämän varrella kaikki turha tavara jäänyt pois. Ai, kun tuntui hyvältä. Viimeisessä parisuhteessa (tämä vuosituhat) sitä tavaraa on taas ruvennut kertymään liian kanssa. Tosin taidan olla naimisissa hamsterin kassa 😀 Siihen kun ei voi ominpäin kajota. Tarjoan kyllä apuani mielellään 😉
Minikoti olisi ihana, mutta koska en ole minimalisti, niin se ei tule koskaan toteutumaan. Normaalikokoisissa asunnoissa olen useasti törmännyt siihen, että pohjaratkaisut ovat mitä sattuu ja paljon maksetaan tyhjästä, eli nelijöistä, joita ei voida hyödyntää mitenkään.
Tavaramäärä saa olla hyvin pieni, mutta tilaa ympärilläni pitää olla paljon. Siis tosi paljon. Ollaan nyt kerran asuttu sellaisessa kämpässä (alle 60m2 varmaan), jossa kaikki oli pientä: makkareihin ei mahtunut kuin sängyt ja hieman säilytystilaa, keittiö oli ehkä samankokoinen kuin teillä nyt, mutta sinne oli tungettu myös pyykkikone (niin kuin Portugalissa yleensä), kylppäreitä oli sentään kaksi, sellaisia yhden hengen koppeja, joten työpisteet (kaikki kolme) olivat keittiön baaritiskillä (kun muita pöytiä ei ollut) ja olohuoneen sohvalta pääsi säätämään telkkaria ilman kaukosäädintä. Pyykkäys otti päähän aika pahasti, koska pyykätessäni olin pyörinyt ruokaa tekevän puolisoni jaloissa. Kirjaimellisesti. Roskista ja pyykkikoneen ovia ei voinut avata yhtä aikaa, koska joka kerta kolahti.
Ainoa hyvä puoli oli puutarha, jota käytettiin sitten työhuoneena, pyykkien kuivatukseen ja usein myös ruoanlaittoon. Silloin oli vielä koronakaranteeni päällä, joten jäi traumoja siitä ahtaudesta 😂.
Vakavasti puhuen, lapsiperheessä pitää olla kunnollisesti tiloja, erityisesti jos tekee paljon ruokaa kotona (niin kuin meillä on tapana) ja kodinhoitohuone tai tila on miltei välttämätön.