Matkustamisen iloja on uusien paikkojen koluaminen, mutta myös se, että kaikki tarvittava tavara kulkee mukana.
Pitkään maailmaa kiertävillä se mukana kulkeva repullinen voi myös olla kaikki mitä omistaa ylipäänsä.
Olen huomannut pidemmilläkin matkoilla, etten kaipaa kotoa mitään, vaan pärjään hyvin sillä laukullisella, jota mukanani kannan. Tavoitteenani on, että tulevaisuudessa minua ei odottaisi kotonakaan kuin aivan välttämättömimmät tavarat.
(Viime viikolla kirjoitin Matkalaukkuelämää -blogauksessani kevyesti matkustamisesta. Sieltä voit lukea mitä vaatteita minulla oli mukanani viime reissussani, kuukauden matkalla Ranskassa. Niiden lisäksi laukustani löytyi työvälineeni ja pieni kempparitarvikepussi.)
Monen kotona ajelehtii lukuisia shampoopulloja. Miksi et osta uutta vasta kun edellinen on lopussa, ethän ota matkoillekaan montaa purkkia tai varakappaleita muistakaan tavaroista?
Kotonakin voi elää kuten matkoilla; ostaa vasta kun tarvitsee, hävittää tarpeettomaksi käyneen esineen heti, eikä sulloa sitä kaapin perälle.
Maailman viimeinen ei ole kaupan juuri tällä viikolla.
Tavaraa ei tarvitse hamstrata kotiin.
Ehdit saada uuden t-paidan kun vanha hajoaa, lisää hammastahnaa kun olet jo puristanut tuubin tyhjäksi.
Kukaan ei halua olla se matkustaja, joka raahaa perässään valtavaa matkalaukkua pitkin suurkaupungin katuja, vaan se, joka kulkee kepeästi pieni reppu harteillaan.
Miksi sama ei pätisi muuhun elämään.
Jos pärjää trolleyllä puolet vuodesta, miksi ei pysyvästi?