Talouden hallintaa maailmalla

RSD

Minulle on usein tokaistu, että hyvähän se on matkailla kun on rahaa.
Tosiasiassa olen aina ollut pienituloinen. Olen kuitenkin tehnyt paljon pitkiä reissuja.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Toki suurin osa matkoistani on ollut työhön liittyviä, ei lomia, mutta yrittäjänä maksan työmatkojeni kulut omasta pussistani. Jotta työreissuista jäisi käteen palkkaakin, on pidettävä tiukkaa budjettikuria.
Kirjoitin rahankäytöstämme viikonloppuna jo täällä: Minimalistin matkabudjetti.

Moni uskoo matkailun olevan kallista. Sitä se onkin, jos käyttää rahaa ylimääräiseen ja syö joka päivä ravintolassa, etenkin turisteille suunnatussa ravintolassa.
Asumme hotelleissa hyvin harvoin, lähinnä kun piipahdamme jossakin vain yhden yön yli. Suosimme asuntojen vuokraamista Airbnb:n kautta.
(Mikäli Airbnb ei ole sinulle ennestään tuttu, voit liittyä siihen tämän Uuden käyttäjän alennuslinkkini kautta ja saat ensimmäisestä yli 75 euron varauksestasi 35 euron alennuksen).
Lyhyellä lomamatkalla luksushotellit ja kalliit ravintolat voivat olla ihan ok, mutta jos haaveenasi on pidentää matkoja, kannattaa opetella paikallisten tavoille.
Asuessamme täällä Serbiassa otimme ensimmäiseksi selvää paikallisten keskiansioista ja asumiskuluista.
Tiedämme nykyisen asuntomme maksavan hiukan keskimääräistä enemmän. Tyypillinen belgradilainen maksaa asumisestaan noin 300 euroa kuukaudessa, me 380 euroa. Lyhytaikaiset asunnot ovat kuitenkin aina kalliimpia kuin pitkäaikaisilla sopimuksilla olevat ja me halusimme panostaa hyvään sijaintiin, jotta pääsisimme liikkumaan kaupunkialueella jalkaisin, kuten olemme Suomessakin asuessamme tottuneet tekemään.

Kahden hengen talous elää täällä keskimäärin 900 euron nettokuukausituloilla, suunnilleen samaan voimme mekin pyrkiä.
Paikallisen valuutan kanssa kannattaa opetella sinuiksi.
Olemme asettaneet päiväbudjetiksemme keskimäärin 20 euroa.

Emme kuitenkaan halua muuntaa valuuttaa joka kerran ruokakaupassa käydessämme, joten olemme totutelleet ajattelemaan rahaa ja kulutustamme Serbian dinaareina.
Kaksikymmentä euroa on noin 2500 dinaaria. Se olkoon siis budjettimme.
Pidän excel-budjettia ja kirjaan ylös sen toteuman.

Kokonaisbudjetti ratkaisee.
Välillä ostamme palan painikkeeksi viiniä (noin kolme euroa per pullo) ja syömme viikottain ravintolassa. Käymme paikallisten suosimissa ravintoloissa, joissa hinta/laatusuhde on kohdillaan.
Se kuitenkin haukkaa ison osan budjetistamme, 25-50 euroa kerralla.
Eilinen työkeikkamme naapurikaupunkiin vei budjetistamme noin 14 euroa taksikulujen muodossa.
Illastimme myös ulkona, koska minun piti kuvata paikallinen ruoka-annos erääseen lehtiartikkeliimme. Se maksoi 26 euroa.
Eilinen rahankäyttömme oli siis sitä luokkaa, että säästämme taas useamman päivän. Tavallisena arkipäivänä pärjäämme helposti alle kympillä; tänään ruokakauppaan meni 700 dinaaria, noin 5,50 e.

Mikäli törsäämme yli tavoitteidemme, säästämme syömällä edullisemmin.
Teemme hintavertailua kauppojen välillä. Muistamme jo ulkoa esimerkiksi kasvisten, kananmunien, leivän, laktoosittoman kahvimaidon ja juuston, sekä lihan kilo- ja kappalehinnat.
Arkisin syömme aamiaisleipien päälle edullista perusjuustoa, viikonloppuisin taas voimme herkutella tekemällä illalliseksi tapas-tarjottimen melko kalliista tuontijuustoista sekä edullisista paikallisista leikkeleistä.

Rosita Juurinen kirjoittaa kirjassaan Nippu kuntoon – Taloustietoisen reissaajan opas seuraavasti:

Muistan kun ensimmäisillä Thaimaan matkoillani en jaksanut kovin tarkkaan vahdata ravintoloiden hintaeroja tai juosta muutoinkaan aina sen parhaan hinnan perässä, kaikki tuntui muutenkin riittävän halvalta. Sitten kun alkoi matkustamaan yhä pienemmällä budjetilla alkoi myös tarkkuus lisääntyä ja saatoin kauhistella, miten olinkaan aiemmin törsännyt. Aloin käsittää paremmin kuin hyvin, että sillä nyt vaan on pitkässä juoksussa merkitystä maksanko päivittäisestä jääkahvistani euron vai kaksi, ruoka-annoksestani euron vai kolme, mangopirtelöstä euron vai kaksi, iltaoluesta euron vai kolme jne.

“It all adds up”. Hiomalla hintavertailuaktiivisuuttani ja tekemällä parempia valintoja pystyin myöhemmillä reissuilla pudottamaan päiväbudjettiani noin 50% ja muun muassa tämä on mahdollistanut pitkiä reissuja ilman suuria matkakassoja. Silti mistään tärkeästä ei ole tarvinnut tinkiä.”

Todellakin, matkabudjetista on helppo tinkiä ilman, että pitäisi tinkiä mistään kivasta. Pitkän päälle jatkuva ravintoloissa syöminenkin alkaa puuduttaa ja alkaa kaivata itse tehtyä ruokaa. Kun onnistut karsimaan budjetistasi puolet, voitkin viettää aikaa matkakohteessasi vaikkapa neljä viikkoa kahden sijaan.
Matkan suurin kustannus on usein lennot. Perillä taas pärjää useimmissa paikoissa Suomea pienemmällä budjetilla.
Talouden haltuunotolla saat helposti venytettyä matkaasi pidemmäksi.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s