Ekosaippua

Lopetin shampoon käytön kokonaan kolme vuotta sitten. Täysin puritaaniselle no poo -linjalle en kuitenkaan ole lähtenyt eli pelkkään vesipesuun tai ruokasoodalla pesemiseen, vaan käytän erilaisia palasaippuoita.

Työskentelin aikoinaan paljon kehitysmaaolosuhteissa ja tuntui epämukavalta laskea saippuavesiä puhdistamattomina suoraan maaperään. Ekologinen omatunto painoi sen verran, että päätin lähteä testaamaan luonnonmukaisempia keinoja.

Yksi työmatkani kohdistui Ranskaan, marseillesaippuan alkulähteille.
Vietin siellä reilun kuukauden ja kun vuokra-asunnosta löytyi nestemäistä marseillea, päätin että nyt olisi sopiva aika kokeilulle.

Hiukseni olivat aina olleet erittäin helposti rasvoittuvat ja jouduin pesemään ne joka päivä.
Päänahan jatkuva peseminen taas johti latvojen kuivumiseen, minkä vuoksi hoitoainetta kului vieläkin enemmän kuin shampoota.
Olin skeptinen sille, että saisin kuontaloni puhtaaksi palasaippualla ja harvennetulla pesuvälillä.

Rasvoittuminen alkoi kuitenkin vähetä hyvin nopeasti ja aika pian tarvitsin saippuaakin vain muutaman päivän välein. Kuumalla kelillä pesin silti hiuksia välissä pelkällä vedellä.
Saippua puhdisti hyvin, mutta öljyisenä se ei vienyt hiuksista kaikkea kosteutta.
En tarvinut enää hoitoainettakaan.
Lähdin Ranskasta oman marseille-palan kanssa.

Yksi pala riitti puolisen vuotta. Se oli myös kätevä matkakumppani, kun sitä ei tarvinut pakata lennoille minigrip-pussiin, toisin kuin nestemäisiä pesuaineita.
Varsin mainiota käsimatkatavaroilla matkustavalle.
Samalla tietenkin vähenee myös muovijätteen määrä, oli sitten kotona tai matkoilla.

Pala loppui aikanaan. Seuraavan tarpeen osuessa kohdalle aitoa marseillea ei ollut helposti saatavilla, mutta löysin kuitenkin oliivisaippuaa, joka toimi aivan yhtä hyvin.

Pyykinpesu syö saippuaa

Siirryin puolisoni kanssa pysyvään reissuelämään vajaat kaksi vuotta sitten.
Olemme asuneet monessa paikassa ilman pyykkikonetta, joten olen käyttänyt oliivisaippuaa myös pyykkien käsinpesuun. Olemme tosin raastaneet sitä välillä pesukoneeseenkin, jos sellainen on ollut käytössä.

Kuuman trooppisella Balilla samaa vaatetta ei voi käyttää kahdesti pesemättä välissä, joten jokailtainen pyykkääminen kuluttaa saippuaa.
Aasiasta ei niin vain saakaan ostettua oliivisaippuaa, saati aitoa marseillea.

Saippuapulan uhatessa muistin nähneeni aiemmilla Ubudin reissuillamme saippuakaupan.
Kipitimme sinne katsomaan tarjontaa.
Ja kyllä vain, sieltä löytyi luomusaippuaa. Balilla valmistettu luomusaippua oli tehty kookosöljystä, joten pääsin jälleen testaamaan itselleni uutta tuotetta.

Suosin yleensä hajutonta saippuaa, mutta tässä balilaisversiossa ei sellaista ollut tarjolla.
Eteerisillä öljyillä, paikallista luomua nekin, hajustetut tuotteet eivät kuitenkaan olleet erityisen voimakkaita tai ärsyttäviä. Hetken nuuhkittuani päädyin jasmiinilla hajustettuun palaan.

Viikon verran testailin ja totesin, että joiltain osin tämä saippua on jopa marseillea parempaa, koska se vaahtoaa helpommin. Miinuspuolena on sen nopea kuluminen.
Päätin ostaa vielä pari palaa lisää.

Ensimmäiset kaksi palaa ovat jo kuluneet loppuun neljässä kuukaudessa.
Pari kuukautta per pala on huomattavasti lyhyempi aika kuin marseillepalan kesto, mutta silti sen käyttäminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin shampoo- ja hoitoainepullojen jatkuva ostaminen.

Saippuakauppias

Lapsena lempipalindromini oli saippuakauppias.
Balilla mietin jo hetken tosissani, pitäisikö minun ostaa muutama kymmenen kiloa tuota saippuaa Suomeen myyntiin.
Niiden postittaminen yksitellen ei kuitenkaan olisi ollut järin kannattavaa liiketoimintaa, niin päätin jättää asian toistaiseksi hautumaan.
Ehkäpä löydän jonkun valmiin ekologisia tuotteita myyvän verkkokaupan, joka olisi valmis ottamaan nämä saippuat myyntiin muiden tuotteidensa rinnalle.

Lukijani kyselevät usein luomusaippuakokemuksistani sekä ostopaikoista, mutta kovin vähän Suomessa aikaa viettävänä tunnen kauppojen tarjonnan todella huonosti.
Pistän kuitenkin korvan taakse aina kaikki vastaan tulevat tuotteet ja niitä myyvät putiikit ja yritän muistaa vinkata niistä.

Mikä no poo?

No poo on yksinkertaisimmillaan shampoosta luopumista.
Osa siirtyy pelkkään vesipesuun, osa käyttää palasaippuaa, jotkut ruokasoodaa.
Ekologisten syiden lisäksi no poohon siirrytään myös hiusten kunnon vuoksi.

Kosmetiikkateollisuus on saanut uskoteltua meille, että hiuksia tulee pestä jatkuvasti kemikaaleilla. Valitettavasti shampoo pesee lian lisäksi hiuksista myös luonnolliset öljyt.

Aloitin oman kokeiluni ekologisista syistä, mutta sain kaupan päälle terveemmät hiukset.
Ei takkuja, ei sähköisyyttä, ei rasvoittuvaa päänahkaa, eikä kuivia harottavia latvoja.

Pelkkään vesipesuun kannattaa totuttaa hiuksiaan ajan kanssa.
Muotoilutuotteita käyttävät tarvitsevat kuitenkin jotakin vettä vahvempaa.
Itse en muotoilutuotteita hiuksissani käytä, mutta en silti ole täysin pesuaineettomalle linjalle halunnut lähteä neljänkymmenen vuoden ahkeran shampoon käytön jälkeen.

Nykyään saatan pestä hiukset ekosaippualla kerran viikossa ja välissä pelkällä vedellä.
Jos ei ole kovin kuuma, pärjään muutaman päivän kokonaan ilman pesuakin.
Monille tämä on muutenkin normaali pesurytmi, mutta itse tosiaan olen siirtynyt tähän päivittäisestä shampoopesusta, joten muutos on iso.

Ruokasoodalla pesemistä en ole vielä kokeillut, mutta olen ajatellut tehdä sillä jossakin vaiheessa syväpuhdistuksen.
Yleinen soodapesijöiden ohje on sekoittaa noin puoli teelusikallista soodaa veteen.
Itse koen soodapesun kuitenkin sen verran rajuna menetelmänä, etten halua sitä säännölliseen käyttöön.

Jotkut käyttävät hoitoaineena omenaviinietikkaa, mutta sitäkään en ole vielä testannut.
Moni käyttäjä kuitenkin kiittelee sen poistavan sähköisyyttä, tuovan kiiltoa ja volyymia.
Sen väitetään myös parantavan hiusten karvatuppien verenkiertoa ja edistävän näin hiustenkasvua.

Olen aika uskollinen hyviksi havaitsemilleni tuotteille ja huonona shoppailijana minun on helpoin napata kaupasta aina se tuttu tuote.
Reissuelämässä joutuu kuitenkin hakemaan vaihtoehtoisia tuotteita kun omia suosikkeja ei ole saatavilla. Silti on helpompaa ostaa uudenlainen palasaippua kuin kuskata mukana lasista viinietikkapulloa, saati sitten selvittää esimerkiksi japaniksi mikä purkki kaupassa on ruokasoodaa.
Näinpä sitä sitten on mennyt muutama vuosi erilaisia palasaippuoita testaillen.

Oletko kokeillut no poota?
Kerro kommenteissa omat vinkkisi ja suosikkituotteesi!