Black Friday, valitako musta perjantai vai valkoinen tulevaisuus?
Viime perjantaina Suomessakin vietettiin suurta juhlaa, Jenkkilästä rantautunutta kulutusjuhlaa, jota Black Fridayksi kutsutaan.
Miksi me vietämme mustaa perjantaita?
Kovin ovat masentavan mustia marraskuut pohjolassa muutenkin, mutta onpahan meille suotu vielä yksi mustaakin mustempi perjantai.
Yhdysvalloissa Black Friday seuraa marraskuun neljäntenä torstaina vietettävää kiitospäivää. Kiitospäivää on juhlittu jo 1700-luvun lopulta, pääasiassa sadonkorjuun päättymisen juhlana. Juhlallisuuksiin kuuluu paraateja, uskonnollisia elementtejä, kuten kirkossa käymistä.
Juhlinnan huipentaa kiitospäivän illallinen, joka koostuu paikallisista perinneruuista päätähtenään usein kokonainen kalkkuna.
Päivään liittyy myös hyväntekeväisyyden harjoittamista: Järjestöt keräävät ja lahjoittavat ruokakasseja vähempiosaisille kiitospäivänä, kuten Suomessa jouluisin.
Täydellä mahalla on hyvä valmistautua seuraavaan juhlaan
Kiitospäivää seuraava perjantai on avannut jouluostoskauden jo viime vuosisadan puolivälistä alkaen. Black Fridayn nimellä se tosin on tunnettu yleisesti vasta viime vuosikymmeninä.
Sadonkorjuujuhlia on vietetty aina ja iänkaikkisesti myös Euroopassa, mutta suuri amerikkalaistyyppinen kulutusjuhla on levinnyt vanhalle mantereelle vasta hiljattain.
Välillä tuntuu siltä, että joulua valmistellaan yhä aiemmin ja tonttulaulut alkavat soida tavarataloissa lähes juhannuksesta lähtien.
Sama on tapahtumassa myös Black Fridaylle, joka avaa Yhdysvaltain joulumyyntisesongin.
Alunperin tämä yhden päivän ostosralli alkoi venyä joitakin vuosia sitten yli viikonlopun ja kilpailussa pärjätäkseen osa nettikaupoista on ottanut varaslähdön jo kiitospäivän puolella. Kivijalkakaupatkin ovat avanneet oviaan keskiyöllä torstaisen kiitospäivän vaihtuessa mustaksi perjantaiksi.
Hysteeriset ostosbileet ovat venyneet ensin viikon mittaisiksi, sittemmin kahdeksi viikoksi ja näinpä juuri eilen erään yrityksen mainostavan kokonaisen kuukauden kestävää Black Friday -alennusmyyntiä.
Black Friday on ollut Yhdysvalloissa vuoden kiivain shoppailupäivä jo ainakin viidentoista vuoden ajan. Rajoitetuilla alennuskampanjoilla on pidetty huoli siitä, että väki löystyttää kukkaronnyörinsä jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Osta tänään! Paljon suosikkituotteita puoleen hintaan! Rajoitetut erät!
Ennen kuin kuluttaja ehtii pohtia, tarvitseeko lapsi kaikki 89 joululahjaksi toivomaansa lelua vai riittäisikö viisi, iskee paniikki.
Miten selitän lapselleni, että pukki ei tuonutkaan tämän vuoden muotileluja?
Entä jos suosituimmat loppuvat?
Entä jos se kaikkein tärkein loppuunmyydään?
Entä jos puolisoni ainoa lahjatoive katoaa kaupoista ennen kuin ehdin visaa sanoa?
Paras toimia heti.
Ja onhan nyt hyvät alennusmyynnitkin.
Tämä härpäke maksaa nyt vain ysiysi, olihan se normaalisti ainakin…102? 103?
Onko siis mikään yllätys, että kauppojen ovisaranat laulavat näinä aikoina.
Mainontaa tulvii ovista ja ikkunoista.
Sitä on käytännössä mahdoton välttää, jos lukee kertaakaan sähköpostinsa tai käy vaikkapa Facebookissa marraskuun viimeisinä päivinä.
Ei ole ihme jos viimeistään sadankahdennenkymmenennen 80% alennuksesta kertovan mainoksen kohdalla sortuu, vaikkei olisi erityisen taipuvainen heräteostoksiin.
Saati sitten jos on.
Miksi alennuskampanjoissa kehoitetaan toimimaan heti?
Mikä on siis helpoin tapa välttää sortumista näihin tarjouksiin? Eikö ole vain järkevää keskittää ostokset alennusmyynteihin?
Aleostoksia puolustetaan usein sillä, että saa halvemmalla jotakin, jota tarvisi muutenkin ostaa.
Valitettavan usein alennuskampanjat saavat meistä jokaisen tekemään harkitsemattomia päätöksiä ja ostamaan jotakin tarpeetonta.
Rajoitetun ajan voimassa oleva tarjous pakottaa tekemään nopean päätöksen.
Toisin sanoen harkitsemattoman päätöksen.
Rajoitettu tuotteiden kappalemäärä lisää painetta: vaikka tuotetta olisi saatavilla mainittuun hintaan 48 tunnin ajan, niin nopeat syövät hitaat.
Jos et tee ostopäätöstä heti, saatat jäädä ilman.
Siinä on koko homman juju.
Tarjoukset toistuvat. Niitä on vähintään muutaman kuukauden välein samastakin tuotteesta.
Siitäkin huolimatta nämä ”ainutkertainen”, ”rajoitettu” ym. muut sanat mainostekstissä saavat meidät uskomaan, että tuote on todellakin ostettava juuri nyt, ettemme menetä jotakin ainutlaatuista tilaisuutta.
Rajoitetulla kappalemäärällä varmistetaan, ettet jää miettimään koko tarjouksen voimassaoloajaksi ja lopulta unohda koko tarjousta.
Mikäli tarjousaikaa on jäljellä 48 minuuttia, on todennäköistä, että kuluttaja tarttuu kiinni harkitsematta.
Jos taas kuluttaja törmää tarjoukseen, kun sen voimassaoloaikaa on jäljellä lähes täydet kaksi vuorokautta, hän saattaa jäädä miettimään tuotteen tarpeellisuutta.
Pitää siis lisätä höyryä kattilaan kertomalla, että 48 tunnin alennus on voimassa vain niin pitkään kuin tuotteita riittää.
Niitä saattaa olla jäljellä vain muutamia kappaleita ja juuri yksi lisäsi kyseisen tuotteen ostoskoriinsa.
Varmuuden vuoksi on vieläpä ostettava vähintään kaksi kappaletta vaikkapa sitä shampoopulloa, halvalla kun saa. Kauppa siirtää näppärästi varastojaan kotiisi.
Nerokasta. Kaupan kannalta.
Samaan aikaan sinä iloitset kuinka halvalla sait.
Ja hetken kuluttua ihmettelet mihin kaiken tavaran säilöt.
Jonkin ajan kuluttua heität roskikseen pilaantunutta tai muuten vain tarpeetonta.
Kenties se lohduttaa, että se hävikki maksoi vain puolet normaalihinnasta…
Pahimmillaan kivijalkakauppojen alennusmyynnit ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin.
Kilpailu tarjoustuotteista on aiheuttanut kauppoihin jonottajille ja tarjoustuotteista taisteleville vammoja ja useita ihmisiä on jopa kuollut tässä ostostaistelun tuoksinassa.
Eettisen markkinoinnin rajanvetoa
Omakin sähköpostini on tulvinut Black Friday -tarjouksia.
Vaikka minulle ei tule kauppojen uutiskirjeitä, sain silti kymmeniä eri kampanjoista kertovia viestejä.
Teen kumppanuusmarkkinointia matkablogini ja yritykseni blogin puolella. Mainostan lähinnä aineettomia palveluita.
Vinkkaan esimerkiksi eri kohteiden majapaikoista ja ammatillista osaamista edistävistä koulutuksista, – erilaisista palveluista, joita itsekin käytän.
Monet kumppaneistani toimivat affiliatealustoilla, joiden kautta sadat yritykset etsivät yhteistyökumppaneita.
Näiden alustojen uutiskirjeiden kautta saan tietoa yhtä monen yrityksen huikeista alennuksista. Black Fridayn aikaan ja muulloin.
Omillakin kumppaneillani oli mahtavia tarjouksia.
Pohdin pitkään kerronko niistä lukijoilleni. Ajattelin, että petänkö heidät, jos en kerro, että tämän palvelun saisi nyt huomattavasti normaalia edullisemmalla hinnalla.
Lopulta päätin, etten mainitse yhdestäkään tarjouksesta.
Vaikka usein jaankin tietoa erilaisista alennuskampanjoista, otaksuin, että Black Fridayn huumassa joku, – tai aika moni, – saattaisi ostaa jotakin, jota ei tosiasiassa tarvitse.
Kun kirjoitan pitkäaikaisen kumppanini alennuksesta jonakin muuna aikana, siihen tarttuu useimmiten sellainen lukijani, joka on pohtinut hankintaa jo pitkään.
Hän on kenties halunnut osallistua jollekin kurssille, mutta kokenut sen hiukan liian kalliiksi omalle lompakolleen.
Tällaisessa tilanteessa kerran tai pari vuodessa vastaantuleva tarjous auttaa lukijaani saamaan tuotteen, jonka hankintaa hän on harkinnut jo kenties vuoden tai pari.
Paino sanalla harkinnut.
Majoitusvarauskumppaninikin tarjosi 30% alennusta.
Nyt ei kuitenkaan ole hyvä aika matkustaa, joten en halua kannustaa siihen alennuksen avulla.
Kirjoitan säännöllisesti matkablogiani myös näin pandemia-aikana, – vihdoinkin on aikaa purkaa menneiden matkatarinoiden kirjoitussumaa.
Haluan kuitenkin jakaa tietoa, joka auttaa suunnittelemaan matkoja jonnekin sinne hamaan tulevaisuuteen. En halua myydä harkitsemattomia äkkilähtöjä, yhtä vähän kuin haluan ihmisten ostavan turhia tavaroita.
Osta heti nyt -viestillä antaisin signaalin, että mielestäni on ihan ok matkustaa, koronasta viis.
Toisaalta voisin aiheuttaa myös pettymyksiä: Entäpä jos tänään ensi maaliskuulle varattu matka peruuntuisikin?
Ja kyllä, mainostan jonkin verran myös tuotteita täällä Minimaattorinkin puolella.
Myynnin maksimoimisen sijaan pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että vinkkaan ainoastaan tuotteista, joita olen itse testannut ja hyviksi havainnut.
Annan vinkin korvaavaksi vaihtoehdoksi jollekin aiemmin säännöllisesti käytetylle tuotteelle, mutta en halua kenenkään innostuvan hamstraamaan jotakin tarpeetonta.
Olen myös vuosien pohdinnan kautta päätynyt lopputulemaan, että vaikka kuinka extrememinimalisti itse olisinkin, en voi vaatia muita vähentämään kuluttamistaan.
Kulutusvalintoja tehdään peiliin katsomalla.
En voi paasata oppejani tai olettaa, että kolmekymmentä vaatetta olisi jollekin riittävä määrä, vaikka itselleni riittää puolet siitä.
Voin silti vinkata ekologisemmista vaihtoehdoista.
Yhtenä esimerkkinä toimii entisen shampoo- ja hoitoainelotraaja-minän kasviöljysaippuatestit.
Siitä on jo viisi ja puoli vuotta kun olen viimeksi ostanut shampoota.
Alkuvaiheessa luomupalasaippuakirjoitukseni herättivät epäilyksiä, sittemmin kiitoksia ja nyt palasaippualla hiusten peseminen on jo normaalia.
Tuskin pätkääkään sen vuoksi, että minä siitä kirjoitin, vaan sen vuoksi, että överikuluttaminen oli jo saavuttanut lakipisteensä ja heiluri alkoi kääntyä toiseen suuntaan.
Useampi kaipasi kokemuksia vähemmällä purkkiarmeijalla ja vähemmällä muulla tavaralla elämisestä.
Mainoksissa viehättävät ihmiset heiluttelivat edelleen hyvinvoivia (brändishampoolla) vastapestyjä hiuksiaan ja herättivät seksuaalista kiinnostusta sivullisissa katsojissa.
Onko ihme, että osa mietti, voiko kunnollisen hygieniatason säilyttää ilman shampoopesua?
Harkitsevan(kin) kuluttajan ansat
On aivan mahdollista, että sinniteltyäsi jo pidempään hajoamispisteessä olevan läppärisi kanssa, saatat säästää satoja euroja odottamalla marraskuun Black Friday -tarjouksia.
Toisaalta saattaa myös käydä niin kuin itselleni kävi lokakuussa: Tiedossa oli, että läppärini laturi hajoaa pian. Se oli jo oireillut pidempään.
Itse läppärikin on jo kahdeksanvuotias, eikä välttämättä enää jaksa sen maailmankiertämistahdilla kovinkaan pitkään.
Macin laturit ovat suhteettoman kalliita, joten päätin sinnitellä vanhan kanssa niin pitkään kuin mahdollista.
Luonnollisesti laturi sanoi kirjaimellisesti itsensä irti virtapiuhastaan juuri sellaisena päivänä, kun en voinut mitenkään venyttää uuden hankintaa töiden vuoksi.
Kaupat olivat auki vain tunnin verran, joten käytettyä tai edullista vaihtoehtoa ei ollut aikaa etsiä. Omppukauppaan ja 113 euron laturi mukaan. Auts. Toivottavasti kone kestää vielä pitkään…
Hankinta olisi siis tässä tapauksessa kannattanut tehdä jo aiemmin. Tai etsiä sähkäri korjaamaan piuha. Siis jo kuukausia aiemmin. Tai edes joitakin päiviä.
Mutta ne Black Friday -alennukset. Oletetaan, että sinulle ei käy läppärisi kanssa samoin kuin minulle sen virtapiuhan kanssa, vaan puoli vuotta kenkkuillut koneesi todellakin näkee vielä seuraavan marraskuisen mustan perjantain.
Olet selvittänyt ennalta edullisimmat tarjoukset.
Se ei ole vaikeaa, joka tuutista tulvii ennakkoilmoituksia alesta.
Tiedät millä kellonlyömällä tarvitsemasi tuote tulee myyntiin.
Kirjaudut verkkokauppaan juuri samalla minuutilla kun ale alkaa.
Klik ja laite siirtyy ostoskoriin.
Mutta vieressä on toinen, jossa olisi vielä suurempi alennus. Se on kyllä vähän kalliimpi, mutta alennusprosenttikin on isompi.
Pitäisikö sittenkin ostaa se?
Päätös on tehtävä nopeasti, laitteita on tarjolla vain sata kappaletta tällä hinnalla.
Lopullisessa hinnassa eroa on vain 80 euroa. Lopulta aika pieni ero.
Onhan se kone tehokkaampikin.
Vaihdat tuotteen ostoskoriin.
Mitäs kuvia täällä sivun alalaidassa on..?
”Muut tämän tuotteen ostaneet ovat ostaneet myös nämä lisätarvikkeet.”
Ahaa, katsotaanpa.
Vastamelukuulokkeet. Ne olisi kyllä kätevät.
Kyllähän mulla on jo kuulokkeet, mutta vastamelukuulokkeet, eikös ne ole paljon paremmat.
Työkaverikin sanoi, että etätöitä tehdessä on kätevää kun saa blokattua lasten leikin tuoksinan äänet pois.
Mitähän merkkiä se suositteli?
Valitaan nyt varmuuden vuoksi laatumerkki, kestävät sitten ainakin pitkään.
Eihän nämä ole tarjouksessa, mutta on näistä kuitenkin paljon hyötyä.
Ai mutta tosiaan, nyt kun toimisto on kotona, niin tarvisikohan varmuuden vuoksi ostaa myös ulkoinen kovalevy. Kaikista tärkeistä tiedostoista on hyvä olla riittävästi varmuuskopioita, jos en saakaan kotiverkolla aina yhteyttä firman intranettiin.
Sehän on ainoastaan järkevää.
Apua, kello käy!
Nyt on pidettävä kiirettä tai en saa edes sitä läppäriä!
Äkkiä nyt kaikki tuotteet koriin ja kassalle!
Mutta nyt tässä on vain tylsiä työvälineitä, kai sitä voisi katsoa vielä itselle jotain pientä kivaa…
Kauppias ei tarjoa tuotetta nettohinnalla hyvää hyvyyttään. Se kate tulee kaikesta siitä muusta, jota ostoskoriin napsimme, tapahtui se sitten verkossa tai kivijalassa.
Me kaikki tiedämme tämän, mutta silti sorrumme siihen, yhä uudelleen.
Paikka kaikelle -blogin Ilana kysyi Instagram-postauksessaan ”Käsi sydämelle, kuinka usein todella onnistut ostamaan vain aidosti tarvitsemasi alennustuotteen?”
Ilana myös viittasi postauksessaan tutkimuksiin, joiden mukaan normaalihinnalla tavaraa ostavat kuluttajat käyttävät vähemmän rahaa, kuin tarjouksia metsästävät.
Jos ostamme normaalihinnalla vain sitä, mitä aivan aidosti tarvitsemme, emmekä luo mainosten perusteella tarpeita, joita meillä ei ole aiemmin edes ollut, säästämme paitsi rahaa, niin myös ympäristöä.
Musta perjantai vai valkoinen tulevaisuus?
”Kiinarihkamaa” työnnetään maailmaan kiihtyvällä tahdilla. Kotiin kannettu pieni paketti tuntuu viattomalta. Jos ostettu tavara osoittautuukin turhakkeeksi, niin voihan sen myydä kirppiksellä. – Sieltä kirppariltahan muutenkin ostan pääasiassa kaikki tarvitsemani tuotteet.
On helppo unohtaa alipalkattu tehdastyöläinen, luonnonvarojen tuhlaus ja ilmansaasteet, joiden keskellä varsin iso osa maailman väestöstä tänä päivänä elää.
Parin euron ostos ei tunnu kovin suurelta pahalta.
Eikö se kuitenkin ole pahempaa, että lentää kaukolomalle, kuin ostaa lentorahdatun pikkutilpehöörin?
Eikö kotimaisesta kivijalkaputiikista ostettu tavara kuitenkin tue suomalaista yrittäjyyttä?
Aivan samoihin asioihin sorrun itsekin.
Ostan vähän, ostan vain tarpeeseen, olen jopa aliostaja, joka keksii keinot pärjätä sillä mitä omistan, vaikka se johtaisi äärimmäisyyksiin ja naurettavuuksiin asti.
Muutama viikko sitten hankin flunssan, koska en ole vieläkään saanut ostettua muutaman vuoden harkinnan jälkeen villatakkia.
Olen myös kaivannut pitkään jotakin härpäkettä, jolla saisin kurittomat kiharani pysymään pois naamalta läppärin ääärellä istuessani.
Tuolla flunssanhankintareissulla kävelin näin kaupan, joka myi erilaisia hiustarvikkeita.
Kävelin ohi. Pysähdyin.
Totesin itselleni, että montakos vuotta ajattelit vielä tuskailla silmille valahtavia hiuksia, ennen kuin saat ostettua sen pikkujutun.
Peruutin takaisin ja ostin hiuspannan.
En kysellyt alkuperää, en hintaa.
Kassalla selvisi tuon muovinpalan maksavan vajaan euron verran.
Kolme viikkoa ja panta katkesi.
Tuossa se on lojunut pari päivää lipaston nurkalla pohtiessani voisiko sen teipata tai muuten vain liittää kasaan.
Mieluummin olisin maksanut kymppejä kestävästä tuotteesta.
Älä osta mitään
Älä osta mitään -päivää vietetään yhtä aikaa Black Fridayn kanssa, vastaiskuna sille.
Minimalistina itseäni hirvittää sekin: Älä osta mitään –päivä.
Entäpä ne kaikki muut 364 päivää?
Entäpä jos älä osta mitään-päivä olisi myös tänään, sekä huomenna?
Mitäpä jos älä osta mitään -päivä olisikin jälleen se normaali?
Ostettaisiin vain silloin kun ihan aidosti tarvitaan jotakin.
Mitäpä jos valitsisimme mustan perjantain sijaan valkoisen, puhtaamman tulevaisuuden?
P.S. Vaikka olen minimalisti, olen myös journalisti, jolla on yrittäjäkokemusta viestintäalan lisäksi maahantuonnissa, sekä koulutusta mm. logistiikka-alalta ja markkinoinnista.
Olen työskennellyt 89 maassa ja sitä myöten tuhonnut merkittävissä määrin ilmakehää lentämällä eri maiden välillä.