*Huom. postaus sisältää kaupallisen yhteistyön CapsLookin kapselivaatekaappi-verkkokurssin kanssa
Vaatteita pakatessani aloin epäillä, etten olekaan minimalisti.
Olen ehkä huijannut itseäni kaikki nämä vuodet.
Oli ollut ihan mahtavaa elää pienen repun varassa pari vuotta.
Se sisälsi lähinnä työvälineet, passin, saippuan, hammasharjan ja -tahnan, sekä 10-15 vaatteen garderobin.
Kaikki se mitä ihminen tarvitsee, ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää.
Kaikki helposti mukana kannettavissa, vaikka kulkuneuvona olisi ollut kiikkerä puuvene tai edessä pitkä patikointi.
Vuodenajasta ja kohteesta riippuen osa vaatteista sai jäädä Suomeen varastoon.
Usein paksuimmat talvivaatteet haettiin mukaan vain tarvittaessa, esimerkiksi vuosi sitten Siperian ja Japanin talveen matkatessa.
Vuokralaisemme kuitenkin vaihtuivat ja uusille asunto luvattiin tyhjänä.
Ei kun Suomeen käärimään hihat.
Ja pakkaamaan paidat.
Kävimme siis tyhjentämässä lokakuussa koko Suomen kotimme ja varastoimme vain tärkeimpiä tavaroitamme.
Enää meillä ei ole kiinteää kotia, missä asua reissujen välissä, joten tuntui turhalta jättää enää edes varastoon kausivaatteita.
Periaatteessa vaatteissa ei ollut mitään turhaa, vain niitä kausikapseloituja, joista olimme käyneet päivittämässä tarpeitamme vuodenaikojen mukaan pari kertaa vuodessa.
Totuus valkeni kun sen varastoidun laatikon sisällön kippasi matkakassiin.
Jep jep.
Kyllähän sitä ihminen ehdottomasti tarvii viisi mustaa lyhythihaista tai hihatonta yläosaa.
Voihan ne vaikka pukea päällekkäin kylmällä kelillä.
Pitäisikö vielä ostaa irtohihat?
Ei ollut aikaa jäädä miettimään.
Tavaraa eteenpäin nopeasti, kaikki vaatteet mukaan.
Välissä häivyimme sukulais- ja kaverivisiiteille Saloon ja Tampereelle.
Oleskelimme ja nautimme saunomisesta äitini luona jatkaen käsimatkatavaroiden varassa elämistä.
Pesukone ja kuivuri oli käytössä, joten käytännössä joka aamu oli mahdollista pukea samat vaatteet kuin edellisenäkin päivänä.
Niinhän sitä tuli myös tehtyä.
Viimeisenä päivänä Suomessa, matkalla satamaan, kävimme sitten noutamassa muuttokuormamme.
Mukaan lähti melkein kaikki vaatteet.
Muutama takki ja kengät jäi vielä odottamaan seuraavaa käyntikertaa.
Olin luullut omistavani enää parikymmentä vaatetta.
Kolmisenkymmentä oli todellinen luku.
Kaikki eivät todellakaan ole mitään konmari-pirskahtelevaa.
Mustaa, mustaa, mustaa, pari valkoista, yksi näätäeläimen värinen vaate.
Tosi innostavaa.
Kulutan silti kaiken pois, pikkuhiljaa.
Garderobin tuplautuminen ei varsinaisesti tuonut mitään lisäarvoa ennestään mukana olevaan vaatekaappiin (tai oikeammin vaatekassiin).
Juhlavammista vaatteista kuitenkin iloitsen ja siitä, että saan pukea välillä korolliset kengät.
Ikuinen urheiluvaatetyyli alkaa kyllästyttää ja vaikuttaa myös itsetuntoon.
Osa vaatteistani on ikivanhoja, ajalta jolloin ne kestivät äidiltä tyttärelle ja vielä pari muutakin sukupolvea.
Harmi vaan, että kaikki 90-luvun alun mallit eivät välttämättä ole enää ihan tätä päivää tai sovi keski-ikäiselle kropalle yhtä hyvin kuin sille parikymppiselle, joka ne osti.
Mahtuu ne päälle, mutta silti, ysärivaate on ysärivaate.
Kun nyt kuitenkin tunnen itseni tolkuttomana aliostajana, niin en viitsi niitä vähemmän inspiroivia vaatteita hävittääkään, koska se vääjäämättä johtaa tilanteeseen, missä taas uskottelen itselleni, että kyllä pakkasellakin pärjää mainiosti ilman pitkiä housuja.
Vaikka olisikin menossa työkeikalle lumiseen metsään viideksi tunniksi.
Eikä ekologisuuden nimissäkään viitsi hävittää vaatteita, ennen kuin ne on kulutettu puhki.
Mutta sitä mukaa, kun vanhat vaatteet hajoaa, korvaan niitä uusilla, ja nyt aion ihan oikeasti panostaa siihen, että valitsen jotakin muuta kuin sen tavallistakin tavallisemman mustan v-aukkoisen neulepaidan. (Sormet ristissä).
Yritän tsempata itseäni tässä osallistumalla Caps Lookin *verkkokurssille. Pakkohan se on jo löytää sille aikaa.
Muuten en kohta kehtaa kulkea kaupungilla ja mennä työtapaamisiin.
Heinäkuussa kirjoitin Caps Look -blogiin kesäkapselistani.
Osa silloisista vaatteistani on jo hajonnut ja poistettu. Uusinkin garderobiani jonkin verran Italiassa kesällä.
Palasimme osa-aikaiseen kotiimme Belgradiin.
Kaikki vaatteeni ovat nyt mukanani ja käytössäni.
Kun on viimeiset kaksi vuotta kantanut mukanaan 10-15 vaatetta ja kahta tai maksimissaan kolmea kenkäparia, tuntuu nykyinen vaatemäärä viisine kenkäpareineen valtavalta.
(Jestas kuinka paljon pitkät korkeakorkoiset nahkasaappaat vie tilaa laukussa!)
Serbian talvessa tarvii kyllä monenmoisia vaatteita, koska lämpötilat voivat yhtä hyvin olla reilusti plussan puolella kuin pakkasella ja luntakin sataa toisinaan.
Erityisesti vuoristoseuduilla sitä voi tulla runsaastikin.
Silti lämpötilaerot ovat pienempiä kuin esimerkiksi Japanin talvesta Balin trooppiseen kuumuuteen siirtyessä, joten nykyinen vaatemäärä tuntuu pahasti liioitellulta.
Kun lähdemme täältä matkoille muualle, aiomme etsiä jonkin paikan mihin varastoida osan vaatteista, kunnes koittaa se aika, että vaatteet voi jättää omaan kaappiin odottamaan.
Missä ikinä se kaappi tulee sijaitsemaankin.
Lähdemme siis edelleen matkoille pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa.
Tulevaisuudessa ne reissut tulevat kuitenkin luultavasti olemaan vain maksimissaan muutaman kuukauden mittaisia ja välissä palaamme Belgradiin.
Kestokapselini sisältö
Yläosat
- 4 x toppi (erilaisia mustia: avoselkäinen, naruselkäinen, vetoketjullinen, perusmalli)
- toppi (harmaa)
- joogatoppi
- t-paita (keltainen)
- t-paita (musta)
- pitkähihainen t-paita (musta)
- juhlatoppi (koristeellinen, musta)
- hame (mustavalkokuviollinen, Marimekko)
- hame (Icebreaker, harmaa, merinovillaa, lähinnä patikointiin merinoleggareiden kanssa)
- kotelomekko (villakankainen Hugo Boss, väri taas joku myyräntapainen, vuosia vanha bisnesmiitinkien pelastaja)
- pitkähihainen mekko (Filippa K, musta, alkaa olla jo kulunut, mutta vanha kestosuosikki tämäkin)
- juhlamekko (Ted Baker, musta)
- neulepaita (perusmallinen musta)
- poolokaulusneule (musta)
- neuletakki (ohut)
- neuletakki (paksu, käy myös syystakista)
Alaosat
- mustat ohuet farkut
- valkoiset farkut (ostettu 90-luvun alussa. Malli ei enää täysin miellytä, mutta eihän tuon ajan laatua voi hävittää, vaikka alan jo toivoa niiden kuluvan puhki)
- leggingsit (merinovillaiset capri-mittaiset patikointiin ja talvella kalsareiksi toisten housujen alle)
- leggingsit (merinovillaiset, pitkät)
- valkoinen kauluspaita (mallia silittämättä siisti)
Yht. 24
Ulkovaatteet
- toppatakki (kevyt untsikka, mahtuu pieneen pussiin)
- villakangastakki (musta)
- turkki (päältä mokkanahkaa, sisäpuoli karvaa)
- bikinit (onko nämä ulkovaate, haha no, kai ne on kun en ui sisähalleissa)
Yht. 4
Alusasut
Yht. paljon!
(Normaalisti neljät sukat ja parit stay-upit eli noin 13 kpl. Nyt mukaan tuli enemmän sukkia, jotka alkavat olla uusimisen tarpeessa eli kulutan puhki pari kerrallaan)
- 4 x alushousut
- 2 x rintsikat
- sukkia (iso nippu, joista kahdet merinovillaiset)
- villasukat (näitä tarvii myös lämpimissä oloissa kylmillä kaakelilattioilla)
Asusteet
- pitkät nahkahansikkaat
- kynsikkäät (harmaat villaiset ja myös rähjäiset, mutta en ole hävittänyt, koska tarvitsen kuvatessa ulkona)
- pipo
- säärystimet
- huivi
- ohut huivi x 2 (käytetään yhteenkiedottuina. Heräteostos Roomasta, tosin ihan tarpeellinen puvuston piristäjä)
Yht. 7
Laukut
käsilaukku (iso, musta, mahtuu myös työvälineet)
matkakassi (punainen, nahkaa)
Yht. 2
Kengät
- vaelluskengät
- lenkkarit
- korolliset nilkkurit (aah, pitkästä aikaa hienot kengät)
- pitkävartiset nahkasaappaat (katso edellinen, mä niin tepastelen näissä ympäri Belgradia pari vuotta urheilukengissä eläneenä kenkäfriikkinä)
- nahkaiset flipflopit (olivat joskus tosi upeat, mutta alkavat olla vähän rähjät)
Yht. 5
Korut
- rannekello
- kaulakoru
Yht. 3
Minulla siis on totisesti päällepantavaa tällä hetkellä, enkä ole ihan varma voiko tätä kutsua edes kapseliksi enää.
Osa vaatteista on kuitenkin (onneksi) sen verran huonokuntoisia, että tulen kuluttamaan ne pois lähiaikoina.
Ongelmana on edelleen liian samanlaiset perusvaatteet, kuten ne monta mustaa toppia, vaikka yhdelläkin pärjäisi.
Kesällä Italiasta ostamani punainen laukku on kyllä oiva pari mustille vaatteille.
Ja jos harmaata voi kovin piristäväksi väriksi sanoa, niin myös Italiasta ostamani vaaleanharmaa toppi on osoittautunut oikein mainioksi ostokseksi.
Toisaalta miksipä ei, onhan minulla on ollut tismalleen samanlainen aiemminkin.
Yleensä päädynkin korvaamaan hajonneen vaatteen samanlaisella.
Kovin helppoa, mutta vähän tylsää.
Seurailen Iinan Caps Lookin kapselivaatekaappiryhmää opetellekseni lisää värien käyttöä, mutta aion silti edelleen uusia puvustoani hitaasti, korvaten vain hajonnutta.
Nyt määrä on niin suuri, että saan kyllä odottaa usemmankin vaatteen poiskulumista ennen kuin joudun ostoksille.
Sitten taas mustat farkkuni ovat hajoamispisteessä (ja ne valkoiset, ääh), eikä liian monta mustaa toppia auta millään tavalla housupulaan.
Niin se *Caps Lookin Iinan verkkokurssi.
yritän tosiaan ehtiä hakemaan sieltä inspiraatiota tylsähköön garderobiini.
Onneksi tämä on e-kurssi, niin osallistua voi mistä tahansa.
Iinan Caps Look -yritys muuten on Minimaattorin yhteistyökumppani.
– Ei tulisi pieneen mieleenikään antaa teille pukeutumisvinkkejä tällä pese ja pue -tyylilläni.
Iina sen sijaan osaa yhdistää toimivuuden, tyylit ja värit ja antaa kurssilaisille arvokkaita vinkkejä, joiden avulla säästyy virheostoksilta.
Joten jos sinäkin tuskailet toimivan (tähän asti toimimattoman) vaatekaapin kanssa, niin lähde mukaan Iinan *kurssille.
Minä aion nyt oikeasti kuunnella Iinaa ja toivon keksiväni jonkin muunkin värin kuin mustan.
Kurssin itseopiskeluversioon voi lisäksi osallistua koska tahansa, omien aikataulujen mukaan.
Aloita *tästä!
