Matto kainalossa maailmalle

Matto kainalossa maailmalle

Lokakuussa poikkesimme Suomessa tyhjentämässä asuntomme.
Olo oli hiukan haikea, mutta toisaalta myös helpottunut sitten kun asunto oli tyhjä.
Vaikka meillä on (ja oli) tavaraa vähän suhteessa keskivertoihmisiin, niin kyllä se raivausurakka oli sellainen, ettei kovin usein toivo joutuvansa samaan rupeamaan.

Alkoi tulla jo ikävä kirjoittamisen ja muiden töiden pariin, eikä niitä töitä kaikkein kiireisimpiä lukuunottamatta ehdittykään lokakuun aikana tehdä.
Kalliiksi tulee materiasta huolehtiminen kun pitää palkatonta vapaata raivatakseen.
Asunto oli kuitenkin tyhjennettävä, koska aiemmista vuokralaisista poiketen olimme luvanneet sen seuraaville tyhjänä.

Varastoimme osan omaisuudestamme odottamaan pysyvämpää asettumista, mutta suurimmasta osasta luovuimme.
Olimme palaamassa jälleen tuttuun osavuotiseen kotiimme Belgradiin ja pohdimme, että ehkä nyt jo olisi aika rakentaa vuokra-asunnostamme omannäköisemme.

Tärkeää ja tarpeellista

Tähän asti olimme kulkeneet maasta toiseen pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa ja jättäneet käyttämättä lentolippujen hintoihinkin kuuluneet ruumalaukut.
Tallinna-Belgrad -välilläkin matkatavaraa saa olla kahdeksan kilon käsimatkatavaroiden lisäksi 23 kiloa ruumaan menevää tavaraa per nuppi.
Miksipä emme siis tällä kerralla hyödyntäisi tuota ja ottaisi mukaan kunnon muuttokuormaa.

Niinpä pakkasimme mukaamme tärkeimmiksi kokemiamme esineitä.
Matkalaukkuja emme edes omista (yksi oli hajonnut aiemmin muutossa vinyylilevyjä junalla Tampereelta Helsinkiin roudatessa), mutta onneksemme meillä on trolley ja yksi iso kangaskassi.
Ne saivat toimia muuttopakaaseinamme.

Täältä voit lukea mitä olemme kuljettaneet mukanamme tähän asti.

Muutto ulkomaille
Muuttokuorman kanssa Länsisatamassa

Olimme jo aiemmin pohtineet mitä tavaraa kotoa kaipasimme, mitä ottaisimme mukaan, jos repussa olisi tilaa.
Lista oli lyhyt: siippa kaipasi puvuntakkia, minä saksia ja molemmat kunnon keittiövälineitä, lähinnä laadukasta paistinpannuamme ja japanilaista kokkiveitseämme.
Niinpä nämä olivat listassa kärkipäässä.
Ei niistä kuitenkaan 46 kiloa kertyisi – ei tosin ollut itsetarkoituskaan – mutta ei se tavara varastossakaan ketään ilahduttaisi.

Aloimme pakatessamme listata mitä kannattaisi ottaa mukaan, mikä mahtuisi, mikä on sellaista mitä haluamme säilyttää ja käyttää säännöllisesti. Lopulta pakkasimme 36 kiloa tavaraa.

Belgradin asuntomme on isompi kuin Helsingin yksiömme. Lattialla on siis enemmän tilaa.
Miksipä en ottaisi omaa joogamattoani, jolloin voisin joogata koska tahansa vaikka muutaman minuutin kerrallaan.
Lattiapinta-alan pohdinta sai miettimään kuinka kylmä asuntomme mahtaa olla talvella.
Tähän asti olemme asuneet Belgradissa vain kesäisin ja tänä vuonna lämpötilat eivät olleet kovin korkeita edes kesällä, saati sitten talvella, jolloin kaupungissa sataa toisinaan luntakin.

Heitin Ismolle ajatuksen, jonka epäilin hänen tyrmäävän kaistapäisenä: Mitä jos ottaisimme seeprantaljamme mukaan lämmittämään lattiaa.
Ja tuohan innostui heti!
Punnitsin taljan painavan tasan viisi kiloa, ei mahdotonta. Kassiin sitten vaan!
(Mainittakoon tässä, että talja on oikeasti värjätty lehmäntalja, brasilialaisen lihatuotannon sivutuote, joka on makoillut eri asuntojeni lattioilla jo parikymmentä vuotta.)
Kovin on kotoisa olo kun sen yli talviaamuisin kylppäriin tallustelee.

Vähintään yhtä omituinen kassiin heitetty esine oli jouluvalot.
En ole koskaan tykännyt joulukoristeista, mutta vastaavasti haluan valoa synkimmän ajan keskelle. Vähälle käytölle nuo valot olivat kuitenkin jääneet, koska emme viime vuosina olleet viettäneet kovinkaan paljon aikaa Suomessa.
Näiden kanssa emmimme pisimpään, mutta matkaan ne lähtivät ja kiinnitettiin jo ensimmäisinä päivinä ikkunalle ihmetyttämään serbinaapureitamme.
Olen melko varma, että ne naapurit, jotka eivät meitä tunne, luulevat meitä jenkeiksi marraskuun alun ikkunavalaistuksinemme.

Mukaan pakattiin myös kotimaasta muistuttamaan pari Iittalan Kivi-tuikkua ja 25 kirjaa, jottei äidinkieli pääsisi pahasti ruostumaan. – Viime vuodet kun on tullut luettua lähinnä englanninkielistä kirjallisuutta, eikä ammattikirjoittajalla ei ole varaa hukata sanavarastoaan.

Kirjasto
Kirjasto se on pienikin kirjasto

Omia pyyhkeitäkään emme ole matkoillamme mukana kuskanneet, mutta nyt toimme mukanamme yhdet omamme, joista kovasti pidämme.

Laukkuun heitettiin myös muutama hyödyllinen asia, koska ne sattuivat sinne mahtumaan, eikä niitä poiskaan viitsinyt heittää: kalastajalankaa, pesupussi, jalkaraspi, taskulaskin, tiskirätti, kenkienhoitoaine, sekä viinipullonavaaja.

Itseasiassa olimme toisistamme tietämättä pakanneet kumpikin kiireessä yhden avaajan, joten niistä ei nyt ole pulaa.
Toisaalta hyvä niin, onpahan varakappale.
Viime kesänä kun satuimme etsimään avaajaa ympäri Belgradia pari kuukautta. Viinikauppias kehotti pyytämään avausta lähibaareissa, mutta ei sellaista kehtaa pitkän päälle tehdä, joten silloin turvauduimme ruuvimeisseliin.

Toinen asia mitä ei Serbiasta kovin helposti löydy – ei tosin monesta muustakaan maasta pohjoismaiden ulkopuolella – on juustohöylä.
Vuosien varrella on kyllä totuttu leikkaamaan veitsellä, mutta miksipä ei ottaisi mukaan kun sellaisen sattuu omistamaan.

Jotakin jäi odottamaan seuraavaa Suomen-visiittiä

Rakkaimpia astioitamme olisimme myös halunneet tuoda, mutta niiden kuljettaminen on sen verran hankalaa, että niitä otetaan mukaan vasta sitten kun käymme Suomessa ilman muita matkatavaroita.
Koruja olisi myös kiva käyttää silloin tällöin, mutta arvokkaampia ei viitsi kuskata ympäri maailmaa mukanaan, muttei sen enempää jättää asuntoon, jota poissaollessamme käyttää ventovieraat Airbnb-vuokralaiset. Ne saivat siis jäädä talteen Suomeen.
Muutamat ansiomerkkimme kuitenkin otimme, koska saatamme päätyä työmme puolesta juhlatilaisuuksiin, joissa niitä saa kantaa.

Jos nyt sitten seeprantalja olikin aavistuksen erikoinen muuttokuormassa, niin ei pussillinen auringonkukansiemeniäkään siitä pahasti jälkeen jää.
Nuo siemenet olivat lahja huoltoyhtiöltä Helsingissä. En oikein käsitä miksi, koska ei helsinkiläisen kerrostalon asvalttipihalle viitsi kauheasti viljellä.
Belgradissa meillä sen sijaan on pienen pieni (naapurin kanssa yhteinen) puutarha, jonne ajattelin nuo ensi keväänä istuttaa.

Nyt olemme harjoitelleet paikoilleen asettemista viikonlopun verran ja hyvinhän tuo on sujunut, kun on tuttu paikka mihin palata.
Heinäkuussa istuttamani basilikakin on edelleen hengissä.
Vuokranantajamme on tuonut sen kavereiksi orvokkeja.

Valoa pimeään
Jouluvalot

Disclaimer: Vaikka muuten työksenikin jaan vinkkejä matkailuun ja ulkomailla työskentelyyn, niin tällä kerralla en tehnyt tästä selkeää listaa ranskalaisine viivoineen, koska hullunkurisine muuttotavaroineen tämä totisesti ei ole vinkkilista siitä mitä ulkomaille muuttaessa kannattaa ottaa mukaan.
Päinvastoin: älä nyt ainakaan mene ostamaan seeprantaljaa tämän postauksen johdosta, ellet ole sellaista aina toivonut!

P.S. Tällä kerralla mukaan tuli aiempien 10-15 vaatteen lisäksi kaikki Suomeen varastoimamme kausivaatteetkin, omalta osaltani yhteensä parikymmentä kappaletta ja viidet kengät.
Teen niistä myöhemmin erillisen listan.

Mainokset

One thought on “Matto kainalossa maailmalle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s