Ostot & poistot – tilinpäätöskertomus vuodelta 2018

ostot & poistot

Hammastahnatuubia tulee ja menee.
Salakavalasti kertyy jotain pientä sieltä sun täältä, vaivihkaa kotiin pyrkivää ilmaista tavaraa…

Olen pitänyt kirjaa kaikista hankkimistani tai saamistani ja poistamistani tavaroista jo useamman vuoden ajan.
Näin hahmottaa omia kulutustottumuksiaan.

Olen aliostaja.
En saa hankittua edes niitä oikeasti tarpeellisia tavaroita.
Keksin tekosyitä.
Erityisesti vaatteiden kohdalla: Kyllä talvellakin voi kulkea hameessa, jos ei omista housuja.
Just joo…

Siltikin huomaan kirjauksissani tiettyjä menoeriä, joista voisi tinkiä pienten elämänmuutosten avulla.
Saattaisin ehkä voida luopua ihovoiteista, jos oppisin syömään tarpeeksi kalaa ja muita hyviä rasvoja, jottei ihoni olisi aina rutikuiva. (Kunpa niitä olisi kaikkialla myös helposti saatavilla).
Taannoin joku lukijani kommentoikin, että ostan hillittömästi huulirasvaa.

Toisaalta esimerkiksi japanilaisten hotellien hammasharjat ovat usein niin laadukkaita, että keräilen ne mielelläni mukaan seuraavan vuoden tai parin tarpeiksi – tai seuraavaan Japaniin palaamiseen asti.

Ihovoiteista, huulirasvoista ja hammastahnoista kertyy siis itselläni eniten ostoja ja poistoja.
Isoja hankintoja ja poistoja tulee vähemmän, lähinnä kun jokin vaate tai laukku hajoaa.

En kirjaa ruokia, vessapapereita tai lääkkeitä.
Sen sijaan merkitsen ylös kaikki muut ostokseni, sekä myös lahjaksi saadut esineet ja kaikki ilmaiseksi saamani tuotteet.

Miksi saadut:
Vaikka ostaisi vähän, tavaraa voi silti kertyä:
Jos otat mukaasi kaikki ilmaiset messukynät ja heijastimet, haalit huomaamattasi nurkkiisi paljon tavaraa.

 

Yksi sisään, kaksi ulos

Karsimisen sijaan kannattaa ennemminkin kiinnittää huomiota vaivihkaa sisääntulevan tavaran määrään.

Aikoinaan miniasuntoon muuttaessani asetin itselleni säännön:
Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden kahden vanhan on poistuttava.

– Pohdi haluatko sittenkään niitä ihania uusia kenkiä, jos sinun pitää luopua kahdesta parista.
Tai edes yhdestä.

Viimeiset pari vuotta kului pienen repun varassa.
Tavaraa oli vain se kaikkein tarpeellisin ja välttämättömin.

Kun hammastahna loppui, sen tilalle ostettiin uusi.

Reppuun ei olisi mahtunut yhtäkään uutta esinettä luopumatta vanhasta.
Kun omistaa vain juuri sen minkä tarvitsee, – ja minkä pystyy mukanaan kantamaan, henkisesti tai fyysisesti -, ei tee mieli ostaa uutta vanhan kustannuksella.
Uusia varvastossuja ei tee mieli, jos tietää joutuvansa luopumaan sadetakista saadakseen tossut mahtumaan reppuun.

Elämäni on poikkeuksellista, tiedän.
Repun varassa eläminen on hyvin extremeä, mutta sama toimii kiinteämmässäkin elämäntavassa.
Kyllä ne kodin seinätkin tulevat lopulta vastaan:
– Haluatko täpötäydet kaapit.
– Haluatko ostaa aina isomman kodin varastoidaksesi lisää tavaraa.

En pidä erillisiä ostolakkoja.
Ostan sitä mukaa kun jotakin tarvitsen, ja luovun, kun jokin loppuu tai hajoaa.
En halua ostaa tavaraa varastoon.
Ostan vähän, mutta laadukasta ja pitkäikäistä.

Ostoksiani määrittelee silti myös paikat, joissa olen.
Minulla on vakipaikkoja, joista ostan tiettyjä tuotteita.

 

Muutamat maat tekevät tilastopiikin

Viime vuonna tuli käytyä niistä jokaisessa.

Japanissa on pari suosikkikauppaani, joihin keskitän monia ostoksiani muistivihoista vaatteisiin.
Ranskasta ostan aina marseille-saippuaa. (Käytän ainoastaan marseillea hiustenpesuun).
Kengät ostan pääosin Italiasta, koska sieltä löytyy omaan lestiini ja tyyliini sopivia, sekä ennen kaikkea laadukkaita jalkineita.
Viime kesänä sain hankittua italiasta paidan ja laukun, jälkimmäisen bongasin odottamassa minua kaupan portailta.

Suurin osa vaatteistani on ostettu näyteikkunoilta. Aliostajan kun on vaikea saada itseään sisälle kauppaan, ellei sattumalta ohikulkiessa löydä ikkunalta sitä tarvitsemaansa tuotetta.

Kauan sitten vaelsin yksien sandaalien perässä Venetsian katuja monta päivää.
Ihailin niitä suljetun kaupan ikkunan takana.
Lopulta putiikki oli auki.
Sain viimeisen parin.
Juuri ne ikkunalla olleet.
Nuo sandaalit kestivät kovassa käytössä kymmenisen vuotta.

 

Kauan sitten vaelsin yksien sandaalien perässä Venetsian katuja monta päivää.
Venetsialaiset sandaalit

 

Japani; tavarataivas tai -helvetti

Ei se, mitä ostaa, vaan mitä saa:
Japanissa kadulla kävellessä sinulle tarjotaan nenäliinapaketteja.
Kun yövyt japanilaisessa hotellissa (tai vaikka halvassa hostellissa), saat joka päivä ainakin uuden hammasharjan, -tahnan, saippuan, tohvelit, suihkumyssyn, partahöylän, partavaahtoa, pumpulipuikkoja, kamman ja muutaman hiuslenkin.

Toki myös setin erilaisia pyyhkeitä ja kylpytakin, mutta niitä ei sentään (onneksi) ole tarkoitettu kotiinvietäviksi.

Japanilaiset kotimaanmatkailijat ostavat kolmen päivän lomillaan paljon pientä matkamuistorihkamaa.
Sitä myydään kaikkialla temppeleiden edustoilta luontokohteisiin.
Japani tuntuu toisinaan yhdeltä suurelta ostoskeskukselta.

Japanilaiset pesevät hampaansa jokaisen aterian jälkeen.
Jos et usko, käväise japanilaisen suurkaupungin metroaseman vessassa lounasajan loppuvaiheilla. Pesualtaiden äärellä on rivi vimmatusti hampaitaan harjaavia japanilaisia.
Aivan varmasti hyvä asia suuhygienian kannalta, mutta ehkä sitä samaa harjaa voisi käyttää kuukauden, eikä heittää pois jokaisen käyttökerran jälkeen…

Näiden kertakäyttöhammasharjojen laatu on niin hyvä, että olen päätynyt keräilemään kaikki tarjotut mukaani.
Koska käyn Japanissa säännöllisesti, en edes muista koska olisin viimeksi joutunut ostamaan uuden hammasharjan.

Japanissa muutun itsekin jonkin sortin hamsteriksi: Otan siis mukaani kaikki tarpeelliset tuotteet japanilaisista majapaikoista, mutta jätän jälkeeni ne, joille en keksi käyttöä lähitulevaisuudessa.

Vaikket ostaisi juuri mitään, viisitoista hotelleista mukaanotettua hammasharjaa ja sama määrä minikokoisia hammastahnatuubeja tuplaa äkkiä vuodessa hankitun tavaran kokonaismäärän.

Ihan ok, kun oikeasti käyttää ilmaistavarat pois, mutta kannattaa miettiä ovatko ne kaikki tarpeellisia.
Siksi suosittelen kirjaamaan ylös myös ne tavarat, joista et ole maksanut, mutta olet kotiisi kantanut.

 

Tilastopiikkimaa toiseen suuntaan

– Se on armas kotimaani Suomi.

Lähdimme pari vuotta sitten siippani kanssa puolen vuoden reissuun kuvitellen palaavamme rakkaaseen kotiimme.
No, elämä heittelee ja työttömyys iskee.
(kuten puolisolleni kävi kesken vuorotteluvapaan seitsemäntoista saman työnantajan palveluksessa työskennellyn vuoden jälkeen).

Jäimme maailmalle, koska ei meillä olisi enää ollut varaa asua kodissammekaan.
Ei sillä, ettenkö olisi aina halunnutkin tätä minimalistista reissuelämää, nimenomaan olin.

Siitäpä sitten uudisraivaajamaisin ottein tyhjentämään kotiamme, josta emme olleet kuvitelleet luopuvamme. Nämä tavarat lähtivät matkaamme.

Oli kyllä asunto, mutta se piti vuokrata ja tyhjentää kokonaan vuokralaisia varten.
Näinpä vuoden 2018 tilastoissa näkyy runsaasti poistoja ajoittuen Suomen visiitteihimme.

 

Jaan tämän 2018 vuosilistaukseni kahteen osaan:
Julkaisen seuraavassa postauksessani kuukausittaiset ostoni ja poistoni, sekä yhteenvedon, inspiroimaan sinua omissa kulutuspohdinnoissasi.

Mainokset

5 thoughts on “Ostot & poistot – tilinpäätöskertomus vuodelta 2018

  1. Petra sanoo:

    Näitä juttuja on todella mielenkiintoista lukea. En ole minimalisti, mutta nuuka ja kammoan liikaa tavaraa. On kiva lukea miten analyyttisesti havainnot kulutukseen ja omistamiseen liittyviä asioita.

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Kiitos paljon! Sinänsähän ei ole edes tarpeen määritellä, saati lokeroida itseään. Oleellisinta on tunnistaa oma suhtautumisensa eri asioihin, kuten kuluttamiseen, tiedostaa mikä on itselle sopivasti ja mikä tekee hyvän olon.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s