Viimeinen ilta trooppisella Balilla.
Vettä on satanut tällä sadekaudella enemmän kuin naismuistiin.
Pyykkien kuivumista on pitänyt usein odotella päiväkausia.
Viimeiselle illalliselle piti lähteä kosteissa, mutta puhtaissa vaatteissa, kun ei kehdannut enää kolmatta iltaa lähteä samoissa vaatteissa liikkeelle.
Nomadi on kapselipakkaaja
Taas on aika pakata reppu.
Lähdemme aamulla Uuden-Seelannin lennolle halpalentoyhtiön vieminä, joten tavaroiden tulisi taas mahtua seitsemään kiloon.
Tulimme Balille Venäjän Siperian halki ja vietimme kolme kuukautta talvisessa Japanissa.
Vaatteita tarvitaan siis hyvinkin monenlaisiin keliolosuhteisiin.
Japanista jouduimme ostamaan siistit villakangastakit työtapaamisia varten. Ne eivät pieniin reppuihimme mahdu, joten matkaamme helteiseltä Balilta kesäiseen Uuteen-Seelantiin vaelluskengät jalassa ja talvitakit päällä, tai ainakin käsivarrella.
… tai sitten vain äärimmäinen minimalisti
Yleisin kysymys reppuelämää viettäville on, että miten saamme koko maallisen omaisuutemme mahtumaan pieniin reppuihin.
Moni on käsittänyt hiukan väärin, että vähällä pärjää, kun ei ole vuodenaikoja.
Mutta kyllä niitä täällä ulkomaillakin on, helteistä pakkasiin.
Mikäli eläisin vain tropiikissa, tuskin omistaisin kolmea vaatekertaa enempää.
En yksinkertaisesti ole koskaan ollut kiinnostunut vaatemuodeista, enkä kaipaa garderobiini vaihtelua.
Koen pelkästään helpotukseksi, että voin valita vaatteeni puhtaasti kelin mukaan.
Kun on kylmä, laitetaan ylle villapaita, helteellä puen päälleni mekon.
Olen niin äärimmäinen minimalismissani, etten oikeastaan ole osannut kauheasti antaa vinkkejä vaatteiden karsimisessa.
Capsule wardrobe, eli kapselipukeutuminen kiinnostaa silti ilmiönä. Onhan se omakin vaatekaappini aika niukanlainen.
Kausikapseli on hyvä alku
Kapselipakkaaja on ehkä kapselipukeutujan äärimmäisin olomuoto. Nomadielämässä kapselivaatekaappi on ehdoton, eikä siinä ole edes kausivaihtelua.
Olen silloin tällöin vinkannut teille lukijoilleni, että jos vaatteiden karsiminen muutamaan kymmeneen kappaleeseen ei tunnu ihan vielä ajankohtaiselta ajatukselta, vähentämistä voi opetella käyttämällä kausittain pientä vaatemäärää.
Kapselivaatekaapin avulla voi opetella tulemaan toimeen vähemmällä, itselle sopivan tuntuisella vaatemäärällä.
Aluksi ihan vain vuodenaikojen mukaan.
Kun varastoidut vaatteet alkavat pyyhkiytyä mielestä, on niistä helpompi luopuakin.
Ei ole olemassa kaikille sopivaa vaatemäärää tai yhtä tyyliä, vaan jokaisen kannattaa koota omaan makuunsa ja tyyliinsä sopiva, toimiva puvusto.
Itse kokoan mood boardia Pinterestiin. Se toimii samalla ostoslistana, vaikka tunnustan, että minulla on oikeasti vaikeaa saada aikaiseksi ostaa niitä unelmieni vaatteita. Omistamieni ja haavevaatteideni tyyli on silti sama.
Poimin pyykkinarulta hellevaatteeni, pakkaan ne reppuuni ja lennän Aucklandiin talvikamppeissa.
Kyllä niille lämpimillekin vaatteille tarvetta tulee Uuden-Seelannin vuorilla patikoidessa.
Ehkä bikinitkin pääsevät pitkästä aikaa käyttöön ensi kuussa Balille palatessamme.
Sadekausi kun alkaa jo silloin olla lopuillaan.
P.s. Jos haluat lukea lisää Balista, Uudesta-Seelannista tai muista nomadielämämme kohteista, kurkkaa Please be seated for Takeoff -matkablogiimme.