Belgradin budjetin paluu, sekä pohdintoja paikkariippumattomista ja passiivisista tuloista.

Home in Belgrade

Historia toistaa itseään ja reissuelämämmekin on saavuttanut jonkinlaisen toistuvuuden aspektin, kun olemme palanneet toistamiseen reilun puolen vuoden Aasian reissun ja kuukauden Suomenvisiitin jälkeen kesäkotiimme Belgradiin.

Asuntomme vuokra on ennallaan, eikä kaupungin hintatasossa ole tapahtunut vajaassa vuodessa muutenkaan merkittäviä muutoksia. Euron ja Serbian dinaarin välinen kurssikin on vakaa.
Budjetointi on siis varsin helppoa.

Tiedämme entuudestaan elävämme täällä varsin mainiosti viidelläsadalla eurolla nuppia kohden, yhteensä tuhannella eurolla kuussa.

Vuokraan menee hiukan alle neljäsataa euroa, ruokaan ja muuhun elämiseen kuutisen sataa. Syömme ulkona 1-3 kertaa viikossa, joten voisimme helposti karsia kuluistamme kymppejä tai jopa muutaman satasen jättämällä viinit ja ravintolaruuat kokonaan nauttimatta.

Kokonaiskustannuksemme muodostuvat kuitenkin paljon muustakin kuin henkilökohtaisista kuluistamme täällä maailmalla. Suomen asuntojemme lainanlyhennykset, vakuutusmaksut ja yritykseni kulut ovat paljon suuremmat kuin arkimenomme.

Periaatteessa lyhennämme asuntolainojamme vuokralaisten avulla, mutta käytännössä asiat eivät aina suju toivotusti. Vuokralaisten vaihtuessa tulee tyhjiä kuukausia, kodinkoneita hajoaa, asuntoihin tulee korjausta vaativia vaurioita, vuokralaisille maksuvaikeuksia.
On varauduttava maksamaan lainat omien vuokramenojen lisäksi silloinkin kun vuokratuloja ei ole.
Talous vaatii puskuria, vaikka itse pärjäisikin maltillisilla kuluilla.

Vararahastoa voisi kerryttää säästämällä nekin rahat, mitä ulkona syöminen vie.
Ravintolaruokailu on kuitenkin meille tärkeä henkireikä, ainoa asia mihin törsäämme pakollisten kulujen lisäksi.
Paikallisena tapana on myös tavata ystäviä kahviloissa.
Lisäksi kirjotamme työksemme ruuasta ja juomasta, joten meidän pitää pysyä kartalla siitä mitä kaupungin ravintolamaailmassa tapahtuu.

Minulle minimalismi ei ole äärimmäistä puritaanisuutta ja sentinvenytystä.
Haluan nauttia elämästä, juuri tästä elämäntyylistä, minkä olen itse valinnut.
Käytän rahaa mielelläni palveluihin, vaikka en halua kerätä materiaa.
Sen sijaan, että yrittäisin nipistää muutaman prosentin kokonaisbudjetista jättämällä kaikki nautinnot, keskityn ansaintalogiikkani kehittämiseen.

Kokemuksesta tiedän, että työtunteja voi lisätä loputtomiin, ilman että se näkyy merkittävästi yrittäjän palkkapussissa. Jossakin kohtaa vuorokaudesta loppuu tunnit ja viikosta päivät.
Sen vuoksi hankin mieluummin sellaisia lisätuloja, jotka mahdollistavat suhteellisen passiivisen kassavirran, sekä mahdollisuuden paikkariippumattomuuteen.

Lehtityötä tehdessä paikat valikoituvat pitkälti asiakkaiden kiinnostuksen mukaan ja palkatonta matka-aikaa, sekä matkakuluja kertyy runsain mitoin.
Omaa matkablogiani kirjoittaessa taas olen vapaa valitsemaan itse aiheet ja matkakohteet. Blogin kehittäminen myös mahdollistaa jatkossa pidemmän paikoillaan olemisen.
(Joskin on mainittava kiitollisuudella, että minulla on joitakin mahtavia, pitkäaikaisia asiakkaita, jotka luottavat ammattitaitooni ja antavat varsin vapaat kädet juttujen ideoimiseen valitsemistamme paikoista).

Vaikka olen päättänyt keskittyä lähiaikoina blogieni kehittämiseen, bloggaaminen vaatii kuitenkin samalla tavalla istumalihaksia ja ajankäyttöä kuin lehtiartikkeleidenkin kirjoittaminen ja kuvaaminen, – passiiviseksi tuloksi sitä ei voi parhaallakaan tahdolla sanoa.

Siksi etsin muitakin minimalistiseen arvomaailmaani sopivia ansaintakeinoja.
Markkinoin esimerkiksi cashback-järjestelmää, missä en joudu tyrkyttämään turhakkeita kuluttajille, vaan autan heitä säästämään rahaa sellaisista ostoksista, joita he joka tapauksessa tekisivät.
Olen aloitellut jonkin verran myös huolella valittujen kulutustuotteiden suoramyyntiä, sellaisten, joita voin itsekin ostaa.
(Koska tämä on nimenomaan minimalismiblogi, en mainosta näitä yrityksiä täällä, mutta kysyessä voin kertoa lisää).

Tällä hetkellä nopein ratkaisu tasapainottaa talouttamme ja päästä eroon isoista kiinteistä kuluista olisi myydä joko toinen tai molemmat asuntomme.
Toistaiseksi emme ole tehneet niin radikaaleja ratkaisuja, vaan pohdimme asiaa rauhassa. Emme tiedä missä tulemme tulevaisuudessa asumaan ja toisaalta sitten kun velat on saatu kuitattua, asuntojen avulla on mahdollisuus hankkia aidosti passiivista tuloa.

Omat ansaintalajini ovat valikoituneet olemassaolevien taitojeni ja koulutusteni pohjalta, mutta keinoja paikkariippumattomien ja/tai passiivisten tulojen hankintaan on monia.
Läppärikulkureiden keskuudessa suosittuja ovat esimerkiksi erilaiset IT-tukityöt, etäopetus, markkinointi, kääntäminen, chat-palvelut, virtuaaliassistenttina toimiminen…

Yhteistä näille töille on se, että niitä tehdään yleensä freelancerina. On siis löydyttävä yrittäjähenkisyyttä ja oltava valmis markkinoimaan työtään potentiaalisille asiakkaille.
Elämäänsä voi silti yksinkertaistaa etätöiden avulla ihan missä tahansa. Kaikkia edellä mainittuja töitä voi tehdä etänä myös omasta kotitoimistosta käsin, maailmalle ei tarvitse lähteä, ellei se ole nimenomaisena suunnitelmana.

Jos kuitenkin haluaa ulkomaille, muttei unelmoi täysin paikkariippumattoman nomadin elämästä ja varsinaisista etätöistä, palkkatöitäkin on tarjolla.
Vuodesta Kaakkois-Aasiassa haaveilevalle englanninopettajalle löytyy varmasti töitä. Sairaanhoitajan ammattitaidolle on runsaasti kysyntää monissa Afrikan maissa. Uudessa-Seelannissa on pulaa venemekaanikoista ja hedelmien poimijoista.
Jos kielitaito ei ole kovin vahva, Espanjan Aurinkorannikolla puhelinpalvelutöitä voi tehdä suomeksikin.
Ja luonnollisesti merille töihin lähteminen on perinteinen keino yhdistää matkailu ja palkkatyö. Risteilyaluksilla tarvitaan kymmenien eri ammattien taitajia hierojista matkaoppaisiin ja teknikoista kokkeihin.

Lopulta vain mielikuvitus on rajana!

Meille hengähdys reissuelämästä täällä Belgradissa on nyt enemmän kuin tervetullut.
Pitkästä aikaa sai purkaa repun, asettaa vaatteet kaappiin. Oma keittiö tuttuine välineineen on taas käytössä. Kaupungista on tullut meille jo niin koti, että saatamme jopa päätyä täältä ulkomaan työkeikalle tämän muutaman kuukauden oleskelumme aikana.
Tällä hetkellä nautin kuitenkin siitä, että saan taas istua omalla terassillamme kirjoittamassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s