Italialaista laatua ostamassa

Seison firenzeläisessä nahkatarvikeliikkeessä ja punnitsen käsissäni isoa nahkaista laukkua.
Myyjä sanoo ylpeänä: kun ostat tämän, et joudu enää koskaan ostamaan uutta laukkua.
Ja siinähän asian sekä ilo että ongelma onkin.

Italialaisten laatutietoisuus ja kestäviin tuotteisiin panostaminen viehättää minua kovasti ja on myös yksi syy miksi keskitän ostoksia juuri Italiaan.

Olen aina löytänyt helpoiten vaatteita, kenkiä ja laukkuja Italiasta.
Mitoitukset, kuosit ja laatu vastaavat omaa tyyliäni.
Sen vuoksi olin tsempannut aliostaja-itseäni jo ennalta, että Italiassa menet sitten sinne kauppaan ja uusit vaatevarastoasi.

Suurin osa vaatteistani on ostettu näyteikkunoilta.
Kun näen ikkunalla jotakin ostoslistallani olevaa ja omaan makuuni sopivaa, heilahdan sisään kauppaan ja ostan tarvitsemani.

Siitäkin huolimatta, että näen ikkunalla jotakin miellyttävää, jään helposti pohtimaan pitkäksi aikaa. – Onko tämä juuri se tuote, mitä haluan kuljettaa mukanani lopun ikääni.

Ilman näyteikkunoita en varmaan koskaan saisi ostettua mitään.
Kivijalkakaupat ovat pukeutumiseni, noh, kivijalka.

Eihän vaatteet oikeasti nykyään kestä kuten entisaikaan, jotkut hädin tuskin vuottakaan.
Silti en pääse eroon ajattelumallista, että kaikki ostetaan ajatuksella ”loppuelämäksi”.
Siksi ostamani tavaran pitää olla sellainen, että jaksan varmasti käyttää ja katsella sitä pitkään.

Värikkyyttä opettelemassa

Toscanalaisen nahkatavaraputiikin portailta bongaamani, nyt kädessäni oleva matkakassi on punainen.
Perinteinen matkakassi on ollut pitkään ostoslistallani.
Mutta perinteisen ruskeana.

Myyjän mainostama ”matkakassi loppuelämäksi” kuulosti hyvältä, juuri sitähän minä olin etsimässä, laukkua mitä ei tarvisi taas pian uusia.
Mutta jaksaisinko katsella kirkkaanpunaista laukkua vuosikausia, jopa vuosikymmeniä?

Minimalistinen garderobini on koostunut pääosin mustista, valkoisista, sekä erilaisista harmaansävyistä.
Vuosien varrella olin ostanut yksittäisiä kirkasvärisiä vaatteita, mutta todennut niiden jäävän kaappiin makaamaan ja lopettanut sittemmin kokonaan värillisten vaatteiden ostamisen.

Facebookin Caps Look – kapselipukeutujien yhteisöön kuulumisen myötä olin päässyt jo parin vuoden ajan ihailemaan muiden rakentamia eri värisistä vaatteista koostuvia yhteensopivia kapselivaatekaappeja ja päättänyt opetella tuomaan väriä omaankin elämääni vaatteiden ja asusteiden kautta.

Poistun kaupasta upouuden nahkaisen kassini kera onnellisena.
Se on nyt syytä opetella sietämään punaista.
Hieno värihän se sitä paitsi on.

Mukaan tarttuu myös pinkki nahkainen meikkipussi.
Siinä säilytän nyt työvälineideni sekalaista piuhavalikoimaa, kovalevyjä ja muistikortteja.

Kuluu melkein kolme viikkoa, että saan pakotettua itseni jälleen ostoksille.
Niitä vaatteita kuitenkin pitäisi etsiä ja uusia.

Siirrymme kaverin kissanvahtihommista rannikolta Rooman ydinkeskustaan hotelliin.
Ravintolaan syömään lähtiessämme näen pienen putiikin ikkunalla hienon paidan ja kaulakorun.
Paita on samanlainen kuin minkä olen ostanut Roomasta viisi vuotta sitten ja sittemmin jo käyttänyt puhki.

Koruja en ole rannekelloa ja kihlasormusta lukuunottamatta käyttänyt ollenkaan pysyvään reissuelämään siirryttyämme eli viimeisten kahden vuoden aikana.
Välillä kuitenkin kaipaisi jonkinlaista asustusta tai laittautumista.

Menen kauppaan, sovitan sekä paitaa että korua pitkään ja hartaasti.
Pitkän harkinnan jälkeen päätän ostaa ne.

Koru on alumiinia, eli harmaa. Riipusta kantaa musta nauha.
Myös paita on harmaa, vain vähän korua tummempi.

Ei vanha koira opi uusia temppuja ihan hetkessä, eikä minimalistisen värimaailman omaavasta hevin tule värikkäiden kuosien käyttäjää.Muiden päällä värit kyllä näyttävät hyvältä, joten jatkan harjoituksia.