Julma, julmempi, some

Aiheuttaako some ahdistusta? Syökö se aikasi?
Kun aktiivista someaikaa on eletty viitisentoista vuotta, meistä jokainen lienee pohtinut onko somettamiseen kulutettu aika järkevää.
Ajankäytön hallinta ei silti ole tämän postauksen ydin.
Somesta on tullut paitsi stressaava aikasyöppö, myös uusi kiusaamisen kanava.
– Julma, julmempi, some.

Somepaastot ovat yleistyneet, osa pohtii jo kokonaan somesta luopumista.
Somekin kaipaa minimalismia.

Miksi somepaasto kannattaa

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon vietät aikaa somessa?

Somekanavien selaaminen on oiva prokrastinaation väline. Töiden välttely sujuu mainiosti Facebookin feediä skrollaten tai hauskoja TikTok-videoita katsellen.
Kuinka usein väität, ettei sinulla ole aikaa jonkin itsellesi tärkeän tai hyödyllisen asian tekemiseen? Haluaisit ehkä lukea tai liikkua enemmän, mutta et ehdi.

Ajanpuutteessa tai sen riittävyydessä on kyse ajan priorisoinnista.
Käsi ylös, jos et ole koskaan selannut päämäärättömästi somesisältöjä sen tunnin ajan, jolloin olisit voinut mennä lenkille tai lukea 60 sivua yöpöydälläsi odottavaa kirjaa.
Minä ainakin teen niin ihan liian usein.
Siitäkin huolimatta, että suunnittelen ja vahdin ajankäyttöäni.

Pidän yleensä netin kokonaan kiinni aamupäivisin, jotta voin keskittyä kirjoittamiseen.
Somessa käyn tiettyinä ajankohtina, yleensä iltaisin, kun olen tehnyt päivän tärkeimmät tehtävät. Lisäksi vältän tietoisesti sinne turhaan roikkumaan jäämistä.

Sosiaalinen media on paitsi aikasyöppö, se myös lisää stressiä. Jatkuva sosiaalisuus on kuormittavaa, ainakin meille introverteille. Negatiivinen sisältö taas kuormittaa jokaista.

Jos et tiedosta somen käyttämisen aiheuttamaa stressiä, suosittelen kokeilemaan somepaastoa.
Ihan vaikka vain parin päivän ajan, jos pidempi aika aiheuttaa FOMO-tunteen.

Et jää mistään paitsi, mutta pelko siitä on merkki jonkinasteisesta riippuvuudesta.
Omia tuntemuksiaan kannattaa tarkkailla rehellisesti.

Someminimalismi säästää aikaa, vähentää stressiä ja tuo mielenrauhaa.

Julkaise vain silloin kun huvittaa

Yhä useampi meistä somen parissa työskentelevistä on jo tehnyt päätöksen julkaista vain silloin kuin huvittaa.
Kuulostaako absurdilta, eikö asian pitäisi olla itsestään selvä?

Muistatko kuinka kivaa oli julkaista Instagramiin sen alkuaikoina?
Työmatkalla spontaanisti napattu kuva oravasta, illalla kotona keitetyn perunasopan kuva. Seuraavana päivänä ei tullut vastaan mitään kuvattavaa ja koko Instagram unohtui, kunnes näit taas jotakin hauskaa, jonka halusit jakaa viihdyttämään muitakin.

Vähitellen kuvat muuttuivat silotellummiksi. Tilin kuului kuulemma näyttää yhtenäiseltä väreiltään ja sisällöltään. Perunasopan viereen kuuluu makaronilaatikko, ei orava.
Paitsi että makaronilaatikkokaan ei ollut tarpeeksi hieno.

Algoritmit alkoivat määräillä etenkin meitä somea työssään käyttäviä. – Et saa näkyvyyttä, jos et julkaise joka päivä, kymmentä kertaa päivässä, kuvien lisäksi reelsejä ja stooreja.
Tee enemmän, tee nopeammin! Tuota lisää sisältöä, jotta meillä on alusta jonne myydä mainoksia!

Stop!
Sisällöntuottajat alkavat ahdistua.
Sisällöistä tulee ilotonta pakkopullaa.
On aika ottaa jälleen ohjat omiin käsiin, olla viis veisaamatta algoritmien pakkotahdista ja sisältötyyleistä.

On aika palata autenttisempaan sisältöön, lopettaa kiiltokuvamaailman luominen ja photoshoppaaminen, tehdä pelkkiä kuvia, jos ei videot tunnu omalta jutulta.
Julkaista vain silloin kun huvittaa.

Someminimalisti ei ole kaupallisten somealustoiden orja.

Some kaipaa aitoutta

Meidän someammattilaisten vastuulla on myös seuraajiemme tuntemukset.
Miksi me aiheutamme toisille vähemmyyden tunnetta epärealistisella sisällöllä?
Meillä on mahdollisuus näyttää, että kaikki tämä mitä somessa teemme, on aivan tavallisen ihmisen saavutettavissa, taviksia olemme itsekin.
Sillä me voimme kannustaa, lannistamisen sijaan.
Julkkista voi fanittaa, tavikseen voi samaistua.

Aitous, meikittömyys ja kehopositiivisuuskampanjat ovat nouseva trendi.
Erittäin terve ja tervetullut ilmiö.

En ole silti aivan varma mitä ajattelisin näistä julkkisten päiväni meikittä -kampanjoista, mutta jos ne auttavat rakentamaan aidompaa sosiaalisen median maailmaa, niin oikein mainiota.
Toivon kuitenkin, etteivät nämä jää vain tilapäisiksi mainoskampanjoiksi, vaan aitoudesta tulisi normi.

En muuten ole itse käsitellyt koskaan selfieitäni ja meikkaankin äärimmäisen harvoin, erikseen kuvia varten en koskaan, vaikka ammattikuvaaja olenkin.
Maailmankin haluan näyttävän kuvissani sellaiselta kuin se oikeasti on.
Mitä järkeä siinä olisi, että julkaisisin photoshopattuja kuvia ja aiheuttaisin kuvien paikkoihin meneville matkailijoille suuren pettymyksen, kun taivas ei ollutkaan niin sininen ja vesiputous niin kuohuva kuin kuvissa, joiden perusteella he valitsivat matkakohteensa.

Someminimalisti keskittyy olennaiseen, aitouteen, olemaan oma itsensä ja kannustaa myös muita samaan.

Julma, julmempi, some

Tunnetko tarvetta kommentoida ilkeästi tai ahdistaako muiden ilkeämielinen kirjoittelu? Silloin on hyvä aika sulkea netti hetkeksi ja pitää somepaasto.

Vanha hyvä sääntö on olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Rakentava palaute on eri asia kuin ilkeily.
Emme välttämättä tiedä mitä kirjoittaja oikeastaan tarkoitti. Emmekä voi tietää ruudun takana olevan henkilökohtaista tilannetta ja sietokykyä.

Somekiusaaminen on todellinen ongelma. Ilmeisesti se on myös lisääntynyt tai sitten siihen kiinnitetään nykyään aiempaa enemmän huomiota. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto on totta.
Valitettavasti sitä on myös julma kiusaaminen.
Siinä missä aiemmin kiusattiin koulunpihoilla, nykyään kiusaamisvideoita jaetaan nettiin ja pahennetaan uhrin kärsimystä.

Naapurimaassamme Bosniassa, Republika Srpskan alueella, sattui lokakuussa traaginen tapaus.
Ei. Väärin. Tapaus ei sattunut, vaan sen tekivät aikuiset ihmiset tahallisesti ja tietoisesti.

Eräs nuorukainen meni hakemaan töitä oman paikkakuntansa huoltoasemalta.
Aikuiset työntekijät kokivat jostakin syystä tarvetta pilkata poikaa työhaastattelussa.
Julma ivailu myös videoitiin ja video jaettiin nettiin.
Myöhemmin samana päivänä pojan isä löysi hänet kotoa itsensä surmanneena.

Somekiusaaminen ei aina johda vakaviin seurauksiin, mutta tahallinen pahan mielen aiheuttaminenkin on jo riittävä syy pysähtyä miettimään miksi me ihmiset olemme niin julmia toisillemme.
Sometauko olisi paikallaan monelle ja meistä jokaisen pitää puuttua kiusaamiseen silloin kun sellaista havaitsemme.
Se ei riitä, että emme itse kiusaa. Toistan: meidän pitää puuttua kiusaamiseen kun sellaista havaitsemme. Somessa, koulujen pihoilla ja työpaikoilla.

Someminimalismiin kuuluu toisten arvostaminen ja toisten elämäntapojen arvostelun välttäminen.

Mitä jos toteuttaisimme yhdessä someminimalismia?

Vähemmän on enemmän somessakin.
Vähemmän ajan tuhlaamista, vähemmän stressiä, ennen kaikkea vähemmän kiusaamista.
Enemmän laatua, aitoa, hyödyllistä, auttavaa ja kannustavaa sisältöä.