Japanissa huomaa käyvänsä kaupassa huomattavasti useammin kuin Suomessa.
Se on kuitenkin ainoastaan positiivista.
Täällä kun tuotteet pakataan kohtuullisen kokoisiin pakkauksiin, eikä kuluttajia pakoteta toimimaan kaupan loppuvarastona.
Kosmetiikan ehtii käyttää oikeasti loppuun ennen kuin se vanhenee (kuten kuvan aurinkovoiteen), eikä kuluttajia houkutella ostamaan jättipakkauksia niiden halvemman kilo- tai litrahinnan vuoksi.
Nekin tuotteet, joita saa eri kokoisissa pakkauksissa, maksavat kilohinnaltaan saman verran riippumatta pakkauksen koosta.
Tuoreita vihanneksia on harmillisen vähän tarjolla ja tuotteet pakataan valitettavan usein lukuisiin muovikääreisiin, mutta pakattu ruoka on aina sopivina kerta-annoksina.
Suomessa lähes kaikki myydään muka-kätevissä “perhepakkauksissa”, vaikka ainakin kaupunkilaisväestöstä puolet asuvat yksin.
Säästyykö jättikokoinen sipsipussi usean viikonlopun leffailtoihin, kuten ostaessasi saatat ajatella?
Tuskin, vaan syöt koko pussin kun se siinä olohuoneen pöydällä on.
Tai jos syötkin vain sopivasti, päätyy lopulta ylitse jäänyt ruoka roskikseen pilaantuneena.
Olisi kuitenkin ollut kannattavampaa ostaa se pieni pakkaus.
Mennessäsi hampurilaisravintolaan ostat jättisupermega-aterian, koska se maksaa vain pari euroa enemmän kuin pelkkä hampurilainen ja vain euron enemmän kuin normaalikokoinen ateria.
Japanissa voit ostaa erikseen hampurilaisen, ranskalaiset ja juoman, ja valita jokaisesta tuotteesta itsellesi sopivan koon kahdesta vaihtoehdosta.
Jos et halua juoda limua, sitä ei tarvitse ostaa, etkä silti maksa lähes samaa hintaa kuin koko ateriasta.
Täällä hinnoittelu on puhtaasti määrän mukaan, pakettitarjouksia ei tunneta.
Äsken ostin paketin pekonia illallispastaani. Olen ostanut samanlaisen paketin aiemminkin ja syönyt sen kahtena päivänä munakkaan kera. Aivan kuten Suomessa.
Sillä erotuksella, että Suomessa vastaavan paketin koko on 140 grammaa, ja juuri huomasin täkäläisen paketin sisältävän 38 grammaa pekonia.
Japanissa näkeekin hyvin harvoin ylipainoisia.
Suomalaisen marketin perjantairuuhkassa näyttää siltä kuin ihmiset varautuisivat ydinkatastrofiin.
Syövätkö he oikeasti viikonlopun aikana kaiken sen mitä ostavat?
Täällä kaupat ovat myös aina auki, minkä vuoksi ei tarvitse hamstrata tavaraa kotiin, eikä niin tule varmuuden vuoksi tehtyä.
Jos pieni hammastahnatuubi loppuu kesken, saat lisää vaikka keskellä yötä.
Et pääse kuolemaan nälkään, vaikka jääkaapissa olisi pelkkä valo nälän yllättäessä.
En tiedä toimisiko pienissä asunnoissa asuville japanilaisille länsimainen “osta kaksi, saat kolmannen kaupan päälle” -markkinointi muutenkaan, mutta minimalistina osaa kyllä arvostaa täkäläistä kohtuullisuutta mitä pakkauskokoihin tulee.
Erityisesti maata kiertäessä on kätevää kun ei tarvitse kantaa repussaan puolen litran ihovoidepurkkia.
1 thought on “Pakkauskokojen merkityksestä”