Monilla on esineitä muistuttamassa lähteneistä ihmisistä. Niistä on vaikea luopua, ne ovat osa muistoja.
Mutta ovatko ne oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia muistojen vaalimiseen?
Olin suunnitellut jo aiemmin kirjoittavani päivityksen muistoesineistä.
Tänään tilanne on ajankohtainen, kun menetin jälleen läheisen ihmisen, erittäin rakkaan ja tärkeän.
Tätä en ensimmäiseksi pohtinut, mutta koska olin jo ajatellut kirjoittaa blogitekstin aiheesta, päätin tehdä sen nyt, kun aihe on itselle taas äärimmäisen ajankohtainen.
Haluaisinko yhtäkään esinettä häneltä perinnöksi, – en, en vaikka hän oli yksi tärkeimmistä ihmisistä elämäni varrella. Ihminen, jonka tunsin koko tähänastisen elämäni ajan, ihminen, joka antoi minulle paljon viisautta.
Hänen sanojaan kannan aina sydämessäni, mutta yhtäkään esinettä en tarvitse muistuttamaan siitä, että hän oli minulle merkittävä ihminen. Tärkeämpää on kantaa koko elämäni mukana sitä, mitä hän opetti.