Tavaran raivaamisesta on tullut jo pienoinen muoti-ilmiö.
Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, ilmiö on synnyttänyt erilaisia vertaistukiryhmiä, joissa kannustetaan tyhjentämään kaappeja turhasta tavarasta ja kirpputorit täyttyvät, kun kukaan ei haluaisi enää ostaa tavaraa, vaan myydä omiaan.
Kaikki eivät tavoittele äärimmäisen pelkistettyä kotia, vaan haluavat helpotusta arjen rutiineihin. Jokainen minimalistikaan ei halua elää askeettisesti omistaen vain sata tavaraa, vaikka heitäkin on (- haaveilen siitä itsekin).
Mikä sitten erottaa minimalistin ja raivaajan, jos ei voida määritellä kuinka monta esinettä tulee maksimissaan omistaa ollakseen minimalisti?
Minimalistiseen elämäntapaan on eri ihmisillä eri syitä, se voi olla henkilökohtainen; elämän rauhoittaminen oleelliselle, stressin poistaminen tai se voi johtua kulutuskriittisyydestä ja ekologisuuden tavoittelusta.
Jokaiselle minimalistille, tai sellaiseksi pyrkivälle, on kuitenkin yhteistä ja oleellista hallita sisääntulevan tavaran virtaa.
Tavaroiden raivauksessa ei ole järkeä, jos sitä samaan aikaan hankkii lisää.
Poistan itsekin turhaa tavaraa sitä mukaa kun joku esine muuttuu turhaksi: hajonnut laukku tai tyhjentynyt pesuainepullo päätyy roskikseen, vaate jonka huomaan roikkuneen kaapissa pitkään käyttämättömänä päätyy itsepalvelu- tai hyväntekeväisyyskirpparille, luetut kirjat jätän vaihtohyllyihin.
En kuitenkaan pidä erikseen siivous- tai raivauspäiviä, vaan turhat poistuvat sitä mukaa kun käteen osuvat.
Tämä vuosi tulee olemaan poikkeus, koska olen nyt päättänyt itsekin karsia tietoisesti tavaraa.
Kaikkea sitä mikä on aikoinaan ostettu ns. normaalin elämän tunnusmerkeiksi, mutta jota ilman itse koen pärjääväni mainiosti.
En kuitenkaan aio kirjoittaa teille poistamistani esineistä, koska aiheeseen liittyviä blogeja ja ryhmiä on jo paljon ja haluan mieluummin antaa mallia siitä kuinka vähällä ostamisella pärjää.
Periaatteenani on, että kun jotakin hankkii, pitää poistaa kaksi vanhaa esinettä.
Tämä hillitsee ostamista merkittävästi.
Jos näen upeat kengät, mietin olenko valmis luopumaan kaksista vanhoista lempikengistäni.
Yli kymmeneen vuoteen en olekaan enää halunnut niitä uusia. Ne tulee hankittua vain aitoon tarpeeseen, vanhojen hajotessa korjauskelvottomiksi.
Tunnen ihmisiä, jotka sanovat ostavansa vähän, mutta silti he tuntuvat ostavan jatkuvasti kaikkea “pientä kivaa”.
Tämä sai minut miettimään toiminko itse samoin, kannanko kuitenkin huomaamattani kotiini lisää tavaraa.
Sen vuoksi olen pitänyt nyt kaksi vuotta kirjaa kaikista hankinnoistani ja poistamistani esineistä (tyypillinen minimalisti: numeroita ja tilastoja).
Kirjaan vihkoon kaiken muun paitsi ruuat, lääkkeet ja lehdet sekä astian- ja pyykinpesuaineet.
Kirjaan ylös yhtälailla itse ostamani kuin lahjaksi saadut tuotteet.
Jopa niin tarkkaan, että lehtien välissä tahtomattani saapuneet ihovoidenäytteet tai lennoilta mukaan otetut kosteuspyyhkeet ovat tunnollisesti kirjattuna.
Viime vuonna tulin poistaneeksi 1101 ja ostaneeksi/saaneeksi 186 esinettä.
Olen siis pysynyt periaatteissani asiaa suuremmin miettimättä, – poistan jopa huomattavasti enemmän tavaraa kuin olisin itsekään uskonut, – muistanette etten raivaa tietoisesti.
Koska haluan toimia esimerkkinä vähälle ostamiselle, en tavaroiden karsimiselle, en aio avata teille mitä nuo 1101 poistettua esinettä olivat, mutta sen sijaan aion jakaa teille myöhemmin listan tuotteista, jotka vuonna 2015 hankin.
Viimevuotinen lista on silläkin hyvä, etten pitänyt erityisen tiukkaa kuria ostojen suhteen ja tein jopa joitakin heräteostoksia, sekä jouduin korvaamaan hajonneita vaatteita.
Lista ei siis ole mikään extrememinimalistin kooste, vaan jopa poikkeuksellisen runsas, ja saattaa siten olla kiinnostava ja toimia esimerkkinä vaikka vähän hamstraamiseenkin taipuvaiselle.