Taloudellisesta riippumattomuudesta

Ovatko taloudellinen riippumattomuus ja minimalistinen elämäntapa ristiriidassa keskenään?
Mielestäni eivät, – päinvastoin, taloudellinen riippumattomuus on toisinaan melkeinpä edellytys elämän hidastamiselle. Mikä parasta, minimalistin kulutustottumuksilla hitaaseen elämään pääsee käsiksi paljon nopeammin kuin sellainen, joka haluaa viettää materiaalista luksuselämää.

Useimmat ihmiset joutuvat työskentelemään vähintään yhdeksästä viiteen maksaakseen peruselämänsä palkkatyöllään.
Jos tavoitteena on hidastaa tahtia ja työskennellä vaikkapa neljänä päivänä viikossa tai jopa heittäytyä jo nelikymppisenä kokonaan ”eläkkeelle”, on kulutustottumuksiaan pakko tarkastella.
Pienipalkkaisessa työssä työtuntien vähentäminen elämänlaadun kärsimättä tuntuu kuitenkin monesti miltei mahdottomalta.

Itselleni on yrittäjänä varsin tuttua, että työtunteja kertyy paljon, mutta tulot jäävät silti minimiin.
Siitä huolimatta olen säästänyt aina. Jo lapsena opin, kuinka haaveet toteutuivat kun malttoi kärsivällisesti tiputella pennejä säästöpossuun.
Kaukokaipuuta olen tuntenut aivan pienestä lapsesta alkaen. Parivuotiaana tähyilin lentokoneita taivaalla ja muutama vuosi myöhemmin haaveilin tutkimusmatkailijaksi ryhtymisestä.
Teini-ikäisenä ystäväni kysyi haluaisinko lähteä seuraavana keväänä hänen ja hänen isänsä mukaan viikon lomamatkalle Espanjaan. Vanhempani suhtautuivat matkaan myönteisesti, jos vain itse maksaisin sen. Lähes kahdentuhannen markan matka tuntui alkuun mahdottomalta ajatukselta toteuttaa. Laskin pikaisesti, ettei viikkorahoistani säästettäisi mitenkään tuollaista summaa vajaan vuoden aikana. Mutta matka houkutteli niin paljon, että päätin päästä sinne lähes keinolla millä hyvänsä.
Keksin monenlaisia töitä käpyjen keräämisestä lastenhoitoon.
Ja niin vain rahat olivat kasassa hetki ennen lähtöä. Tosin niin tiukille meni, että matkalle mukaan ei olisi enää ollut rahaa. Ajattelin, että viis siitä, pärjään sitten vaikka hotellin aamiaisella ja nautin ilmaisista tekemisistä. Vanhempani halusivat kuitenkin palkita ahkeran säästämiseni ja antoivat mukaan ruokarahaa.
Opin siis jo varhain miten unelmiaan voi toteuttaa, jos oikeasti haluaa.

Myös koko aikuisikäni olen aina siirtänyt säästöön osan tuloistani.
Jopa silloin kun olen ollut taloudellisesti todella tiukilla. Euroja, kymppejä tai satasia. Sillä ei ole väliä paljonko säästää, pääasia että potti kasvaa pikkuhiljaa.
Valitsin ammattini voidakseni matkustella, myös yrittäjyys oli haaveeni.
Nuorena yrittäjänä rahani olivat joskus niin lopussa, että keräsin kauppamatkalla pulloja, että sain ostettua ruokaa.
Silloinkin meni kuukausittain muutama kymppi sijoituksiin. Olisin voinut lakkauttaa rahastot, mutta en kokenut ongelmaksi kerätä kauppamatkan varrelta ilmaisia kymmensenttisiä pullojen muodossa. Monet pastapussit ja alennusjauhelihat tuli niillä maksettua.
En halunnut luovuttaa, vaan taistella unelmieni eteen.

Olen sittemmin pohtinut uusia tapoja ansaita elantonsa hieman pienemmällä työmäärällä, opiskellut lisää, perustanut pari muutakin yritystä, sekä luopunut niistä.
Olen myös käyttänyt kaikki aikaisemmat säästöni näiden toteuttamiseen ja aloittanut jälleen alusta.
Välillä on tuntunut, että voisipa monistaa itsensä, että ehtisi tehdä niin paljon työtunteja, että saisi jollakin tavalla kohtuulliset tulot. Että pääsisi joskus taloudellisesti riippumattomaksi ja voisi hidastaa vihdoin tahtia.
Kun olin joutunut käyttämään kaikki säästöni, tajusin, että en tulisi nykyisellä työlläni saavuttamaan hidasta elämää pitkään aikaan. En saisi tarpeeksi säästöjä kasaan. Säästää ei voi itseään hengiltä ja pienistä tuloista säästämällä taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen voi mennä koko elämä. Olisi siis keksittävä tapa ansaita enemmän vähemmillä työtunneilla.
Vaikka rakastin matkustamista, jatkuva paikan vaihtaminen alkoi käydä raskaaksi.
Oivalsin, että se mitä oikeasti halusin, olikin paikkariippumattomuus.
Että voisin itse valita missä kulloinkin olen, ja kuinka kauan.
Moni haaveilee paikkariippumattomasta elämästä, mutta kokee, ettei se ole omassa työssä mahdollista. Jos se kuitenkin on haaveena, aina voi kehittää osaamistaan siihen suuntaan, että kykenee toimimaan etänä.
Eräs opettaja kerran kommentoi, että hänelle etätyö ei ole mitenkään mahdollista. On oltava läsnä luokassa.
Kannattaa miettiä uudelleen.
Yksi suomalainen yritys kehitti juuri alustan, minkä avulla voidaan opettaa verkon kautta missä tahansa päin maailmaa, toinen yritys tuottaa alustalle opetusmateriaalia. He saivat nopeasti miljoonia asiakkaita ulkomaisista opiskelijoista ja opettajista.
Valokuvaajanakaan en voi työskennellä etänä. Vaikka matkustan jatkuvasti ja valitsen itse työkohteeni, niin asiakkaideni kiinnostus kohteisiin vaikuttaa siihen kauanko voin olla paikoillani. Jos saan myytyä vain muutamia lehtijuttuja, en voi jäädä aloilleni, vaan on suunniteltava uutta kohdetta, uusia ideoita ja tehtävä matkajärjestelyjä limittäin edellisen kohteen töiden kanssa. En välttämättä tiedä mistä löydän majapaikan huomiselle ja samalla minun on pähkäiltävä seuraavan kuun lentojärjestelyjä. En siis tosiasiallisesti elä kovin paikkariippumatonta elämää.

Viime viikolle osui useamman jutun deadlinet yhtäaikaa. Tein taas useamman peräkkäisen yli 20-tuntisen työpäivän rupeaman.
Elämäni ei tuntunutkaan enää kovin leppoisalta. Olin lipsumassa takaisin vaarallisen stressaavaan työtahtiin. Viikonloppuna nukuin uupumustani kahdentoista tunnin unet putkeen.
Sen jälkeen päätin, että minun on oikeasti otettava aikaa uuden ideoinnille.
Mietittävä mihin suuntaan lähden yritystoimintaani kehittämään, että saavutan joskus sen Ferrissiläisen neljän tunnin työviikon (joskin kaksikymmentä tuntiakin kuulostaisi alkuun kovin mainiolta).
Että ehtisin joskus täällä Japanissa ollessani myös vuorille patikoimaan. Että voisin jäädä pitämään toimistoani Balille juuri niin pitkäksi aikaa kuin itse haluan.

Ratkaisu ei enää tässä kohdassa olekaan säästäminen. Ratkaisu on uudenlaisten tulovirtojen löytäminen. Pienillä ja epävarmoilla tuloilla kitkuttaminen ei mahdollista unelmani toteuttamista.

Viime kesänä tein erilaisen sijoituspäätöksen liittymällä Tiia Konttisen Bloggaajasta ammattilaiseksi -valmennusryhmään. Koulutus on yksi parhaita tapoja sijoittaa itseensä.
Ajatuksenani oli saada ryhmästä uusia ideoita bloggaamiseen.
Totta puhuen en sittemmin ole ehtinyt käydä kurssimateriaaleja läpi alkua pidemmälle. Sisältöä on ihan mielettömästi ja kaiken sen läpikäyminen ja soveltaminen käytäntöön vaatii totisesti aikaa.
Valmennuksen otsikot ja aihepiirit ovat kuitenkin kummitelleet alitajunnassa ja yhtäkkiä tajusin keksineeni sieltä aivan uusia ideoita.
Valmennusryhmään osallistuneilta on popsahdellut harva se viikko uusia innovatiivisia ideoita.
Osa on löytänyt tavan ansaita rakkaalla harrastuksellaan. Joidenkin blogit ovat lähteneet lentoon jo muutamien kuukausien aikana ja moni on rakentanut verkkokursseja osaamisalueiltaan.

Oivalsin, ettei minun tarvisi monistaa itseäni voidakseni palvella useampaa asiakasta yhtä aikaa, vaan digitaalinen liiketoiminta mahdollistaisi sen kohtuullisella vaivalla.
Yhä laajempi joukko voisi hyötyä osaamisestani kun kykenisin jakamaan ammattitaitoani verkon välityksellä. Olen haka tiedon etsimisessä, miksi en siis jakaisi sitä usealle asiakkaalle yhtä aikaa?
Olin kyllä pyöritellyt digitaalisen liiketoiminnan ideoita päässäni jo useamman vuoden ajan, mutta vasta aktiivinen asiaan keskittyminen sai palaset loksahtelemaan paikoilleen.
Verkon välityksellä toimiminen voi mahdollistaa passiiviset tulot. Näin voi päästä kiinni sekä vähempiin työtunteihin että paikkariippumattomaan työntekoon.
Alkuun työtä on tehtävä paljon, mutta jatkossa tulovirrat voivat automatisoitua.

Bloggaajasta ammattilaiseksi  -kurssille otetaan uusia valmennettavia kahdesti vuodessa.
Tänään 5.12. on vielä mahdollista ilmoittautua mukaan (klo 22.00 asti Suomen aikaa) lähipäivinä alkavaan koulutukseen.

Voin lämpimästi suositella tähän inspiroivaan valmennukseen osallistumista, mikäli haaveilet oravanpyörästä loikkaamisesta ja passiivisista tuloista, – unelmoit vaikkapa työskenteleväsi tulevaisuudessa palmun alta bloggaamalla tai verkkokursseja rakentamalla.

Veronpalautuspäivä on hyvä päivä aloittaa. Tiian valmennus saattaa olla kannattavimpia kohteita palautusten sijoittamiseen, koska saadut opit voivat mahdollistaa sinullekin täysin uudenlaisen elämän, mikäli hyödynnät kurssilla oppimaasi uuden työsi rakentamisessa. Sivutoimisesta verkkobisneksestä saattaa rakentua jopa kokonaan uusi päätoimeentulo.

Valmennuksesta on kaksi versiota, neljän moduulin peruskurssi, kesto 6 kk (297 e) ja seitsemän moduulin Pro-kurssi, kesto 12 kk (597 e). Opiskella voit omaan tahtiisi.
Voit tutustua kurssin sisältöön ja ilmoittautua sille tämän linkkini kautta.

Ostaessasi kurssin linkkini kautta, saan siitä pienen provision, mikä auttaa minua tuottamaan maksuttomia sisältöjä omiin blogeihini. Sinä et maksa kurssista kuitenkaan senttiäkään ekstraa.

 

450d2e3f-9e37-45b8-b5e8-7771bb96d0ef-1

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s