Tanja kaupallinen ja ei-kaupallinen

Käsimatkatavara

Harvassa parisuhteessa molempien kulutuskäyttäytyminen on täysin samanlaista.
Moni tuskailee miten saada hamsteripuoliso mukaan karsimaan tavaroita.

Olen aina vastannut kysyjille, että toista ei voi painostaa, vaan on tehtävä kompromisseja. Toisen tavaroihin ei ole lupa koskea ja yhteisistä tulee päättää yhdessä.
Minimalistin ei pidä joutua asumaan tavaravuorien keskellä, mutta hamsteriakaan ei saa pakottaa luopumaan aarteistaan.

Puolisoni ei ole minimalisti, mutta on pikku hiljaa alkanut karsia tavaroitaan esimerkkiäni seuraten.
Pyysin häntä kirjoittamaan vuosikymmenen kokemuksellaan ajatuksiaan siitä millaista on elää minimalistin kanssa.

 

Vieraskynäpostaus by Ismo Lehtonen:

Ainakin vielä 1980-luvulla syntyneet muistanevat radiossa päivittäin luetut valuuttakurssit. Ohjelma kuulosti melkein yhtä kiehtovalta kuin Merisää kello 12, mutta ei sentään ihan. Sen mieleenpainuvimmat kurssit olivat eittämättä Bryssel kaupallinen ja Bryssel ei-kaupallinen, joista lapsena en tajunnut mitään, paitsi että ne ehkä jotenkin liittyvät EEC:hen.

Asia tuli mieleen pari vuotta sitten, kun keskustelimme reissun päällä Tanjan kanssa minimalismista ja tuli puhetta, että kirjoittaisin vieraskynäpostauksen minimalistin ei-minimalistisena puolisona olemisesta ja siitä, miten minimalisti voi olla yrittäjä.

Tämän blogin seuraajille ei liene salaisuus, että Tanja on minimalisti ja on ehkä käynyt ilmi, että hän on myös erittäin yrittäjähenkinen. Välillä omiinkin silmiin ja korviin tulee ihmettelyjä, miten minimalisti voi olla voittoa tavoitteleva yrittäjä. Eikö pitäisi ennemmin lahjoittaa toinenkin ihokas hyväntekeväisyyteen ja etsiä uusi roskalaatikosta, tai kulkea kokonaan ilman?

Asia on kuitenkin niin, että jokainen meistä yrittää saada toimeentulonsa jollain tavoin. Tanjalla se tapa on luontaisesti yrittäjyys ja yritystoiminnasta pitää jäädä tuottoa, jotta sillä voi tulla toimeen. Rahaa ei tarvitse olla niin, että ranteita pakottaa, mutta eläminen olisi kiva.

Yritystoimintaa on tietysti monenlaista, mutta kyse on myös eettisistä valinnoista. Journalismi, eli Tanjan päätoimiala, on lähtökohtaisesti moraalisesti hyvä valinta, mutta myös muut kaupattavat tuotteet ja palvelut voi valita sen mukaan, miten ne sopivat minimalistiseen ajatteluun. Pelkistettynä niin, että myy ennemmin palveluita kuin tavaraa ja jos tavaraa niin sellaista, jota ihmiset joka tapauksessa tarvitsevat.

Vähemmän tunnettua tämän blogin lukijoille tietysti on, että itse olen jossain määrin hamstraajaluonne ja tehnyt suurimman osan työuraani palkkatöissä (vaikka muutaman vuoden olinkin osakkaana turkulaisessa baarissa ja nyt tietysti olen freelancer).

Vaikka en syntyminimalisti olekaan, en tee juuri heräteostoksia. Toisaalta en raaski helposti heittää tavaroita poiskaan. Niinpä nurkkiin kertyy helposti kaikenlaista tarpeetonta tai vanhentunutta. Olemme kuitenkin pystyneet sovittamaan jossain määrin erilaiset elämäntapamme yhteen ja selvää onkin, ettei ketään voi tai pidä painostaa muuttumaan sen paremmin minimalistiksi kuin kamasaksaksikaan.

Kun yhdeksän vuotta sitten ostimme yhteisen asunnon, yritin tietysti karsia muuttokuormasta tavaraa, jonka siirtäminen kolme korttelia vanhasta asunnosta uuteen ei tuntunut fiksulta ajatukselta. Vanha vuokra-asuntoni oli isompi kuin ostamamme koti, joten karsinta oli välttämätöntäkin. Yritys ei silti ollut kovin hyvä ja jäi puolitiehen, mutta onnistuimme sentään yhtenäistämään ja modernisoimaan esimerkiksi liinavaate- ja keittiötarvikeosastoamme, joka alkuvaiheessa periytyi minulta.

Noin vuotta aikaisemmin olimme päättäneet tehdä illalliseksi keittoa, mutta tajusin, että minulla ei ole syviä lautasia! Kotimatkalla töistä kipaisin lähikaupassa hakemassa kaksi ja katsoin, että tuossahan on Teema-sarjaa, siitä Tanjakin voisi tykätä. Tietämättäni se oli hänen lempiastiastonsa, kuinkas muutenkaan, joten Teemaa on sen jälkeen tullut hankittua astiakaappiin enemmänkin, tosin nyt reissuun lähtiessä osa jo myytiinkin.

Osa yhteiseen kotiin muuttamistani vaatteista pysyi sitkeästi kaapin perukoilla käyttämättöminä monta vuotta. Vuorotteluvapaalle lähtiessämme sitten tajusin, että asuntoa pitää tyhjentää vuokralaista varten ja varastossamme on vain rajallisesti tilaa tavaroillemme, joten vaatekaapin sisältö pitää käydä raa’alla kädellä läpi. Päätin konmarittaa vaatteeni ja lopputulos toi kieltämättä suuren ilon talouteemme.

Pysyvästi reissuelämään siirryttyämme vaatteet ovat vain vähentyneet. Käymme Suomessa vaihtamassa kesävaatekapselin talvikapseliin ja päinvastoin. Reppuun ja päälle mahtuu se mikä mahtuu ja loput jäävät Helsinkiin neljään muovilaatikkoon. Niistä kaksi on minun ja lähes yksi Tanjan, lopun tilan vievät liinavaatteet ja sen semmoiset.

Reissuelämän myötä olen alkanut tajuta minimalismin hyvät puolet ja alkanut minimalisoitua itsekin. Jotkut ystävistämmekin ehkä luulevat, että Tanjan vuosia jatkama aivopesu on lopultakin alkanut tehota ja vanha hamsteri on kääntänyt takkinsa, joita niitä toki muutama vielä löytyykin.

Itse kutsuisin prosessia järkiin tulemiseksi. Minua ei ole tarvinnut sen kummemmin käännyttää. Ihminen tulee toimeen loppujen lopuksi aika vähällä tavaralla, kunhan ne vähät tavarat ovat harkittuja ja hyvälaatuisia. Kieltämättä reissuelämässä tulee välillä kaivanneeksi asioita, jotka ovat vielä visusti Helsingin-kodissamme, mutta sielläkin tavaramäärä on vähentynyt vähentymistään.

Olen oppinut myös sen, jos toisin olen koskaan oikeastaan ajatellutkaan, että mimimalismi ei ole asketismia. Nautimme hyvästä ruuasta, juomasta ja matkustelusta, emmekä ole harkinneet pysyvästi muuttamista vedettömään ja sähköttömään mökkiin kauas kaikista palveluista. Yritämme pukeutua siististi ja patikkaretkille haluamme riittävän hyvät varusteet. Haluamme kotiimme mukavia huonekaluja ja matkoilta tuomiamme koriste-esineitä (ei, emme ostele muovisia Eiffel-torneja). Rakastamiimme asioihin pyrimme satsaamaan harkitusti ja säästämään sitten jostain tarpeettomammasta.

Valuuttakursseja en enää seuraa radiosta, vaan netistä. Brysselissäkään ei taida euron myötä olla enää kuin yksi kurssi. Myös Tanjan ja minun kurssit ovat nykyään, jos eivät täsmälleen samat, niin aika lähellä toisiaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s