Operaatio mennyt elämä

eli karsimista ja kondoilua

Minimalistina ja Japani-fanina olen kuulunut suomalaiseen Konmariryhmään Facebookissa sen perustamisesta alkaen. Pidin Marie Kondon tavasta popularisoida vähemmällä tavaralla elämisen ideologiaa ensimmäisessä kirjassaan Siivouksen elämän mullistava taika.
Itselläni oli kuitenkin valmiiksi vain tavaroita, joita oikeasti tarvitsen ja joista pidän. Tapanani on ollut poistaa tarpeettomaksi käynyt esine heti kun sille ei ole ollut enää käyttöä. Niinpä en päässyt koskaan kokeilemaan Konmari-metodia käytännössä, vaikka muiden innostusta menetelmään seurailinkin.

Olin haaveillut erittäin vähällä tavaralla elämisestä, pohtinut monesti matkoillani, että mitäpä jos jäisinkin tänne asumaan, nyt heti. Tarvisinko jotakin enemmän kuin mitä repussani oli mukana. Todennut, että enpä oikeastaan.
Silti kotona oli enemmän tavaraa. Astioita, petivaatteita, äänilevyjä ja kirjoja. Niille oli käyttöä kotona, vaikka en niitä maailmalla kaivannutkaan. Niitä ei ollut tarvetta karsia, mahtuivat ne kotiimme kuitenkin.

Hiljattain päättyneen puolivuotisen reppureissumme aikana elämämme muuttuikin yllättäen totaalisesti ja hetken pohdittuamme päätimme ettemme palaisikaan kotiimme Suomeen.

Muutaman viikon aikana teimme päätöksen, että käymme siellä vain myymässä niin paljon tavaroitamme kuin kuukauden visiitillämme ehtisimme, sekä jatkaa elämäämme jo ennestään mukana olleiden seitsemän kilon reppujemme kanssa.

Päätimme säästää vain joitakin esineitä, jotka voisimme hakea mukaamme sitten kun (ja jos) joskus keksisimme paikan mihin asettua pysyvämmin.
En ollut kokenut tarvitsevani oikeastaan mitään kotiin jätettyä tavaraa puolivuotisen reissumme aikana, joten tiesin, että olisi turhaa alkaa kuljettaa maailmalle aiempaa enempää nytkään.
Yritimme tehdä listaa asioista, joita olimme viime aikoina kaivanneet. Niitä oli yllättävän vaikea keksiä.
Itselleni tuli mieleen sakset, joita ei useimmissa vuokraamissamme asunnoissa ollut ollut valmiina. Kaupunkiolosuhteissa olin usein kaivannut parempia kenkiä mukana olleiden varvastossujen ja vaelluskenkien lisäksi. Olin myös satunnaisesti haaveillut paremmista vaatteista, joita käyttää ravintolaillallisilla. Puolisoni oli myös kaipaillut siistejä kenkiä ja pikkutakkia.

Kotona teimme inventaarion siitä mitä omistimme.
Mietin millä perusteella valitsisin säästettäviä esineitä.

Kirjoja ja levyjä meillä oli satoja. Molemmat lajit ovat sellaisia, joista meidän oli ollut vaikea luopua, mutta olin jo pitkään ajatellut karsia omat kirjani pariinkymmeneen tärkeimpään. Nyt maailmalle lähtiessä niitä ei missään nimessä voinut ajatella ottavansa mukaan.
Vaatteita omistin ennestäänkin vain kolmisenkymmentä, mutta kannoin niistä mukanani vain kymmenkuntaa kerralla.
Tarvetta ei ollut oikeastaan millekään, mutta emme myöskään halunneet hävittää koko historiaamme kertaheitolla.
Oivalsin Konmari-metodin olevan paras tapa valintaan. Säästäisin ne esineet, mitkä tuottivat iloa. Arkisia käyttöesineitä saisi ostettua koska tahansa mistä tahansa, jos tarvetta ilmenisi.
Aiemmin tekemäni lista tarpeellisista tavaroista tuli käyttöön, – erityisesti aiemminkin mainitsemani osio, minkä olin nimennyt Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -listaksi.
Tällä listalla oli esineitä, mitkä eivät olleet välttämättömiä, mutta joilla oli erityistä tunnearvoa.
Näihin kuului esimerkiksi Pariisista ostamamme antiikkiviinilasit, perintökaulakoru, muutama muu maailmalta ostamamme antiikkiesine, siskoiltani lahjaksi saadut Iittalan lasit, äidiltäni saamani Sarpanevan valurautapata, sekä joitakin muita astioita.

 

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää

Olin muuttanut jo aiemmin Tampereelta Helsinkiin junalla, ottaen mukaani vain joitakin kirjoja, vaatteeni ja työvälineeni. Pienen yksiöni olin laittanut vuokralle ja jättänyt asuntoon ja sen kellarikomeroon muun omaisuuteni. Lupasin vuokralaiselleni tyhjentää nyt asunnosta henkilökohtaiset tavarani. Ajattelin pääseväni helpolla, kun sulloisin vain tavarat kellariin ja raivaisin niitä ”sitten joskus”.

Aloitimme karsimisurakan Helsingistä. Myimme Ikea-kassillisen tarpeetonta tavaraa Siivouspäivässä ja antikvariaatinpitäjäystävämme otti vinon pinon kirjojamme myyntiin ja jotkut ystävämme ostivat niitä itselleen. Talvivaatteet jäivät varastoon ja kesäksi lähti mukaan noin puolet vaatteista.

Siirryimme urakoimaan Tampereelle.
Tähän mennessä oli selvinnyt, että taloyhtiön kellarissa on kosteusvaurio ja kellarikomero tulisi tyhjentää välittömästi. Se siitä sullomisesta. Nyt käytössäni olisi vain noin neliömetrin kokoinen vinttikomero, mihin tulisi ängetä koko maallinen omaisuuteni.
Onneksi saimme muutaman ystävämme avuksi ja eräänä kesäkuisena perjantaipäivänä kannoimme tavarani kellarista vintille. Hetken ajattelin, että hyvinhän tässä kävi, kunnes oivalsin kuinka paljon tavaraa oli itse asunnossa. Kirjoja oli vielä nelisen hyllymetriä, astioita pari laatikollista ja mappitavaraa kokonainen kaapillinen. Hämmästyksekseni huomasin omistavani vain muutaman laatikollisen varsinaista tavaraa, mutta neljännesvuosisadan kuva-arkistoni tuottivat päänvaivaa.

Sekalaisesta tavarasta olisi ollut helppo karsia, mutta näistä arkistoista ei voinutkaan ihan niin nopeasti luopua. Negatiivien ja kuva-cd:iden tallentaminen ulkoiselle palvelimelle säästäisi paljon tilaa, mutta urakka olisi vuosia kestävä.

Nyt siis oli vain mahdutettava kaikki vinttikomeroon.
Varastoitavia arvoesineitä ei onneksi ollut, mutta kirjoja en halunnut pölyiseen tilaan laittaa. Perheeni tuli avuksi ja lupasi huolehtia niistä seuraavaan Suomen käyntiimme asti. Siskoni halusi ostaa osan itselleen. Vuokralaiseni lupautui auttamaan levyjen myynnissä.

Hämmästyttävintä oli, kun päätin napata kirja- ja levyhyllyistä talteen ne, mitkä halusin ehdottomasti säästää. En siis keskittynyt niihin, mitä karsin pois, vaan niihin, mitkä haluaisin pitää, Konmarin oppien mukaisesti. Yllättäen halusinkin pitää sadoista kirjoista vain sen parisenkymmentä ja levyistäkin suurin osa jäi myyntiin. Menetelmä siis toimi ja karsiminen oli nopeaa.

Viimeiset päivät istuin lattialla ja revin mappikaupalla vuosien kirjanpitoaineistoja käsin. Säästettävät levyt ja kirjat pakkasimme Ikea-kassiin ja matkalaukkuun ja kuljetimme Helsinkiin. Laukun kahva jäi käteen jo alkumatkassa.
Tässä vaiheessa kaipasin jo kovasti takaisin reppuelämään.
Kun viimeisen kerran suljin varaston oven, tiesin päätöksemme olleen oikea.
Päällimmäinen tunne oli suuri helpotus.

 

 

 

Mitä tavaroita sitten otimme mukaamme pysyvälle matkallemme?

Kirjoitin aiemmin listan vaatteista mitä minulla on mukana (Nomadin vaatekaappi). Eroa edelliseen reissuun on siis varvastossujen vaihtuminen siistimpiin avokkaisiin. Lisäksi kesän ajaksi vaihdoin vaelluskengät lenkkareihin ja toppatakin farkkutakkiin. Juhlavampi toppikin tuli napattua reppuun juhlavammasta pukeutumisesta haaveillessa, mutta odottelen jännityksellä saanko sitä koskaan oikeasti käytettyä. Syntymäpäiväillallisenikin söin jo viikko sitten ihan arkivaatteissa kun keli ei sallinut kevyttä pukeutumista.
Puolisokin vaihtoi hieman garderobiaan. Hän sai päälleen kaipaamansa pikkutakin ja vaelluskengät vaihtuivat syksyyn asti siisteihin kaupunkikenkiin.
Kaipaamiani kunnon saksia en ottanut matkaan, koska niitä ei voisi kuljettaa käsimatkatavaroissa. Pakkasin sen sijaan kynsisakset edellisen reissun huonojen kynsileikkureiden tilalle. Lentosäännösten hiljattain muuttuessa nykyisin on taas mahdollista kuljettaa alle kuuden sentin terällä varustettuja teräviä esineitä.
Juustohöyliä ei maailmalla pahemmin harrasteta, joten juustohiirinä pakkasimme mukaan myös juustosiiman.
Kestoinhokkini on tiskaukseen käytettävät rätit, joten olin ajatellut ottaa mukaan supisuomalaisen tiskiharjan, mutta se unohtui lähtöhäslingissä.
Uusi muistikirja tuli myös otettua mukaan, koska tykkään kirjoittaa työmuistiinpanonikin edelleen paperille.
Tällä kerralla miehelläkin on työläppäri mukana, viime reissulla hän oli vielä vuorotteluvapaalla oleva työsuhteinen.
Hän pakkasi reppuunsa myös ranskan sanakirjan, jotta voisimme verestää viime aikoina vähällä käytöllä ollutta ranskantaitoamme.
Kaikki muu mukana kulkeva on samoja tavaroita kuin edelliselläkin reissulla. Peruskempparitarvikkeet, työvälineet ja vaatteet.

Mainokset

One thought on “Operaatio mennyt elämä

  1. Päivitysilmoitus: Avaa ovi – Minimaattori

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s