Minimalistin garderobi

Muutama vuosi sitten luin kapselivaatekaapista ja ajattelin, että kuulostaapa hyvältä metodilta.
Pieni vaatemäärä on juurikin oma juttuni!
Vuodenaikoihin sovitettavat kausikapselit tuntuivat kuitenkin liian monimutkaisilta.
Työmatkasin ympäri maailmaa, joten saatoin viettää samassa kuussa aikaa pakkasissa ja helteissä.
– Aivan kuten nykyäänkin.

En ole myöskään ollut koskaan liiemmin kiinnostunut vaatteista ja muodeista.
Olen hakenut pukeutumisessa helppoutta.
Silti olen samaan aikaan ollut tarkka siitä mitä puen päälleni.

Tai no, en häpeä mennä kauppaan meikittä ja verkkareissa (en tosin omista verkkareita) ja olen astunut kotiportistani Helsingin keskustassa uudenvuodenaattona kylpytakki päällä ja shamppanjalasi kourassa katsomaan ilotulitusta kaiken juhlakansan keskelle.

Tarkkuudella tarkoitan sitä, etten mielelläni osta vaatetta, ellei se ole mielestäni täydellinen tarpeisiini.
Vaatteen tulee olla käytännöllinen ja mukava, hyvin istuva ja laadukas, sekä ehdottomasti monikäyttöinen.
Keinokuiduista en pidä, hengittämättömät vaatteet eivät tunnu mukavilta päällä.
En halua kaapin täydeltä ihan kiva -juttuja, vaan sopivan pienen määrän lempivaatteita, sellaisia, mitä voisin käyttää jokaikinen päivä.

Täydellinen ei ole omakaan kapselini: Määrään olen tyytyväinen, mutta en laatuun, enkä kaikkiin yksittäisiin kappaleisiin.
Ekologisuus on kuitenkin tärkeää, joten kulutan virhehankinnatkin loppuun.

Toisinaan olen joutunut ostamaan vaatteita kiireellä.
Viime kesänä Belgradissa asuessamme lämpötila kohosi hellelukemiin.
Alkuun sinnittelin olemassaolevilla vaatteillani, mutta lämmön noustessa yli neljänkymmenen asteen, oli luovutettava ja kipaistava ostamaan hellevaatteita.

En ole periaatteellisessa ostolakossa, kesämekkokin oli ollut ostoslistalla jo pitkään. Yksinkertaisesti vain inhoan vaatteiden ostamista ja viivyttelen naurettavuuksiin asti kaikkien ostosten tekemisten kanssa. Kylmällä kiertelen, etten jaksa sovittaa vaatteita, kun pitää kuoriutua niin paksusta vaatekerroksesta, ostan sitten kun on lämmin.
Ja kun lämpötila kohoaa, uskottelen itselleni, että pärjään aivan hyvin näillä lämpöasteilla vähän paksummillakin vaatteilla.
Katsotaan sitten jos tulee oikeasti kuuma.
Ja kun niin tapahtuu, sanon, ettei näin hikisenä kehtaa mennä sovituskoppiin…

Niinpä sitten Belgradin +44 asteen lukemissa säntäsin suoraan suihkusta ilmastoituun vaatekauppaan ja ostin sen alesta kahdeksan euron puuvillamekon.
Hävettää ajatella, että joku bangladeshilainen lapsukainen on sen ehkä tehnyt hikisessä nyrkkipajassa omin pikku kätösin minua viihdyttämään.
Musta puuvillatrikoomekko ei edes ole ideaalein hellevaate, mutta se toisaalta toimii todella moneen tarkoitukseen: Helteellä pelkkänä mekkona, illallisasuna, juhlavammissa yhteyksissä korulla asustettuna (en tosin kanna korujani mukana maailmalla), sekä viileämmillä keleillä housujen ja neuletakin kera tunikana.

Ostin naapurikaupasta myös housuhame/haalarimekon, miksi sitä epämääräistä kangaskappaletta ikinä kutsutaankaan. Se vaikutti täydelliseltä helleasulta, mutta oli muodikasta akryylikreppiä ja muuttui parin päivän käytön jälkeen 34 koosta (käytän normaalisti kokoa 36/38) noin XXL-kokoiseksi.
Pyykkikoneen kuumalla ohjelmalla sen saa palautettua kohtuullisesti käytettävän kokoiseksi pariksi tunniksi.
Ensimmäisistä käyttöpäivistä alkaen olen tuntenut hinkua heittää se jäteastiaan, mutta mukana se edelleen kulkee.
Ainakin jonkin aikaa.
Nykyään se palvelee lähinnä yöasuna hostelleissa yöpyessä, sen parin tunnin julkikäytön jälkeen.

Toinenkin kummallisuus kulkee repussani: Viimeksi Suomessa käydessämme ja tavaroitamme ennen maailmalle paluuta karsiessamme kannoimme kellarin vesivahingon jäljiltä loput tavarani ystäviemme avulla vinttikomerooni.
Olin löytänyt kellarista noin vuosikymmen sitten ostamani tunikan, minkä kiskaisin päälleni siivousvaatteeksi, ajatuksenani hävittää tuo huonosti istuva vaatekappale sen jälkeen.
Lähdimme kiireellä ja Siperian junassa hämmästyksekseni löysin tuon retaleen repustani.
Jatkakoon sitten kanssani matkaa, kun kerran mukaan tuli. On sitä tullut käytettyäkin paljon. Eniten siitä syystä, että se kuluisi puhki mahdollisimman pian.

Mikä sitten on ideaalimateriaalini?
– Ehdottomasti merinovilla. Ohut kevyt neulos, joka lämmittää kylmällä ja hengittää helteillä.
Olin ajatellut uudistaa puvustoani täällä Uudessa-Seelannissa, merinovillan synnyinmaassa. Lompakko tosin valittaa, että maksimissaan sukat saisin ostaa.
Niille olisikin kipeästi tarvetta.
Käydessämme Suomessa viime syyskuussa otin loput sinne varastoidut sukkani mukaan.
Yhteensä viisi paria.
Neljä paria niistä oli mustia peruspuuvillanilkkasukkia, yksi pari viime vuonna Uudesta-Seelannista ostettu merinosukkapari.
Puuvillaiset olen jo patikoinut puhki. Ne olivatkin vuosia sitten ostamastani paketista.
Tapanani oli ostaa Suomessa asuessa aina viiden samanlaisen sukkaparin paketti, käyttää se loppuun ja ostaa uusi samanlainen paketti.
– Kätevää sillä, että yhden sukan puhkikuluminen ei vaatinut molempien hävittämistä, vaan kaikki kymmenen sukkaa toimivat pareina. Ei tarvinut pesun jälkeenkään arpoa mikä sukka on toisen pari.

Lempivärini?
– Musta. Sen sanotaan olevan turvaväri. Itse en koe niin.
Pidän väreistä, mutta en osaa käyttää niitä. Visuaalisen alan ammattilaisena saan katsella värejä kyllästymiseen asti työssäni.
Suurin osa vaatteistani on mustia, joukossa hiukan valkoista, maksimissaan asusteissa muita sävyjä.
Kuulostaa varmasti tylsältä, mutta olen kokeiluni tehnyt.
Se kirkkaanpunainen vaate vain jää kaappiin käyttämättömänä, niin upealta kuin se mielestäni monen muun päällä näyttääkin.

Toisaalta olen tumma ja kylmä talvisävy väreiltäni, joten mustan käyttäminen ei ole ongelma.
Silti ihailen muiden päällä kirkkaita ja pirteitä värejä.
Päätinkin perehtyä Caps Lookin Iinan Kapselivaatekaappi -kurssiin,
– josko minullekin joskus löytyisi väri, mitä jaksaisin katsella paria päivää pidempään, enkä innostuisi poikkeamaan ainoastaan putiikeissa, joiden näyteikkunoilla on pelkkää mustaa.
Iän myötä tummat värit kuitenkin haalistuvat, tummat hiukset harmaantuvat, kuin myös ihonväri. Kuulun siihen tyyppiin perimäni kautta, joka alkaa harmaantua jo kolmikymppisenä.
Pehmeämmät värit toimisivat mustaa paremmin, kun vain oppisi käyttämään niitä.

Sitäpaitsi, löytyyhän kaapistani (tai siis repustani) myös antrasiitinharmaata, sehän on ihan eri väri, siis sävy, kuin musta (valokuvaajan koulutuksellani voin todistaa, että valkoisen ja mustan välillä on melkoinen määrä eri sävyjä).

Toimivuuden kannalta puvustossani on sääolosuhteiden lisäksi oleellista kuinka vaatteet toimivat eri käyttötarpeisiin. Kuinka mahduttaa mukaan vaatteet kaikille elämän osa-alueille.
Rakastan vuorilla patikoimista. Työtapaamisissa pitää olla siististi pukeutunut. Suomen ulkopuolella se on erityisen tärkeää.

Mitä muuta garderobistani löytyy?

Nykyään minulla on tavallaan kaksi kapselia:
Pysyvään reppuelämään siirtyessämme jätin Suomeen varastoon muutaman luottovaatteen; sellaisia kappaleita, joille ei ole käyttöä tällä hetkellä, eivätkä mitenkään mahdu reppuun, mutta joita taatusti tulen käyttämään, kun joskus löydämme pysyvän asuinpaikan.

Erikseen ovat ne, joita kiskon joka aamu repustani keliolosuhteista riippuen.
Lämpimällä yksi kerros, kylmällä kerroksia tarpeen mukaan.

Mukana olevat:

– Kevyt toppatakki (musta, untuvaa ja jotakin päällikangasta)
– Pitkät ja capri-mittaiset merinoleggingsit + yhdet poistamista odottavat vanhat merinokalsarit, joille oli erityisesti tarvetta Siperiassa (kaikki päällekkäin puettuna) (ja kaikki tietenkin mustia)
– T-paita (musta, puuvillaa)
– Toppi (musta, puuvillaa)
– Mekko (musta, puuvillaa) (joka käyttöön: Helle, illalliset, juhliin asusteilla, tunikana kylmällä)
– Neulepaita (musta, olen saksinut pesulapun irti, joten en ole varma matskusta) (odottaa merinovillatakkia korvaajakseen. Neuletakki kun on paljon paitaa monikäyttöisempi ja kuuluu perusvaatekaappiini. Edellinen vain on edesmennyt ja korvaan sitä tällä hetkellä vanhalla neuleella)
– Pooloneule (musta, oliko ylläri? Matsku myös epävarma, pesulappu saksittu ja tämä on ostettu kaukaisella 90-luvulla)
– Se helleräsy, mikä odottaa hävittämistään (nettikatalogikielellä varmaa joku myyränvärinen, materiaali siis jotakin akryyliä)
– Pitkähihainen t-paita (musta, puuvillaa)
– Pitkähihainen tunika (antrasiitinharmaa. Se mikä oli menossa hävitykseen, mutta tuli vahingossa mukaan, puuvillaa kuitenkin, jos siitä tykkää)
– Kertakäyttösadetakki (ööh, väri on punainen, jotakin myrkkymuovia varmaan?)

Lisäksi Japanista tuli mukaan kauan kaivattua täydennystä:

– Mustat ja valkoiset pitkät housut (puuvillaa).
(Mustia housuja olin ollut tosissani ostamassa jo vuosikymmenen verran, mutta keksinyt lukuisia verukkeita pärjätä leggingseillä ja mekolla. Valkoiset housut löytyy varastosta Suomesta, mutta ne todistettavasti esiintyvät sukujuhlien kuvassa jo vuonna 1994, eivätkä silloinkaan uusina).
– Kauluspaita (valkoinen. Entisaikojen luottotyövaatteeni, mitä kaapistani ei ollut löytynyt pariin vuoteen, mutta millaista kaipasin aina työkeikoille ns. bisnesasuna).
– Kaulahuivi (villainen, vaaleanpunainen, haa värinpilkahdus! Ongelmana paksu villaisuus. Tuli tarpeeseen Japanin talvisissa lumimyrskyissä ja toimii peittona esim ilmastoiduissa busseissa, mutta toisin kuin aiemmat ohuemmat huivini, ei voi käyttää hellepäähineenä).
– Talvitakki (kashmirvillaa, musta. Tuli akuutti tarve lumimyräköiden ja pakkasten yllättäessä).

Alusasut ja asusteet:

Tämä on se vaikein osa minimalismissani. Olen kenkäfriikki.
Perusmustaa puvustoa on helppo varioida erikoisilla kengillä. Samaa pätee laukkuihin. Toisaalta en halua omistaa kymmeniä kenkiä ja laukkuja, mutta parin kenkäparin sijaan viitisen paria olisi optimaali. Näillä mennään:

– Vaelluskengät (puvuston tärkein osa)
– Sandaalit (helleolosuhteisiin ja työtapaamisiin, eli ei perusvarvastossut)
– Perusvarvastossut (vuosia kuljin yksillä sandaaleilla. Balilla sitten luottotossuni hajosivat ja jouduin ostamaan edellä mainitut nahkaiset sandaalit. Ne taas menivät heti huonoon kuntoon rankkasateiden aiheuttamissa tulvissa kahlatessa, joten Uudesta-Seelannista tarttui mukaan luonnonkumiset varvikset, jandals, kuten paikalliset sanovat. En varmaankaan olisi saanut näitä ostettua, vaikka niitä katselinkin pitkään, ellei puoliskoni olisi vienyt niitä määrätietoisesti kohti kassaa. Hän kun tietää etten koskaan saa mitään ostettua, ellei ole ihan pakko, enkä aina silloinkaan.)

– 3 paria sukkia
– 4 x alushousut
–  kevyet, kaarettomat rintsikat
– pipo
– sormikkaat
– bikinit

Laukut:

– Käsilaukku
– Reppu

Molemmat näistä jouduin uusimaan hiljattain.
Käytännöllinen reppuni oli repeillyt pahenevasti liitoksistaan jo vuoden verran ja Japanissa saumat alkoivat olla jo niin pahasti ratkenneet, että rei’istä olisi voinut pudota jo pienehkö labdadorinnoutaja.

Tärkeä monikäyttökäsilaukkuni oli matkannut kanssani muutaman vuoden.
Senkin hankintaa olin harkinnut niin pitkään, että olin välillä kantanut työvälineitäni kankaisessa kauppakassissa työparieni suureksi huvitukseksi.
Laukkuun mahtui tavallisten tarpeiden lisäksi myös työvälineeni; kamera ja läppäri.

Siperiassa sen vetoketju teki tenän.
Kysyin paikalliselta vanhalta kaveriltani pihtejä lainaksi.
Hän pudisti päätään ja sanoi, että ei tuo pikafiksaus toimi pitkään.
Oikeassa oli hän, kuljin läpi Japanin laukku avoimena. Onneksi niillä kulmilla ei tarvi olla erityisen huolissaaan taskuvarkauksista.

Ostin Japanista uuden käsilaukun ja uuden repun.
Reppu on ulkoisesti isompi kuin edellinen, mutta vetää yllättäen edellistä vähemmän tavaraa sisäänsä.
Käsilaukun kanssa kävi samoin; löysin kivan laukun, jopa testasin sen työkamerallani ennen ostopäätöstä.
Mutta eipä sinne sen lisäksi sitten mahtunutkaan kaikkia muita tarpeellisia tavaroitani.
Nyt olisi siis tarve karsia tavaraa entisestään.
Alkaa tehdä tiukkaa, kun kaikki tavarat ovat tarkkaan harkittuja.

Suomeen varastoidut:

– Farkkutakki (saattaa lähteä kesäksi mukaan talvitakin tilalle)
– Juhlatoppi (Musta, älyttömän hieno, mutta vähälle käytölle jäänyt)
– Juhlamekko (Musta, muistaakseni jotakin viskoosia. Kolunnut läpi monenmoiset juhlat vuosien varrella, mutta ei mahdu reppuelämään)
– Villakangasmekko (Bossin, väri joku mystinen myyrä. Aiempi luottovaatteeni työtapaamisiin, mutten kanna mukana torakka- ja homeolosuhteissa)
– Toppahousut (Ehkä, en ole ihan varma menikö nämä viime keväänä Suomessa käydessämme kaupaksi Siivouspäivässä. Mustat kuitenkin ovat, Skilan, matskusta en tiedä)
– Aluspaita (Merinovillaa, musta. Niiden kulahtaneiden kalsareiden pari.)
– Kaksi talvitakkia (Villaa, harmaa ja taas joku myyrä. Odottavat myyntiä. Olivat jo kaupan ennen Suomesta lähtöä heikoin tuloksin).
– lenkkarit
– jokunen pari korkokenkiä

Hankintalistalla:

Sukat, neuletakki, pooloneule, sormikkaat, mekko, t-paita – kaikki nämä merinovillaa, korvaamaan huonompilaatuisia edeltäjiänsä. Sitten joskus.

Kapselivaatekaappia ei kannata rakentaa hätäisesti, heittäen pois vaatteita, mitkä eivät juuri sillä hetkellä miellytä. Järkevämpää on pohtia mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa ylleen pukea.

Mitkä värit ja materiaalit tuntuvat itselle sopivimmilta.
Hetken huumassa pois heittäminen ei ole ekologista, eikä taloudellisesti järkevää.
Pientä ja toimivaa puvustoa rakentaessa kannattaa ensin kirjata ylös omat tarpeet.
Kaikki ne olosuhteet, joissa vaatteitaan käyttää.
Ei unelmaelämää, vaan todellisuutta seuraten.
Jos et koskaan ui, älä säilytä viittä paria uikkareita. Osta vaatteita aitoihin tarpeisiin, siihen elämään, mitä oikeasti elät.

Kapselivaatekaappi on toimiva metodi, mutta jokaisen pitää rakentaa omanlaisensa kapseli, ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa vaatemäärää.

Jos koet tarvetta saada tukea oman toimivan puvustosi rakentamiseen, suosittelen osallistumaan Caps Lookin Iinan kurssille.
Viiden viikon mittainen kapselikurssi alkaa ensi maanantaina ja ilmoittautuminen on nyt auki.
Kurssin hinta on 125 euroa.

Vaikka omat säveleni vaatekaappini suhteen ovat hyvinkin selvät, aion silti osallistua Iinan kurssille hakemaan lisävinkkejä.
Josko jonakin päiväni piristäisin ympäristöäni olemalla värikäs myös vaatteideni osalta.

Ilmoittaudu mukaan kapselivaatekaappikurssille tästä!
(Yhteistyössä Caps Look™ )

Mainokset

3 thoughts on “Minimalistin garderobi

  1. Mimi sanoo:

    Hei, kiva teksti! Hieman kuitenkin pistää silmään kun harmittelet akryyliä ja lapsityövoimalla tehtyä vaatekappaletta, että kuitenkin merinovilla on suosiossa? Tai ehkä tässä jää mainitsematta että ostat eettisesti tuotettua merinovillaa 🙂 Tai ainakin toivon niin. Mulesing on sen verran raaka toimenpide.
    Itse voin tunnustaa oman syntini, vaatekaappini on valtavan suuri verrattuna omaasi, vaikkei mikään massiivinen olekaan moneen muuhun verrattuna. Toki suurin osa on kirpputorivaatetta ja paljon parsin ja korjailen vanhoja. Sieltä alkaa vähitellen muotoutumaan ne suosikit esiin ja kadonneet ne kirkuvan punaiset, ah niin kauniit mutta ei ikinä käytössä olleet virhehankinnat. Moni vaatteeni pääsee käyttöön takaisin vuosienkin päästä uudestaan, joten usein varastoin kasan vaatteita ja palaan niihin vuoden, parin päästä. Jotkut jatkavat matkaa, jotkut palaavat kaappiin. Vähä vähältä määrä toivottavasti vähentyy ja laatu tarkentuu.
    Minimalistinen vaatekaappi ei oikein sovi minulle, sillä jokin vaate pyörii rakkaana ja jatkuvassa käytössä kuukausia ja unohtuu sitten pitkäksi aikaa, muiden vallatessa sijaa, vain palatakseen suosikiksi pitkänkin ajan päästä. Mielialat heittelevät ja illalla valitut vaatteet eivät tunnukaan hyvältä aamulla.
    Haluan kuitenkin vähentää vaatteiden kierrätykseen laittoa ja lisätä hankinnassa ajatusta siitä, että tämä sitten käytetään loppuun asti. Olen pyrkinyt tähän viimeiset vuodet.
    Listasi vähyys pistää miettimään! Kohti yhteistä hyvää 🙂

    Tykkää

    1. La Tanja sanoo:

      Kiitos kommentistasi Mimi!
      Kyllä, luotan uusiseelantilaisten tuottajien lupauksiin eettisyydestä, koska täällä valvonta on kuitenkin tarkkaa ja mulesing on lailla kielletty.
      (Omat vaatteeni ovat Icebreakeria).

      Kapselikaappi voisi sopia sinulle enemmän kuin hyvin! Siinähän on alkuperäisenä ideana koota kausikapselit ja pakata muiden kausien puvustot varastoon siksi aikaa kun pieni määrä on käytössä.
      Eli juurikin saisit kaivaa niitä lempivaatteita tauon jälkeen takaisin käyttöön.
      Kapseleita rakentamalla voi myös helposti löytää ne vaatteet, mitkä eivät koskaan palaa käyttöön, eikä niitä kaipaa varastosta. Sellaisista on sitten helpompi luopuakin.

      Itselläni on tämä kestokapseli, koska tässä elämässä kaiken on mahduttava pieneen reppuun.
      Onneksi se on itselleni vain helpotus, kun en tosiaan jaksa miettiä mitä päälleni laitan. Helpointa on herätä aamulla, katsoa säätila ja pukeutua sen mukaisesti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s