Luin taannoin artikkelin, jossa minimalistien väitettiin olevan elitistejä, jotka kehuvat omistavansa vähän tavaraa, mutta ostavat kuitenkin kalliita design-esineitä.
Kuinka väärässä kirjoittaja olikaan.
Yhteistä minimalisteille on vain halu elää vähällä tavaramäärällä.
Sillä ei ole merkitystä, ovatko tavarat uutena hankittua maailmankuulua designia vai kirpputorilta tehtyjä edullisia löytöjä. Kunhan ei perustele turhan ostamista laadulla tai käytetyn tavaran ekologisuudella.
Siinä missä yksi minimalisti ei vain siedä ympärillään paljon tavaraa, toinen suhtautuu kuluttamiseen ylipäänsä kriittisesti ja etsii tarvitsemiaan tavaroita jätelavoilta, ja kolmas haluaa säästää rahansa tavaran sijasta kokemuksien kartuttamiseen panostamalla hyvään ruokaan ja matkailuun.
Joillekin syy löytyy näistä kaikista.
Joukossa on yhtälailla pienituloisia ja työttömiä, sekä menestyviä bisnesihmisiä. Tulotaso ei aina kerro kulutuskäyttäymisestä.
Se on kuitenkin totta, että minimalisteissa on varmasti muita enemmän design-esineiden omistajia, siitä yksinkertaisesta syystä, että ostamalla vähemmän on mahdollista panostaa laatuun.
Valitsemalla pitkäikäisiä tuotteita säästyy jatkuvalta uuden ostamiselta.
Minimalismi on enemmän kuin tyylisuunta, se on eettistä kuluttamista ja mahdollistaa ekologisemman asumisen ja elämisen.