Tiedättehän sen tyypin, joka osaa aina perustella kaikki turhat ostoksensa: ei haittaa, vaikka kaapissa olisi ennestään 48 käsilaukkua, mutta ei ole juuri sitä vaaleaa ruohonvihreää, joka sopisi just niin hyvin siihen kirpparilta ostettuun kesämekkoon.
Kävin äsken ruokaostoksilla tavaratalossa.
Sitten kävelen ulos ja siinä se on käytävän vierellä: Täydellinen Laukku!
Seison tunnin siinä käytävällä perustelemassa mahdollista ostosta itselleni.
Juuri eilen heitin 60 tavaraa pois. Ja tää olis niiiin hyvä!
Paitsi että. Kun on kyse minimalistista, tuo seisoskelu ja vakuuttelu johtuu siitä, etten keksi koskaan tarpeeksi hyvää syytä ostaa jotakin.
Jos farkut kuluu puhki, voi aivan hyvin kulkea hameessakin.
Pakkasellakin.
Jos olen poistanut jonkun esineen, miksi haluaisin täyttää sen suoman tyhjän tilan.
En halua yhtään tavaraa, jota ilman voin pärjätä.
Joskus tosin melkoisella kekseliäisyydellä.
Tarvitsin oikeasti laukun missä kantaa työvälineeni, eli kameran ja läppärin.
Edellisen heitin pois puoli vuotta sitten. Sen jälkeen olen huvittanut toimittajatyöparejani kantamalla kameraa mitä mielikuvituksellisimmissa kasseissa.
Miten niin kankainen ostoskassi ei ole muka hyvä kanniskeluväline laitteille kavutessa vuorella tai kahlatessa joen yli?
Sitten menin ja tenttasin myyjää merkistä, materiaalista, kestävyydestä ja valmistusmaasta.
Ja lopulta: minulla on uusi laukku!
Ja tänään menen siivoamaan kellaria. Kuusikymmentä eilen lähtenyttä esinettä ei ole tarpeeksi yhdestä uudesta.
Tavoite kun on jonain päivänä omistaa vain se neljä muuttolaatikollista tavaraa.