Varpaillaan kohti muutosta

Elämänmuutos

Pitkä yhteinen reissu oli ollut tavoitteenamme jo pitkään, mahdollisesti ulkomailla asuminen ja etätyö jossakin vaiheessa. Jospa jonakin päivänä voisimme työskennellä osittain tai kokonaan etänä maailmalta.
Kun puolisoni sai reilu vuosi sitten vuorotteluvapaan, lähdimme heti pitkään reissuun.

Olin haaveillut joogatunneista jo vuosia, olipa sitä eräs hoitoalan ammattilainenkin minulle suositellut erinäisiin stressiperäisiin vaivoihini.
Tiesin että Balilla joogaamiseen on hyvät puitteet ja mahdollisuudet.
Niinpä päätimme lentää heti matkan alkuun Balille, mikä keski-ikäisten downshiftaajien paratiisina ja diginomadien etätoimistonakin tunnetaan.
Olimme käyneet Balilla aiemminkin ja tykästyneet paikkaan.

Takana oli kiireisiä vuosia, jälleen yksi uusi epäonnistunut yrityskokeilu, velkaantuminen ja väsymys. Tuntui, että vaikka kuinka pitkää päivää teki, asiallisiin ansioihin ei päässyt.
Ei ollut myöskään aikaa harrastuksille, ei itsestä huolehtimiselle.
Niskat olivat jatkuvasti jumissa ja flunssakierre vaivasi.
Koin olevani muutoksen tarpeessa.

Tiesin tarvitsevani lepoa kyetäkseni ajattelemaan luovasti uusia ratkaisuja ja jaksaakseni ryhtyä kehittämään työkuvioitani yrittäjänä.
Olin avoin uusille ideoille ja vastaanottavainen muutokselle.

Silti tuntui raskaalta ajatella tyhjästä aloittamista, jälleen kerran.
Olisiko minulla tarpeeksi osaamista liiketoiminnan uusille urille laajentamiseen?
Olisiko minulla aikaa ja voimia puuttuvien taitojen hankkimiseen?
Edellisen yrityksen perustamisesta ja uuden ammatin opiskelusta oli vain pari vuotta aikaa. Samaan aikaan tuli pitää huoli ensimmäisestä, vuosituhannen vaihteessa perustetusta yrityksestä.

Eräällä joogatunnilla Ubudissa yksi pieni harjoitus avarsi ajatteluani.
Ohjaaja kehotti meitä nousemaan seisomaan varpaillemme.
Sitten hän pyysi meitä menemään kyykkyyn, edelleen varpaillaan pysyen.
Ensimmäinen ajatus oli, että eihän se ole mahdollista.
– Varpailleenhan noustaan kun kurkotetaan kohti taivasta, ei alas kyykistyessä!
Ohjaaja hymyili takkuilullemme lempeästi todeten; – eikö olekin vaikeaa?
Tässä olikin kyse henkisestä, ei fyysisestä harjoituksesta.
Ensimmäinen kerta tuntui vaikealta, mutta onnistui sittenkin.
Se vaati vain ajatustavan muutoksen.
Toden totta, alas voi mennä ylös kurkottaen!

Tämä harjoitus sai oivaltamaan, kuinka paljon meillä on rutiineja, vakiintuneita ajatuskaavoja ja pinttyneitä tapoja ja uskomuksia.
Miten helppoa voikaan olla luoda uutta, tehdä uusia asioita, kun kokeilee rohkeasti.

Usein muutoksen esteenä on vastustus.
Ei naapurin Seijan erilaiset näkemykset asioista, vaan se pieni itsetuntoa nakertava ääni omassa päässä, joka sanoo, että kyllä minäkin tekisin, mutta en voi koska… (tähän mikä tahansa selitys esimerkiksi rahan, vapaa-ajan tai osaamisen puutteesta).

Uskotaan, että joku toinen osaa ja tekee asioita siksi, että on joko erityisen taitava tai on saanut jotakin ns. taivaan lahjana.
Tosiasiassa suurin osa ihmisistä joutuu opiskelemaan, harjoittelemaan, yrittämään uudelleen ja uudelleen saavuttaakseen jotakin haaveilemaansa.

Henkisten esteiden poistaminen on oleellisinta muutoksessa.
On tärkeää murtaa vanhoja ajattelumalleja.
Kun tiedostaa, että vika on niin sanotusti korvien välissä, saa rohkeutta tehdä isoja päätöksiä.
Saavuttaa luottamusta siihen, että osaa ja omaa kyvyn oppia niitä asioita, joita ei vielä osaa.

Vastaanottavaisuus muutokselle voi viedä pidemmälle kuin uskaltaa edes ajatella. Lempilausahdukseni on ”Kaikki mitä pelkää ja kaikki mitä toivoo, toteutuu”, joten kannattaa varoa mitä toivoo.

Siitä on nyt viitisentoista kuukautta kun saavuimme Balille edellisen kerran.
Silloin joogaamaan ja lepäämään.
Nyt olemme olleet täällä kaksi viikkoa.
Pitäen etätoimistoa tutussa Ubudissa, käyden tutulla joogasalilla kertaamassa itsellemme, että oli tarkoitus tehdä kohtuullisen mittaisia työpäiviä.
Elämänmuutos on ollut täydellinen.
Teemme puolisoni kanssa töitä työparina maailmalta käsin.
Nyt suunnittelemme taas uusien toimialojen valloitusta. Jotain uutta, osin vanhaa.

Välillä taloushuolet alkavat luoda synkkiä pilviä taivaalle ja iskee epätoivo siitä osaanko ja pärjäänkö sittenkään, kantaako uudet ideamme, saammeko tarpeeksi asiakkaita, selviämmekö veloistamme.
Aina silloin muistan tämän pienen harjoituksen.
Osaan mennä kyykkyyn varpaillani.
Kokeilin juuri.
Se tuntui helpolta.
Hymyilytti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s