Uskomukset vapauden esteenä & pienituloisena unelmien perässä maailmalle

Unelmien perässä maailmalle

”Downshiftaajat ovat kaikki menestyjiä, jotka jäävät lepäämään laakereilleen, kunhan ovat keränneet vähintään ensimmäisen miljoonansa.”

”Minäkin haluaisin vähentää työtuntejani, mutta minulla ei ole tarpeeksi rahaa.
Muuttaisin ulkomaille ja pitäisin pitkiä lomia passiivisten tulojen varassa, jos minulla olisi riittävästi pääomaa.”

”Sitten kun voitan lotossa, niin…”

Kuulostaako tutulta?
Ajatteletko ettet voi toteuttaa unelmaasi vapaammasta elämästä ja kenties passiivisista tuloista ennen kuin olet rikastunut ja hankkinut paljon varallisuutta?

Et ole yksin ajatustesi kanssa.
Tämä on varsin yleinen uskomus, mutta onneksi vain uskomus.
Totta puhuen aika moni menestyvä ihminen ei uskalla jäädä lepäämään rahasalkkunsa päälle, vaan painaa liikaa töitä pitkälti yli eläkeiän.

Pienistä tuloista taas ei ole varaa nipistää yhtään, kun kaikki menee kädestä suuhun.
Paitsi että on.
Anna kun selitän; kun olet tottunut pärjäämään pienillä tuloilla, osaat sopeuttaa kulusi uusiin hyvinkin pieniin tuloihisi ja pärjäät sen vuoksi hyvin vähemmilläkin työtunneilla.
Toisin kuin luksuselämään tottunut.

Downshiftaamisesta ja passiivisten tulojen varassa elämisestä on tullut jopa pienoinen muoti-ilmiö viime vuosina.
Netti pursuaa e-oppaita siitä miten sinäkin voit tehdä oman e-oppaan ja rikastua.
Valitettavasti totuus on, että suuri osa näistä oppaista kasvattaa ainoastaan niiden tekijöiden passiivisia tuloja.
Hyvä heille, mutta on eri asia löytää joukosta se opas, joka auttaa juuri sinua tavoittamaan oman unelmasi.

Nomadielämäni kautta törmään jatkuvasti näihin oppaisiin ja rikastumislupauksiin, joiden turhat takuut saivat kirjoittamaan tämän postauksen.

Ja ei, en myy tässä sinulle mitään, vaan haluan kertoa sinulle kuinka voit saavuttaa omat unelmasi ilman yhtäkään opasta ja ilman isoa pankkitiliä.
Juuri niin kuin olen itsekin tehnyt.

Älä ymmärrä väärin; tiedän joitakin todella päteviä asiantuntijoita tällä saralla ja voin myös suositella (ja olen suositellutkin) esimerkiksi kirjoja ja kursseja, jotka tekevät tiestäsi kohti vapautta vähemmän kivikkoisen kuin se on itselläni ollut.
Viime aikoina olen osallistunut näihin koulutuksiin itsekin tasoittaakseni tietäni.
– Olisipa aikoinaan ollut yhtä helposti löydettävää tietoa aiheesta!

Mutta.
Et tarvitse paljon rahaa, tarvitset uskoa itseesi.
Joskus omien väärien uskomusten kumoaminen vaatii ulkopuolisia neuvoja, vaikkapa niitä opaskirjoja, sparraamaan kohti sitä omannäköistä elämää.
Samasta syystä kirjoitan tätä blogia: toimiakseni esimerkkinä sille, että kuka tahansa voi toteuttaa unelmiaan, olipa lähtökohdat mitkä tahansa.
(Vähintään nyt Suomessa kasvanut perusterve ihminen, but you got the point).

Kokemus luo uskoa

Olen kertonut aiemminkin, että tein aikoinaan yrittäjänä 60-100 tunnin työviikkoa.
Pelkäsin muiden korvaavan minut ellen vastannut heti puhelimeen ja meileihin.
Totta puhuen alallani journalistina oli sen verran hektiset aikataulut, että ihan oikeasti menetin joskus työkeikan vain sen vuoksi, etten ottanut kännykkää mukaan vessaan.
Soitin asiakkaalle takaisin muutaman minuutin kuluttua ja tämä totesi, että koska et vastannut heti, soitin jo toiselle. Jaha.

Silloin se tuntui kurjalta.
Olisin tarvinut senkin työkeikan.
Kalenteri oli täynnä, mutta tulot pienet.
Pohdin kuitenkin asiaa ja oivalsin, ettei tuo ollut ihmisarvoista elämää.
En voisi elää loppuelämääni ollen valmiudessa 24/7. Tehden rakastamaani työtä pelko persauksissa, miettien saanko enää ikinä seuraavaa keikkaa.

Alani palkkiotaso ei ole sellainen, että sillä olisi rikastunut ikinä, paitsi jos olisi oppinut kloonaamaan itsensä. Jollakin tasolla kohtuullisille (joskaan ei koulutusaikaa vastaaville) tuloille oli kyllä mahdollista päästä niillä todella suurilla työtunneilla, mutta rakaskin työ alkaa maistua puulta, jos muulle elämälle ja omille projekteille ei jää koskaan aikaa.

Olin ollut materian suhteen minimalisti jo nuoresta alkaen, mutta hektinen työelämä oli kaukana minimalistisesta elämäntyylistä.
Asiaan piti saada muutos.

Yrityksen lainat oli jo maksettu.
Riitti kun tuloilla saisi maksettua miniasunnon asuntolainan ja ostettua ruokaa.
Uusia bisnesideoita alkoi syntyä.

Perustin pari täysin eri alan yritystä yhdessä muiden kanssa.
Otin velkaa, opiskelin uutta.
Näistä kokeiluista käteen jäi se lyhyt tikku.
Ja velkaa.

Palasin takaisin ensimmäisen yritykseni pariin.
Vietin muutaman kuukauden Japanissa tehden omaa projektiani pienen (osan matkakuluista kattavan) apurahan ja lainan turvin.
Se oli ollut monivuotinen haaveeni.

Vietin muutaman kuukauden Japanissa tehden omaa projektiani
Japanin Alpeilla

Muutaman yrityksen pyörittäminen yhtäaikaa velkarahalla, uuden opiskelu ja huoli toimeentulosta oli liikaa.
Stressi vaati veronsa.
Sairastuin ja lopulta keuhkokuume kaatoi petiin niin, etten pystynyt kävelemään edes kakkoskerroksen asunnostamme pihamaallemme vetämään happea.

Aloimme suunnitella puolisoni kanssa pitkään haaveilemaamme vuorotteluvapaata.
Työtunteja ja stressiä oli pakko saada vähennettyä, maksoi mitä maksoi.
Muuten lähtisi henki.
Työsuhteinenhan voi saada vuorotteluvapaakorvausta, yrittäjä ei.
Vapaa tulisi vetämään asuntovelallisten talouden entistäkin tiukemmalle, varsinkin kun itselläni niitä epäonnistuneiden yrityskokeilujen velkoja oli muutenkin maksettavana.

Kaksi vuotta sitten lokakuun viimeisenä päivänä nostimme pienet reput selkäämme ja lähdimme Suomesta. Tarkoituksenamme oli hengähtää hetki ja palata sitten takaisin Suomeen.

Toisin kävi. Puolisoni kuului siihen epäonnekkaaseen puolikkaaseen, joka tuli irtisanotuksi työpaikkansa yt-neuvotteluissa kesken puolivuotisen vuorotteluvapaansa.

Kävimme vuorottelun jälkeen Suomessa, mutta ainoastaan tapaamassa sukulaisia ja ystäviä, sekä myymässä vähän omaisuuttamme.
Sen jälkeen palasimme maailmalle.

Päätös syntyi lopulta nopeasti.
Ei meillä olisi yksinkertaisesti ollut varaa jäädä asumaan kotiimme Helsinkiin.
Puolisoni olisi voinut saada työttömyyskorvausta, mutta se olisi mennyt pelkkiin asuntolainan lyhennyksiin.
Minulla ei Suomessa olisi ollut mitään töitä vuosien ulkomaankeikkarundin jälkeen.

Vuokrasimme asuntomme ja toistaiseksi pidämme siitä vieläkin kiinni.
Hyvin todennäköisesti myymme sen lähitulevaisuudessa päästäksemme irti massiivisista veloistamme.
Pienet tulot eivät haittaa, mutta velat rassaavat.
Koti on ollut rakas, mutta vaa’an toisessa kupissa painaa mielenrauha.

Toisaalta kun suhtautuu elämään avoimesti, se saattaa yllättää isosti.
Olimme jo ajatelleet loppusijoituspaikaksemme Espanjaa, Ranskaa tai Portugalia, kenties Italiaa, mutta muutaman sattuman summana päädyimme tyrmäävien uutisten jälkeen Serbian pääkaupunkiin Belgradiin.
Sen jälkeen olemme palanneet tänne jo muutaman kerran, välissä työkeikkojen perässä reissaten.

Tulomme ovat äärimmäisen minimaaliset.
Siitäkin huolimatta saamme elää omannäköistämme elämää.
Ei luksusta, mutta emme sitä edes kaipaa.
Tavallinen arki riittää.
Täällä meillä on silti mahdollisuus käydä välillä syömässä ulkona ja tapaamassa kavereitamme korttelikapakassamme.
Vuokrakotimme on viihtyisä, harvoin täältä edes viitsii jalkautua kaupungille.

Kun elämä on heittänyt jälleen kerran aloittamaan alusta, voi tehdä radikaalejakin muutoksia.
Miksi palata oravanpyörään tekemään kuormittavia työtunteja, kun nollasta aloittaessa voi yhtä hyvin keskittyä rakentamaan saman tien niitä passiivisia tuloja.
Kokemus on osoittanut, että vähälläkin pärjää.

Vaikka on pienet tulot, on myös pienet menot perusarjessa, ja ne antavat mahdollisuuden tehdä jälleen kerran jotakin ihan uutta.
Pohtia sitä mikä on oikeasti tärkeää.
Rakentaa tulevaisuutta luottaen siihen, että elämä kantaa.

Monia vastoinkäymisiä on matkalla riittänyt.
Velkaakin on edelleen, mutta päivä päivältä vähemmän.
Elämä on vapaampaa, työtunnit ovat jo nyt vähentyneet.
Osittain siksi, että töitä ei enää ole tarjolla entiseen malliin, mutta myös siksi, että olemme aktiivisesti rakentaneet toimeentuloamme siihen suuntaan, että jokainen ansaittu euro ei vaatisi suurta työpanosta.

Olenko katunut lähtöämme?
En päivääkään.

Elämänmuutoksen suurimpana esteenä on usein omat uskomukset, sekä muutoksen pelko.
Suurin syy minulle kirjoittaa tätä blogia on sparrata sinua seuraamaan unelmiasi.
Auttaa sinua toteuttamaan haaveesi.
Valaa luottamusta siihen, että vaikkei lähtökohdat olisikaan parhaimmat mahdolliset, niin omannäköisen elämän voi silti saavuttaa.
Kunhan ensin päättää mitä haluaa tavoitella.

Heittäytyminen uuteen on usein pelottavaa, se sisältää aina riskejä.
Mutta mikä on pahinta mitä voi tapahtua epäonnistuessa?
– Paluu lähtöpisteeseen.
Mutta jos et koskaan tavoittele enemmän, pysyt ikuisesti siellä lähtöpisteessä.

P.S.
Kerro ihmeessä kommenteissa mitä ajatuksia tämä sinussa herätti, ja jos haluat neuvoja mieluummin kahdenkesken, niin minulle saa aina laittaa privaviestiä!
– Nykyisenä downshiftaajana en lupaa vastata heti, mutta vastaan kyllä kaikille kohtuullisen ajan sisään.

13 thoughts on “Uskomukset vapauden esteenä & pienituloisena unelmien perässä maailmalle

  1. Heli sanoo:

    Ihana teksti! Niin hienoa, että voitte toteuttaa oman näköistä elämää! Mä uskon, että pienellä kyllä tulee toimeen, jos vaan haluaa, ja voi elää oikein täyttä elämää minimalistina!

    Oma ongelma on, kun en oikein edes tiedä itsekään, mitä haluaisin. Sen tiedän, että EN halua kokopäivätyöhön. Oikeastaan ajatus työnteosta kauhistuttaa noin yleensäkin, nyt kun olen opiskellut 1,5 vuotta ja oppinut nauttimaan tästä vapaudesta ja siitä, että viikossa on max 4 päivää koulua/työharjoittelua. Ala, jota opiskelen, tuntuu omalta (luonto- ja ympäristöala) ja suoritan kaikki tarjolla olevat suuntaukset (yksikin riittäisi, mutta kun en osaa päättää, mikä olisi se ykkönen itselle, kun kaikki kiinnostaa…), mutta tulevaisuus on aivan auki, ei hajuakaan mitä haluaisin tehdä niin, että oikeasti hakisin töitä (ja onko edes tarjolla sellaisia töitä, joita haluaisin tehdä…). Hetki siellä ja toinen tuolla, se jotenkin kiehtoisi eniten – ajatus sitoutumisesta jonkun palvelukseen tuntuu ahdistavalta. Kun keksisi jonkun ihan oman jutun, mitä alkaisi tehdä… Kevät on vielä ”armon aikaa”, sitten on opinnot päätöksessään ja johonkin sitä kai pitäisi vaan sitten koittaa suunnistaa. Nyt elän opintotuella ja miehen palkalla, vähällä periaatteessa pärjätään, kun lapset jo pääosin muuttaneet omilleen, mutta opintotuen jälkeen on edes jotain pientä kyllä keksittävä… ettei joutuisi palaamaan kaupan töihin, joista opiskelemaan lähdin ja irtisanouduin vakituisesta paikastani matkan varrella. Myös tuo aktiivimalli hirvittää ajatuksena, mieluummin edes jotain pientä kuin se kauhea syyni ja paperisota mitä se käsittääkseni on…

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Kiitos Heli! ❤️

      Itsekään en aina tiedä mitä haluan isona tehdä, edes näin 40+, mutta olen oivaltanut ettei tarvikaan tietää.
      (Sen vuoksi olenkin perustanut uusia firmoja ja opiskellut uusia aloja).
      Joten tutkiskele rauhassa.
      Hae vaikka jotakin kausityötä, lomitusta tms alkuun ja kokeile mikä tuntuu hyvältä.

      Myös yrittäjyys voisi sopia sinulle oikein hyvin kun voisit määritellä itse mitä ja milloin teet.

      Kannattaa myös kirjata ihan paperille niitä asioita mitä haluat ja mitä et.
      Ihan pieninä paloina mikä on tärkeää, kuten vaikka tuo max neljän päivän työviikko.
      Ota vaikka joka päivä pieni hetki tähän ideointiin ja kirjoita ylös joku herännyt tunne tai ajatus.

      Kirjoitin itse näitä jokunen vuosi sitten ja nyt kun olimme tyhjentämässä asuntoamme Suomessa, löysin vihon ja avasin sen jännityksellä. Tadaa! Kaikki kirjaamani haaveet ovat toteutuneet, paitsi yksi, mikä oli niin hassu hetken mielijohteesta syntynyt idea, etten olisi sen halunnutkaan toteutuvan.

      Pääasia ettei jää jumittamaan ajatukseen että pitää keksiä mitä tekee loppuikänsä, suuntaa voi muuttaa koska tahansa.
      Se vapauttaa paljon ajatuksia ja ideointia ja antaa mahdollisuuden kokeiluihin.

      Tykkää

  2. Kati Suomalainen im Allgäu sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus. Itse lähdin tänne Saksaan töihin niin että palkkani pieneni huomattavasti. Jotkut ystävistäni olivat huolissaan kuinka selviän. He eivät huomioineet sitä että Saksassa asuminen ja eläminen on huomattavasti halvempaa. Lähtemistä en ole ikinä katunut vaikka helppoa ei aina ole ollut. Suosittelen vain ottamaan itsestä niskasta kiinni ja lähteä seikkailemaan tai tekemään sitä mitä haluaa.

    Tykkää

  3. Riikka sanoo:

    Kiitos kirjoituksestasi. Näin 40+ oli helpotus kuulla, että on muitakin meitä jotka eivät tiedä mitä ”isona” haluavat. Välillä kiinnostaa tuo, väliin taas tämä. Ainoastaan hoitoala, johon olen aikoinaan kouluttautunut, ei kiinnosta, enkä ole edes hakenut ko alan töitä. Töitä teen kuitenkin koko ajan, oikeastaan 12 h pvssä. Olen siis yrittäjä, ja tulot ovat kaikilla mittareilla mitattuna isot, mutta tuoko se onnen ja mielenrauhan.. Ei Todellakaan. Toki on helppo elää, kun ei tarvitse laskea euroja. Mutta sen hinta on tosiaan se, että on oltava käytännössä jatkuvasti tavoitettavissa. Ja elintapainflaatio, se on tuttuakin tutumpaa minulle. Tällä hetkellä olen ns. selkä seinää vasten valintojeni kanssa, vain haaveillen irtiotosta. Hieman kadehtien luen teidän vapaasta elämäntavastanne, (mutta siis hyvällä tavalla kadehtien :)) ja ihaillen. Jospa se vapaus koittaa minullekin/meille miehen kanssa vielä tässä 15v päästä.

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Kiitos kommentistasi Riikka.
      Usko pois, ne elämänmuutokset toteutuu yleensä sen kivisimmän polun kautta.
      Joskus unelmat toteutuvat vaikeimman kautta, mutta itse haluaisin sparrata ihmisiä tekemään valintoja ennen sitä ihan viimeistä pakkoa.

      Ja niin, jonkinlainen kompromissihan tässä pitää löytyä työtulojen ja -tuntien välillä,
      Hitaasti harjoitellen…

      Tykkää

  4. Petra sanoo:

    Olipa todella hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Oli mielenkiintoista lukea teidän polkua nykyiseen elämäntilanteeseen. Olen itse käynyt läpi jonkunlaisen myllyn työelämässä, sillä muutimme nykyiseen asuinpaikkaan ihan vain sen takia, että koemme paikan mieleiseksi. Työpaikat oli sitten ikäänkuin keksittäv tyhjästä. Turkkia pidetään vaikeana ympäristönä työskennellä, mutta voin väittää että kun pohtii omia vahvuuksia suhteessa paikallisiin työmarkkinoihin, palkan ja työtuntien suhdetta ja sit¤ paljonko on tarpeeksi, on mahdollista löytää hyvä balanssi. Isoilla markkinoilla kuten Turkissa on paljon mahdollisuuksia, kun ne osaa hyödyntää. Tykkään tosi paljon blogistasi, mielenkiintoisia juttuja! Mukavaa joulunodotusta!

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Kiitos paljon Petra!

      Toden totta, Turkki ei varmasti ole helpoin paikka aloittaa tyhjästä, mutta kekseliäisyydellä kyllä pärjää pitkälle!
      On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea elämä
      eteen tuo kun katsoo sitä avoimin mielin.
      Mekin pohditaan jatkuvasti mitä kaikkea sitä voisi ”isona” tehdä.

      Mukavaa joulun aikaa teillekin sinne Turkkiin!

      Tykkää

  5. Velkavangitar sanoo:

    Tästä taitaa aika moni haaveilla. Vapaus tuntuu olevan aina muiden tavoitettavissa, mutta ei koskaan itselle tarkoitettu helpotus oravanpyörästä. Onneksi olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja saanut järjestettyä asiani (minäkin ison velkataakan alla) niin, että voin olla osan vuotta ”säästöliekillä”. Hoitajana on helppo hyppiä pätkästä toiseen ja välillä hengähtää, jos siltä tuntuu ja aika usein tuntuu. Olen ehkä ainoa hoitaja tässä maassa, joka ei edes hae vakituisia toimia, mutta tiedän, että terveyteni pakottaisi heti vaihtamaan työn osa-aikaiseksi. Mieluummin siis hengähdystaukoja, jotta jaksan tehdä sijaisuuksia täysillä tunneilla ja täydellä sydämellä.

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Nimenomaan! Varsinkin se ajatus tuntuu olevan kovin yleinen, että muille se on helppoa, mutta itse ei voi, koska… (pitkä lista selityksiä).
      Jokainen kuitenkin ansaitsisi pysähtyä miettimään millaisen elämän haluaa elää.
      Toki valtaosa joutuu tekemään töitä, mutta luovalla ajattelulla kyllä löytyy keinoja elää työ ja hyvä elämä yhdistäen, pienempienkin tulojen varassa.
      Eräs kommentoi minulle pari päivää sitten elämäni olevan köyhää ja jotenkin kaiketi säälittävää. Juuri tämänkaltaisen ihmisen toivoisin ymmärtävän, että onni todellakin syntyy muista asioista kuin materian keräämisestä ja hyvistä tuloista.
      Omannäköinen elämä on sitä oikeasti rikasta elämää.

      Onnea polullesi ja rauhaisaa joulua!

      Tykkää

  6. Muusa sanoo:

    Jotenkin vasta tänään eksyin tänne… ihana joulupostaus muuten jopa tälläisen mielestä jonka rakkaudenkieli on lahjat eli meillä lapset saa jouluna aina enemmän kuin tarpeeksi, toki kutenkin enimmäkseen tarpeellista eikä meidän kuusen alle ole koskaan kulkeutunut niitä viimeisimpiä muotivillityksiä joilla kukaan ei kuitenkaan päivää pidempää jaksa leikkiä.

    Mut tää kirjoitus… niin totta. Uskaltaminen ja rohkeus muuttaa omaa elämää. Itse repäisin itseni irti ensimmäisen kerran kun lähdettiin valloittamaan Amerikkaa. Palkka joka paperilla näytti meille valtavalta osoittautui käytännössä sangen pieneksi kalliissa kaupungissa ja elämä oli kädestä suuhun, mutta onnellista sellaista.

    Olen viimeinkin tainnut löytää oman ammattini opiskeltuani ensi lastentarhanopettajaksi. Työ mitä en koskaan kuitenkaan tehnyt. Vietettyäni vuosia kaupanalalla, non-profit organisaatioissa, hoitotyössä, toimistotyössä ja nyt tässä, yrittäjänä. Töitä on paljon ja kännykkä mukana siellä vessassakin mutta toisaalta mulla on mahdollisuus ja aikaa tehdä asioita lasten kanssa, olla kotona aamulla lähettämässä kouluun ja iltapäivällä vastassa kotona.

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Kiitos kivasta kommentista!
      Mukava kuulla että olet myös löytänyt oman juttusi!
      Monesti se nuorena valittu työ ei olekaan pitkän päälle se mitä haluaa tehdä, mutta onneksi suuntaa voi aina muuttaa.
      Ja tokihan sitä saa lapsille lahjoja antaa, ajattelen vain niin, että hyvä on tehdä sekin harkiten ja antaa lapsille enimmäkseen tärkeitä kokemuksia, kuten sinä varmastikin juuri lapsirakkaana teetkin!
      Rauhaisaa joulun aikaa sinulle ja perheellesi!

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Petra Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s