Toukokuu 2007
Nara, Japani
Voit myös kuunnella jutun podcastina: Nara ja Aalto
Kohdattuani peuran, päätän vielä vaellella kaupungissa tutkimassa onko siellä muuta elämää.
Talon toisesta kerroksesta kuuluu musiikkia.
Se on ainoa talo, jossa on valot päällä.
Kiipeän kapeat puuportaat ylös
ja löydän pienen paikallisen baarin,
hämärän, tupakansavuisen,
tummine puukalusteineen.
Tilaan oluen ja istun pöytään.
Hetken kuluttua takahuoneessa tikkaa heittäneet nuoret miehet kutsuvat minutkin osallistumaan peliin.
Vastustelen sanoen, etten osaa heittää tikkaa.
Juttelen heidän kanssaan ja osoittautuu, että yksi nuorista on arkkitehtuuriopiskelija, jonka suurin idoli on Alvar Aalto.
En voi enää kieltäytyä pelaamasta, joten päätän rohkeasti yrittää.
Otan yhden tikan ja heitän häränsilmään.
Lokakuun 16. päivä 2015
Nara, Japani
Olen viivyttänyt tämän tekemistä.
Kolmantena päivänä Narassa kävelen lopulta tuttua reittiä,
ohi vanhan hotellini,
kujalle, jolla kohtasin peuran ensimmäisen kerran,
ohi lammen,
kadulle, jolla baari sijaitsi.
Löydän tutut puuportaat.
Katselen rakennusta ulkoa.
Kävelen portaat hitaasti ylös.
Ylhäällä on vastassa uusi kahvila,
vaaleasävyinen, raikas.
Vieras, yksin pöydässä nuokkuva tarjoilija.
En herätä miestä, vaan käännyn vaiti ovelta.
Jotkut asiat on tarkoitettu vain muistoihin.