Vuoristoelämää

Kirjaprojektini on vaatinut niin paljon ajatustyötä ja tietysti konkreettista kuvaamista, etten ole ehtinyt päivittää blogia pitkään aikaan.
Olen elänyt yksinkertaista elämää täällä Japanissa nyt jo kaksi ja puoli kuukautta. Suomeen paluu häämöttää kahden viikon päässä.
Matkustan aina kevyin tavaroin, kuljettaen mukanani vain aivan välttämättömimmän. Tarvittaessa ostan matkan varrelta täydennystä, matkakokoisia hammastahnatuubeja, tiskiainetta ja muuta arjessa tarvittavaa.
Tämän matkan tein kuitenkin myös erittäin pienellä budjetilla.
Mitään ei osteta, ellei ole aivan pakko.
Lähes jokainen päivä on ollut itselleni jo aiemminkin Älä osta mitään -päivä, mutta täällä olen ollut entistäkin säästäväisempi.
Bussilla ei esimerkiksi kuljeta, jos matka on käveltävissä, – itselläni tuo matka tarkoittaa tällä hetkellä alle kahtakymmentä kilometriä, kun vielä kotoa lähtiessäni tapanani oli kävellä aina vain maksimissaan viiden kilometrin matkat.

Välillä säästäväinen elämä saa koomisiakin piirteitä.
Joitakin asioita joutuu ostamaan isoissa pakkauksissa ja koska mitään ei ole varaa heittää pois tai jättää muuttaessa seuraaville asukkaille, olen muuttanut täällä reppu selässäni kantaen mukanani myös riisisäkkiä ja vessapaperipaalia.

Tällä hetkellä olen Hakonen vuoristoseudulla kuvaamassa ja patikoimassa.
Kun maanantaina saavuin uuteen majatalooni, selvisi, että hotellivaraussivustolla mainittu keittiö tarkoittaa ainoastaan mikroaaltouunia.
Sellaista minulla ei ole ollut kotona yli kymmeneen vuoteen, joten en ole varsinainen mikrokokki. Tykkään muutenkin keitellä ronskimpaa hidasta ruokaa, kokeilla luovasti eri ainesosia ja sekoitella isossa padassa.

Muutaman kilometrin päässä on pieni ruokakauppa, josta saisi myös valmisaterioita, mutta itse kokkaaminen on edullisempaa, ja kannoinhan jo valmiiksi mukanani sitä riisisäkkiä.
Astioita täällä ei myöskään ole, pahvisia kahvimukeja lukuunottamatta.
Onnekseni olin säästänyt reissun varrelta kertakäyttölusikan.
Niinpä seisoin äsken lähes tunnin mikroaaltouunin edessä lisäten pahvimukeissa olevien riisien päälle vettä tilkan kerrallaan, välillä lämmitellen ja sekoitellen.
Kärsivällisyyteni kasvoi taatusti himpun verran. Mikroaaltouunillako muka saa pikaruokaa!
Lopuksi kaavin päälle purkillisen tonnikalaa.
Illallisen hinnaksi tuli 0,80 euroa. Eikä tuo hassummalta maistunutkaan.

File 27.11.2015 23.18.40

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s