Olen toivoton aliostaja. Roikotan tarpeellisiakin ostoksia kuukausikaupalla.
Talvella lupasin itselleni mennä Balilla manikyyriin ja kasvohoitoon, koska kumpikaan ei maksa siellä kuin muutaman euron.
Arvatkaapa vaan meninkö. Ilmanhan sitä on pärjännyt tähänkin asti.
Siskoni ja ystäväni olivat meillä kylässä täällä Belgradissa juhannuksen aikaan.
Tiesin heidän haluavan mennä ostoksille, joten päätin lähteä heidän mukaansa ja ostaa vihdoinkin itselleni hellemekon.
Sinne menivät likat kaupoille, useana päivänä.
Minä en.
Lämpötila on vasta kolmenkympin tuntumassa, hyvinhän sitä pärjää valkoisilla farkuillakin.
Siskoni oli myös menossa kampaajalle värjäyttämään hiuksensa.
Voisin kätevästi mennä samaa matkaa.
Sisko palasi Suomeen uusitun kuontalonsa kanssa, minä kuljen edelleen itse leikatuissa harmaissa hiuksissa.
Mutta hei, harmaahan on muotia!
Olen kirjoittanut naurettavuuksiin asti venyvästä aliostamisestani ennenkin, esimerkiksi tässä Minimalisti ostoksilla -postauksessa.
Edellä mainituissa asioissa kyse ei kuitenkaan ole niinkään pihistelystä, vaan siitä, etten vain tykkää ostoksilla käymisestä tai koe erilaisia hoitoja ”hemmotteluna”, kuten niitä kutsutaan.
Joissakin muissa asioissa taas säästän puhtaasti rahan vuoksi.
Vuokraamme esimerkiksi asuntoja missä on wifi (välttämätöntä töiden kannalta), jolloin en tarvitse omaa liittymää. Hoidan puhelut Skypen välityksellä kotoa ja rajaan myös nettiajan sinne.
Minimalismi ei kuitenkaan ole pihistelyä, vaan tärkeisiin asioihin panostamista.
Säästetään, jotta voidaan toisaalla nautiskella. Ei osteta tavaraa, jotta voidaan matkustella.
Ostetaan vähemmän, että on mahdollista panostaa laatuun.
Perheemme kulut on jouduttu ajamaan nyt minimiin viime aikaisten talousongelmiemme, ei minimalismin vuoksi.
Puolisoni työttömyys, yhden yritykseni alasajo ja vuokralaisten maksamatta jättämät vuokrat ovat laittaneet muutaman vuoden aikana karsimaan sellaisiakin menoja, joihin olisin aiemmin löysännyt kukkaron nyörejä helpommin.
On kuitenkin joitakin asioita, joista en tingi:
A) Asuminen
Lyhyillä reissuilla yövyn usein hostelleissa jakaen keittiön ja kylpyhuoneen ventovieraiden kanssa. Pidemmäksi aikaa vuokraamme pieniä, yksinkertaisesti varusteltuja, vaatimattomia asuntoja.
Sijainti on silti tärkeä.
Haluan asua aina keskustassa, kävelymatkan päässä kaikkialta, vaikka se nostaakin asumisen hintaa.
Belgradin vanhassa kaupungissa maksamme vuokraa melkein neljäsataa euroa kuussa, kun keskustan ulkopuolelta asunnon saisi kahdella sadalla.
En halua kulkea bussilla, vaan voida kipaista töihin tai ruokaostoksille lähikauppaan parissa minuutissa.
B) Ruoka
Voin säästää ruokamenoissa ostamalla edullisia sesonkituotteita, sekä kokkaamalla kotona.
Ulkona syöminen on kuitenkin täällä edullista, joten käymme usein ravintoloissa.
Ruuan laatu ja terveellisyys on silti tärkeää.
Vaikka jätän kalliit tuontijuustot ostamatta, panostan laadukkaisiin tuoretuotteisiin.
Pastan syöminen olisi halvinta, mutta valitsen mieluummin lähellä tuotettuja kasviksia, (jotka tosin ovat varsin edullisia). Lihassakin panostan mieluummin laatuun kuin määrään.
C) Työvälineet
Yrittäjänä en ota riskiä menettää asiakasta siksi, että työvälineet hajoavat kesken keikan, joten panostan niissäkin laatuun.
Viimeisen vuoden aikana olen joutunut uusimaan useita laitteita ja talous on ollut sen verran tiukilla, etten ole voinut ostaa ihan parhaita malleja.
Vaikka olen joutunut ostamaan uusia lainalla, olen silti valinnut kompromissina toisiksi parhaat mallit.
Laadukas tuote maksaa itsensä takaisin pitkän käyttöiän myötä.
D) Vakuutukset
Vakuutusmaksut ovat suurin yksittäinen kuukausittainen menoeräni.
Niihin käytän eniten rahaa asumisen ja ruokakulujen lisäksi.
Olen vakuuttanut työvälineeni ja molemmat asuntomme irtaimistoineen.
Itseni olen vakuuttanut matka- ja sairauskuluvakuutusten kautta.
Yritykselläni on oikeusturvavakuutus.
Yksittäinen laiterikko tai lääkärikäynti ei välttämättä taloutta kaada, mutta jos asunto palaa tai voro vie koko omaisuuden sisältävän repun, on vakuuttamattoman hätä jo suuri.
Puhumattakaan siitä jos sairastuu niin, että saa maksettavakseen ulkomaisen yksityissairaalan kymmenien tuhansien eurojen laskun.
P.S. Säästövinkki: Kilpailuta vakuutuksesi.
Tiedän olet kuullut tämän. Mutta teetkö sen oikeasti joka vuosi? Tai edes joka toinen?
Minä en ainakaan tee, vaikka sillä säästäisi helposti jopa satasia vuodessa.
Kilpailutus vain tuntuu mukamas niin vaivalloiselta ja aikaa vievältä hommalta, ettei siihen tule koskaan tartuttua. Kannattaisi.