Ilmaisia ämpäreitä!

Siinä se tönötti olohuoneen lattialla. Räikeän vihertävänkeltainen, ilmaiseksi saatu ämpäri.
Vielä hiljattain naureskelimme ihmisille, jotka viitsivät jonottaa ilmaisia ämpäreitä.

Suomalainen ostaa kun halvalla saa. Tarvitsi tai ei. Tai hakee kaksi yhden hinnalla, vaikka ei olisi tarvetta sille yhdellekään. Saati sitten kun jaossa on ilmaista tavaraa. Silloin ollaan valmiita jonottamaan jopa tuntikausia, vaikka euron ämpäriä. Sillä ei kovin hyville tuntipalkoille pääse.

Monet ovat kyllä oppineet hillitsemään tavaran ostamista, mutta salakavalasti tavaraa kertyy myös kaikesta ilmaiseksi saadusta tilpehööristä, hotellien kynistä mainosheijastimiin. Niitä ei lasketa, koska ne eivät ole maksaneet mitään. – Mitä haittaa pienestä avaimenperästä muka olisi?

Ilmaisen tavaran tyrkyttäjät usein hämmentyvät, kun vastaan tarjoukseen ei kiitos.
– Mutta tämä on ilmainen, ei maksa mitään.

Ilmaisia ämpäreitä ei ole

Mutta mikään ei ole ilmaista. Jokainen kotiinkannettu esine aiheuttaa jollain tasolla stressiä.
Se hankaloittaa siivoamista, siitä pitää pyyhkiä pölyt, sille pitää keksiä säilytyspaikka, se vie kenties tilan joltain muulta tarpeellisemmalta esineeltä ja liika tavara vaikeuttaa aina muiden tavaroiden löytymistä.
Ops! Paitsi se räikeän kellertävä! Sen toimme kotiin nimenomaan helpottamaan siivousta.

Ilmainen ämpäri päätyi meille mieheni työpaikalta, jossa niitä jaettiin henkilökunnalle.
Olimme miettineet kuusi vuotta, pitäisikö ostaa joku sanko tai vati, meillä kun ei ole ennestään ainoatakaan.
Tämä ämpäri päätettiin ottaa vastaan, koska se helpottaa ikkunoiden pesua, käsinpestävien vaatteiden pyykkäämistä, lattian moppausta. Silti harkitsin otammeko sen vastaan. Olimmehan pärjänneet jo monta vuotta ilman.
Päätin näyttää ämpärille vihertävänkeltaista valoa. Jos se osoittautuu turhaksi, lahjoitamme sen eteenpäin.

Joskus saan työssäni pieniä lahjoja, joista en kehtaa kieltäytyä. Ne lahjoitan myöhemmin eteenpäin enemmän tarvitseville. Kehitysmaissa työskennellessäni ilahdutan lahjoilla paikallisia lapsia, liikelahjana saatu huopa taas päätyi lämmittämään asunnotonta kotimaassa.

Lahjasta luopumisesta ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Ilo on kaksinkertainen, kun esine päätyy sellaisen käyttöön, jolle siitä on oikeasti hyötyä.
En tarvitse esineitä muistaakseni ihmiset.

Vinkki viikonlopulle:

Jos tavaran vähentäminen tuntuu vaikealta, aloita juuri näistä ilmaistuotteista.
Avaa se lipaston laatikko, johon sullot epämääräiset pikkuesineet ja heitä sieltä pois tarpeettomat tilpehöörit.